... että joutuu heinäkuun viikonloppuna kärsimään flunssasta:(
Toissa iltana oli jo nenä vähän tukossa, ja eilen samaten tuntu ettei kaikki ole ihan kohillaan, mutta aattelin että on vaan työväsymystä. Nyt silmiä kirveltää ja muutenki kolottaa. Oisko viiminen niitti ollu eilisilta kun lenkille lähdin lyhythihasissa ja -lahkeisissa kamppeissa kun lähtiessä oli kuuma, mutta matkan varrella, juuri kun oltiin sattumoisin treffattu Pirjo ja jäätiin juttelemaan, tulikin oikeen rankkasade, jyrähtelikin muutamasti. Viluhan siinä ehti tulla ennenku kotia päästiin.
Tänään oli suunnitelmissa aikaseen aamulla lähtee juoksulenkille, ja pojat tuplavekkarina herättelikin puolen seittemän aikoihin jotta joko mennään. Olisi ollutkin mahtava juoksukeli, aurinkoinen ja viileä. Mutta nyt saa jäädä rehkimiset tältä aamulta, ei jaksa. Käytiin siis vaan heittämässä pissalenkki heti sillon puolen jälkeen, ja pojat sai syödä puoliksi Artun turvotetun ruoan että saavat edes vähän vatsantäytettä. Ennen juoksulenkkiä en anna ruokaa lainkaan, enkä ennen 'normaalia' lenkkiäkään kuin vajaat annokset. Monesti viikonloppuna syövätkin kolme kertaa arjen kahden sijaan. Nyt oli Arskalle turvotettu iso annos annettavaksi juoksulenkin jälkeen mutta kun tästä kuitenkin jonkunmoinen kierros täytyy tehdä niin Iivarikin sai siitä osansa.
Tykkäisin muuten mieluummin antaa ruoan turvottamatta että olis hampailla töitä, mutta Artun nappulat on isoja ja kun herra on ahmatti, ei pure niitä ja sitten ei ole hyvä olo kun ne mahassa turpoo tuntitolkulla. Siksipä sen ruoka laitetaan jo edellisenä iltana turpoomaan, kestää sen verta kauan. Iivarin ruoankin olen alkanu turvottamaan, se taas kun syö tuhottoman hitaasti kuivia nappuloita, jotka pieniä tosin on. Ottaa jokusen nappulan kerralla suuhunsa, heittää niistä puolet lattialle ja siitä noukkii nappula kerrallaan ja pureksii. Hitaasti. Ja sehän sitten kestää, kestää ja kestää...
Pojilta on löytynyt molemmilta tänä kesänä yksi punkki. Iivarilla oli jokunen viikko sitten yksi mollukka lonkan päällä ja eilen illalla telkkaria töllöttäessä rapsuttelin Arttua ja löysin yhden pienen kaulan sivusta. En käytä mitään myrkkyjä, sen verta kuullut niistä pahaa. Ja kun ei vierailla seuduilla missä punkkeja valtoimenaan olis ja kun viime vuosina on vaan se pari per koira per kesä ollu, niin uskon että se on pienempi paha. Vaikka niistä punkeista tunnutaan tänä päivänä pelottelevaan sävyyn puhuttavankin. Niin kuin monesta muustakin meitä uhkaavasta vaarasta. En muuten koskaan löydä punkkeja kun teen 'virallisen' punkkitarkastuksen ulkoa tultua. Aina on löytyny kaikki sattumalta kun rapsutellaan muuten vain. Joten paljon en punkkitarkastuksia teekkään, noita kun tulee joka ilta jonkin verran kuiteskin rapsuteltua muutenkin. Ja onneksi tulokset on laihat.
Siitä juoksemisesta... ollaan nyt kait kuukauden verran juostu enempi ja vähempi. Aina fiiliksen ja kelien mukaan. On kyllä ihan mieletön tunne kun huomaa että tässä iässä melkosen nopeesti on saanu kuntoa kasvatettua ja kerta kerralta pystyy aina pitempään ja pitempään pinkomaan. No onhan mulla tietty melko kova peruskunto vuosikymmenten koiralenkitysten jälkeen, mutta enempihän se on aina ollu ripeetä kävelyä. Kun en ennen ole juurkaan pystyny juoksua treenaamaan kun on alkanu polvet, lonkat tai joku muu paikka kolottaa sen verta että on vieny innon muassaan. Niitä vaivoja ei ole nyt ollu. Mikä on mahtavaa!
Koirat juoksee melko hyvin mukana. 'Melko' siksi, että Iivari tuppaa laukkaamaan enkä saa sitä raville, en tiedä pitäskö vauhdin olla vielä kovempi. Toisaalta, kun ihan hiljasesti hölkkään, sillon se menee ravia. Mutta en ole löytänyt vielä sitä vauhtia että menisi kunnon ravia koko ajan. Enkä mä nyt ihan kamalan nopeesti kuiteskaan juokse... Vielä.. Tai ainakaan pitkää matkaa...
Ja sitten vaikka koirien pitäsi mennä edessä, Iippa yleensä juoksee eli laukkaa mun vierellä. Mikähän siinäkin on, kun normaalilla remmilenkillä herra juoniori kyllä askeltaa ja vetää remminmitan päässä, mutta sitten kun ihan saisi luvan kanssa vetää, se tulee vierelle - niin, noh, sehän on snautseri ja tekee oman päänsä mukaan;) Arttu puolestansa juoksee edessä ja vetää, mutta saa välillä mitä lie hepuleita ja tulee viereen hyppimään ja haukkumaan. Onkohan se kannustusta, innostusta, vai onko seniori huolestunut että äitee näännyttää ittensä totaalisesti ?? ...
Olen käyttäny juoksuvyötä muutenki lenkkeillessä. Paitsi että kun en tarvii käsiä remmien pitämiseen, voin niitä rennosti heilutella (ja niin muuten heiluttelenkin, ohikulkijat varmaan kattoo että sortin tyyliä tuokin, mutta kun tekee niin pirun hyvää hartioille ja käsille kun saapi heilutella joten mitäs siitä mitä muut on mieltä), niin sehän on erinomaisen hyväksi mm. siksikin että vaikka mä tiedän että täällä jänis tai mikälie rusakko ja orava sun muu fasaani saattaa mistä tahansa puskasta eteen hypähtää niin välillä hihnoja tulee pidettyä aika rennosti hanskassa. Ja onpa sattunu kerran jos toisenkin että vasta lähes hihnan viime senteillä olen saanu puristettua niistä pitävän otteen kun on jätkät yrittäny rynnätä jänisjahtiin. Vyössä ei ole sitä ongelmaa. Paitsi että... Tässä kerran kun oltin kotia tulossa tuon pienen metsikön poikki, jätkät kuin yhdestä mielestä saivat päähänsä tempasta ja rynnätä kun edessä ajotien toisella puolella meni kaksi koiraa. Toinen sellanen fifi josta eivät pidä. Ja NAPS, jätkät oli tiessään. Ja minä seisoin polulla jotta mitä tapahtu?! Molempien hihnat sattu vyön lukon päälle ja kun tempasivat, se aukesi. Ehdinpä peljästyä. Takavasemmalta kävelytietä kun oli vielä tulossa rotikka. Uros joista nämä urokset ei tykkää, eikä se uros näistä. Ja multahan pääsi isoon ääneen ensin PRKL, sitten vielä isommalla TÄNNE! Ja yhtä yhdestä mielestä kuin pojat säntäsivät vyöstä irti, ne stoppasi juuri ennen tietä, katsahtivat minuun kun lähin juoksemaan polkua poispäin niistä, ja pompahtaen kääntyivät ja lähtivät juoksemaan luokse. Huh isoa helpotusta! Olisi nimittäin kalabaliikki ollu valmis jos olsivat rotikan kohdannu kuonosta kuonoon. Löi polvet loukkua vielä kotonaki pelkästä ajatuksesta. Sen jälkeen olen muistanu koko ajan kattoa ettei ole remmit lukon kohalla.
Ei vaan, nyt on saatava tämä lentsunen kroppasa liikkeelle. Iivari on ehtinyt jo suorittaa Artulle korvapesun, heitellä mun lenkkareita pitkin olkkaria, levittää veskipaprurullan eteisen lattialle, suorittaa toisenkin korvapesun isoveikalle... Eli se on vietävä siis hurvelot lenkille ja sitte haettava kaupasta mansikoita ja jogurttirusinoita ja -pähkinöitä ja heittäydyttävä lepoasentoon soffalle. Boxissa taitaa olla jokunen leffa talletettuna, toivottavasti hyvä sellainen koska sen ääressä se kai on itteesä lepuutettava tänään, ei tässä muutakaan kait jaksa. Onneksi (?) on vapaa viikonloppu...