sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rantaelämää





Jos viikonloppuna aikoo laskea pilviä taivaalla, tulee laiska viikonloppu. Aurinko helottaa, taivaankansi on sininen, ei hattaran hattaraa niin kauas kuin silmä siintää.





Snautseri istuu laiturinnokassa hipisen hiljaa ja tuijottaa ympäröivää maisemaa, selvästi nauttii olostaan ja elämästään. Niinkuin sen ihminenkin. Rakkaita rantojaan katsellen. (Tai noh, hipisen hiljaa niin kauan kuin ei veneitä tai kanootteja näy, tai ihminen ei mene uimaan, tai sorsaparvi meinaa laskeutua snautserin aluevesirajojen sisäpuolelle - semmoista uhkasi tapahtua mutta tuli sorsille niinsanotusti lentävä lähtö veden pinnalta kun snautseri sanoi siihen painavan ja erittäin kuuluvan sanansa.)

Ruokailukin hoidetaan rannassa, ja vaikkei tuo koskaan nirsoile, niin kai se maistuu siellä vielä paremmalle kuin kotikeittiössä. Niinkuin ihmisillekin.
 Helteessä janottaakin kovin, yltäisiköhän tuosta...
 ... äsh, liian on lyhyt kaula nyt, viimeksi onnistui, mutta on järven vesi laskenut sitten viime käynnin. Ja vähän tarttui päähän hämiksen seittejäkin rantoja kolutessa ;)
Välillä käydään kylätiellä.
Maalaisilma ja rantavahdin velvollisuudet väsyttää ja välillä on otettava ihan vain levon kannalta.









Välipalaa maastosta, ei vain mustikoita, vaan ihan omia nappuloitakin ihminen sinne on kylvänyt.
 Jälleen huikea aamu, voiko järvenpinta enää tyynempi olla?!



Kun snautseri piti silmällä parin laiturin päässä uimahyppyjä harrastavia pikkutyttöjä, ei uskonut niiden uimataitoon kuten ei usko ihmisensäkään pinnalla pysymiseen, vaan vauhkosi pitkin venelaituria eestaas vouhottaen ja haukkuen, tämä näky oli minun silmieni edessä. Tai pitäisi varmaan sanoa yläpuolella kun laiturilla makasin :)
Jälleen hieno viikonloppu. Hienossa seurassa. Hienossa paikassa. Todellista hermojen hellimistä ja akkujen lataamista.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Juhlavaa tunnelmaa

Aurinkoinen viikonloppu takana, paljon vilinää ja vipinää, mutta juhlahumun keskellä ja välissä myös rauhoittumista ja rentoilua eli viikonlopun teema voisi olla Sibelius - sorsat - snautseri. Sorsat saivat herramme snautserin menemään jopa vähän syvemmälle veteen. Ihan kastui mahakarvat.




Ohjelmakuva kopioitu Sykettä & Sinfoniaa FB sivulta

Kuvia perjantai-illan avajaisista








Snautseri hauskasti aina viihtyy väenpaljoudessa ja ihmisvilinässä, varsinkin kun välillä käveltiin rannassa juomassa, mutta aika oli lähteä kotiin sitten kun alkoi seniorin pää roikkua - se kun tietää vain turhautumista, mutta lauantaina uusi aamu ja heti aamupäivällä sitten jatkettiin ja suunnattiin Jannelle, ja siitä rantaan vaikka siellä ei mitään tapahtumia vielä ollutkaan, paitsi ne yllä mainitut sorsat...






 
Välillä kotona käynti huoltohommissa ja hieman lepuuttelemassa, sitten taas rantapuistoon kuuntelemaan Sibeliuksen tyttärentyttärenpoikaa Lauri Porria ja Varumiessoittokunnan Show Bandin konserttia. Meniköhän bändin nimi oikein ulkomuistista. Ja kyllä oli hyvä meininki! Koko ohjelma, mutta Porrin sovitus Finlandiasta sai kyllä kylmät väreet selkäpiihin. Ihan huippua.








Hienosti oli juhlat järjestetty, varmasti jokaiselle jotakin eikä kaikkeen jaksanut edes osallistua ja kun sääkin suosi niin mikäs oli juhliessa. Ainutkertainen tapahtuma. Järjestelytoimikunnalle isot aplodit, siinä ei ihan muutama päivä ole riittänyt tuon kaiken kasaamisessa. Vuoden verran ovat ahkeroineet. Näin muistaisi rannassa tapaamani naapurin kertoneen, joka valjastettu hommaan kaupungin puolelta. Harvoin taitaa olla noin paljon kaupunkilaisia liikkeellä. Tunnelma oli hyväntuulisen hilpeä ja rento joka puolella. Siis yksinkertaisesti, laulun sanoin meillä kaikilla oli nii-in mukavaa....