torstai 30. heinäkuuta 2009

... ja niin saapui Iivari...

... joka nyt on ollut uudessa kodissaan muutaman tunnin.
Hyvin on kaikki mennyt, Iivari häntä heiluen tutkinut uuden kodin joka nurkan ja Arttu perässä hiippaillut ja seuraillut että mitähän se oikein touhuaa. Ilme on välillä sen näköinen että no, mä en ainakaan noin hölmö ole ollut... tietäis vaan... Ja kun Iivarilta pääsi pissat eteisen lattialle niin Arttu nuuhki ja katsoi mua että yäks, eikö mitään tapoja ole tuolla! Ulkonakin on käyty ja naapureihin tutustuttu, eli paljon paljon uutta on pieni mies saanut kokea lyhyen ajan sisällä, nyt nukahti koirahuoneen sängyn alle. Se näköjään on sellainen hyvä ja turvallisen tuntuinen paikka, vaikka olihan hälle ihan ihkaoma petikin laitettu... Muutaman kuvan partojen yhteiselon ensi tassutteluista sain räpsästyä, nyt ei oikein ajatus luista tarinoida enempää, on tämä itellekin niiiin uutta ja ihmeellistä kun on pienenpieni parta kotona vihdoin, mutta lisää juttua ja kuvia seuraa kunhan saadaan uudet rutiiinit rullaamaan. Nyt hyviä öitä, vai näinköhän tässä uni silmään tulee :) Onneksi on huominen vapaata niin voidaan poikien kanssa touhuta, hurveltaa tai nukkua sen mukaan miltä tuntuu! Eli eikun kohti uusia seikkailuja ...
Iivari sanomassa Heippa Nealle, kyllä taas pian nähdään!
Tutustuminen uuteen kotiin alkaa
Wau, mitähän täältä löytyy ...Hei, tutustutaan ...eli tässä me, Iso-Master ja Pikku-MasterJamia, maistus varmaan sullekin...

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Valmisteluja osa 2

No nyt on sitten eteinen pistetty pentukuntoon ja matot heivattu odottamaan tulevaa. Arttu katseli vieressä ihmeissään kun käärin käytävämattoa rullalle ja meni ison maton päälle makaamaan sen näköisenä että 'tätä et ainakaan vie!'. Niin vaan vietiin isokin matto pois parran makoilla ja vieläpä pestiin lattiatkin. Kyllä on kalseeta ilman mattoja kun ei eteisessä juuri muuta tekstiiliä ole. Artulle jätin sentään vanhan kamalan repaleisen joskus kynnysmaton virkaa toimittaneen pikkumaton. Se on sen lemppari'peti' päivisin, matto on aina mytyssä lähellä ovea kun tulen kotiin. Vaikka onhan eteisessä ihan kunnon patjakin niin tuo on jostain syystä paljon mukavampi, ei ole Arttu tainnut sillä patjalla juurikaan maata. Johan sillä menisi ihan maailmankirjat sekaisin jos sen oma rakas riepumatto häipyisi teille tietymättömille joten pitäkööt sen.

Tuntuu ihan hassulta että nyt on sitten viimeinen ilta kun talossa on vain yksi koira... tutut, varsinkin koiratutut, ovatkin kehottaneet nauttimaan vapaudesta ja rauhasta - miksiköhän !???! Onhan tästä jo 3,5 vuotta kun Vemppu-pappara piti päästää kivuttomille lenkkipoluille ja sen jälkeen on Arttu ollut ilman koirakaveria. Eli kyllähän se elämä huomisesta lähtien saa taas vähän uusia tuulia.

Sitä tässä olen miettinyt paikkoja laitellessani että minkälaisen mullistuksen pennun tulo aiheuttaa perheessä missä ei aikaisemmin ole koiraa ollut, kun tuntuu että nytkin pistetään kaikki rutiinit uusiksi. Ja mulla on sentään koira tai koiria ollut vuosia ja vuosia eli on kuitenkin selkeästi muistissa se mitä pentu tuo mukanaan, tai kaikkeahan ei edes muista... Äkkiähän siihen uuteen rytmiin sitten tottuu, ja aika menee niin nopeesti että pian se pentu kasvaa, ehkä liiankin pian... Jotkut ei-koiraihmiset ovat päivitelleet että miten ihmeessä, koirastahan on niin paljon VAIVAA ja TYÖTÄ. En tiedä, en osaa ottaa sitä siltä kantilta. No totta, teettäähän se pentu monenmoista hommaa ennen kuin on sisäsiisti ja muutenkin saatu opetettua edes joten kuten tavoille, mutta meikäläiselle se on elämäntapa eikä mitään työtä. Nojoo, joskus räntäkelillä kun 2n aikaan yöllä lähtee viemään ripuloivaa koiraa pihalle, niin kyllähän sitä kieltämättä miettii että mikä ihme ihmisen tähän koirahulluuteen on ajanut?! Vastausta en ole löytänyt, paitsi että syntymästäni olen tämän sortin hullu ollut enkä voi kuvitellakaan elämää ilman koiraa - mitä se on??

Ilma lienee hiukkasen jo viilentynyt, ei tossa aiemmin jaksettu kuin pari pientä lenkkiä vetää joten lähdetään tästä kunnon kävelylle, toiseksi viimeiselle sellaiselle vain yhden koiran kanssa :=) Vauhtikin tulee jatkossa jonkin aikaa olemaan hieman verkkaisempi joten täytyy nyt painella kunnolla menemään.

Seuraava turinatuokio kertookin jo sitten Artun ja Iivarin yhteiselon ensiaskelista, yritän olla ahkera ja koirienhoidon ohella ehtiä koneellekin touhuista kertoilemaan ja kuvia laittamaan.

Palaamisiin siis!

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Valmisteluja osa 1

Olen tässä kehuskellut kun on niin helppoa odotella pentua tulevaksi kun ei tarvitse kummoisemmin mitään varusteita hommailla kun on koiria ollut vuosikymmeniä. Kaapeista löytyy ruokakuppia, vesikippoa, palloja, naruleluja, pehmoleluja samoin kuin remmejä ja pantoja vaikka useammallekin koiralle. Vai olenko ihan kauhea koiraemo kun pentu joutuu 'perintökamoja' käyttämään, iiks??!! Toivottavasti ei jää mitään traumoja... No ei vaan, toki täytyy Iivarille omiakin kamoja ostaa, mutta näin alkuun pärjätään hyvin entisillä. Ja pentupanta on ainakin mukavan pehmeä Artun käytön jäljiltä, ja lähes kuin uusi kun eihän sitä kauan ehdi pitää ennenkuin kaulan ympärys on jo kasvanut niin suureksi että pitää siirtyä astetta aikuisempaan pantaan, joita muuten myös löytyy ihan omasta takaa :=)

No, kaikesta tuosta huolimatta on tässä kyllä pientä valmisteltavaa eteen tullut, ettei sitten tarvii heti kamalasti tehdä kun Iivari on kotona. Tänään putsasin koirahuoneen, otin valmiiksi jo maton pois ja paikkailin muovimaton saumaa, jota Arttu aikanaan työsti... Toivottavasti Iivari ei innostu samaan harrasteluun, sitten on nimittäin pelkkä betoni lattiana :( Näyttelyhäkin hain kellarista huoneen nurkkaan. EI, meillä EI häkitetä koiria, mutta häkki olkoon siellä jos jompi kumpi pojista haluaa sinne mennä vaikka päivätorkuille, siis ihan omasta vapaasta tahdosta, omaan rauhaan. Artullakin oli se käytössä aika pitkään kun oli pienempi, tottuihan samalla häkkiin kun on siellä sitten tulevilla näyttelyreissuilla kuitenkin lepäiltävä.

Koirilla on yksinollessaan käytössään iso eteisaula ja koirahuone, muualle osaa kotia on ovet suljettu. Siitä tämä on tosi ihanteellinen asunto kun on tosissaan kunnon ovet eteisestä muihin tiloihin eikä vain yhtä avointa tilaa niin pystyy rajaamaan tilan missä keskenään aikaa viettävät. Koirien tilassa ei myöskään ole sähköjohtoja ja se on muutenkin vahinkojen minimomiseksi sisustettu mahdollisimman koiraturvalliseksi, lue: = aika paljas siis. Mutta kyllähän tossa puuhailtavaa riittää, jos niikseen tulee, lehtihyllyä, lattialistaa, runkopatjasänky (jota Arttu myös työsti ollessaan pieni ja hölmö).

Huomenna pitäisi sitten vielä tuo eteinen laittaa kuntoon ja heivata sieltä matot kellariin odottamaan uutta tulemista, tai saiskohan nyt vihdoin ostettua uudet kunhan Iivarista on tullut sisäsiisti? Sitähän tässä ehtii miettiä.

Arttu on ollut touhuissa koko ajan mukana, kävi koemakoilemassa kauan poissa olleen häkin ja muutenkin vähän ihmetellyt muden yhtäkkiä saamaa siivousintoa, meillä kun ei arkisin yleensä kauheesti aikaa kotitöihin tuhlata. Helin kanssa oli ollut puhetta että josko oltais lähdetty Artun ja Ritan kanssa metsälenkille että sisarukset saisivat pitkästä aikaa hurveltaa energiatyhjennystä mutten sitten malttanut lähteä kun innostuin hommailemaan.

No huomenna jatketaan ja sitten onkin se SUURI PÄIVÄ. Töistä tultua torstaina suunnataan kohti Nummisia (vai onko se NummisTa?) ja otetaan pikkuparta Iivari kyytiin.
Nyt Arskatin kanssa vielä lenkille ja sitten kohti huomista.
Öitä!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Uusia tuulia

Ensi viikolla saapuvan pikkuparran kunniaksi blogin ulkoasua vähän muutettu. Meinasin tehdä kaksikolle ihan uuden blogin, mut mitä turhia, jääpä nuo vanhat jutut muistoksi siitä 'mitä oli ennen Iivaria'.
Lisää poikien hurvelluksista siis luvassa kunhan saadaan pikkuherra kotiutettua.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

ODOTETTAVISSA ...

Jettyspoof's Yap Master "Iivari", s. 3.6.2009
Isä: INT Ch Julis Eisern ot Barbatsutsy
Emä: Alicia's Mercury Carmen
Omistajat: Nea Tolonen ja Outi Tiilikainen
Pieni Iivari muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikon lopulla, sittenpähän on kaksi Masteria talossa :=)
Tänään käytiin pieneen herraan tutustumassa tulevan isoveikan kanssa, kovin on reipas ja hyväntuulisen oloinen pentunen. Häntä heiluen mennä viipotti pitkin pihaa eikä isoparta-Artun näkeminenkään ollut yhtään pelottava kokemus, päinvastoin, partaan yritti heti kiinni naskalihampaillaan, saas nähdä onko muutaman viikon päästä parta kuinka hyvin harvennettu:( Arttukin mielenkiinnolla tulevaa kumppaniaan nuuskutteli. Arttu on käppänäpapan Vempun opettamana aina tykännyt pienistä koirista ja pennuista, joten uskon että hyvin sulattaa uuden tulokkaan, ja puolestaan saa opettaa pennun snautserin tavoille, toivottavasti VAIN niille hyville..
Kauanhan tuo toisen koiran hankkiminen on ollut mielessä ja nyt kun sattui hyvältä tuntuva yksilö kohdalle ja Nea sitä mulle suositteli niin parin päivän kuumeisen pohdiskelun jälkeen homma oli sillä selvä! Eli äkkiä sinänsä tuli kun en tässä nyt kuitenkaan ollut varsinaisesti uutta partaa juuri nyt etsinyt, mutta mitäpä sitä enää miettimään. Mielenkiintoinen yhdistelmä Iivarilla takana. Nean kanssa tulemme Iivarin pitämään yhteisomistuksessa. Arttuhan on kokonaan mun omistuksessa, mutta menneiden vuosien kokemukset ovat osoittaneet että hienosti on yhteistyö pelannut. Ja kun lähekkäin asutaan niin koiran vieminen ja tuominen on helppoa puolin ja toisin.
Nea sitten ottaa tietty päävastuun pojan trimmaamisesta ja näyttelyistä. Mua kun se harrastuspuoli ei niin paljon kiinnosta että itse alkaisin esittää, mutta mun puolesta Iivaria saa näyttelyttää miten paljon vain, jos menestystä on tullakseen. Pentu on lupaava ja aika suuret saappaat astuttavana kun nimi on Artun mukaisesti "Master" :) Katsotaan sitten miten pitkälle mennään, mutta jos ei tulosta lupaavasta pennusta huolimatta tule, ei se maailmaamme kaada. Sitten touhuillaan sitä enempi muuta, hakua ja tokoa ainakin on suunnitelmissa ja katsotaan mitä muuta vielä keksitään kun poika kasvaa. Mutta aika saa näyttää mihin suuntaan mennään. Ainoa ehto mitä Nealle sanoin, niinkuin oli jo Artun kanssa, että minnekkään maailman toiselle puolelle ei sitten poikaa lennätetä, oli miten hieno ja kysytty tahansa. No onneksi tässäkin asiassa ollaan Nean kanssa samaa mieltä. Innolla siis odotamme poikaa uuteen kotiinsa saapuvaksi.

Artun ja Iivarin yhteisen elämäntaipaleen alkua ja jatkoa seurataan blogissa vanhaan tapaan kirjoitteluin ja kuvin, niin paljon kuin mude pennunhoidoltaan ehtii päivityksiä tehdä... no, nukkuuhan tuonikäiset vielä aikas paljon joten eiköhän sitä aikaa jää muuhunkin :=)

Nyt, hyvää yötä innostuneen odotuksen tunnelmissa! Tässä vielä pari räpsyä mitä pentuaitauksesta nappasin, mustia ja valkoisia sekaisin, kakarat possunkorvien kimpussa:)

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Ŝnautseri EnnenWanhaan

Jo jokunen tovi sitten kerroin lukeneeni pitkästä aikaa vanhaa koirakirjaa vuosikymmenten takaa, ja lupasin lainailla tekstiä siltä osin mitä kirja kertoo snautsereista.
Tässä tätä olisi, eli lainaus siis kirjasta 'Ulrich Klever SUURI KOIRAKIRJA Käsikirja koiranystäville' (saksalainen painos vuodelta 1959, suomal. painos 1965
).

"Ŝnautserit
Tämän vanhan rodun historia ei ole mitenkään suurenmoinen. Se on jo kauan 'köyhän miehen koirana' huomiota herättämättä täyttänyt velvollisuuttaan: haukkunut vieraita ja pitänyt ulkorakennukset rotista vapaina.
Koiraa nimitettiin etupäässä pin
ŝeriksi. Nimensä se sai eräällä englantilaisystävällisellä kaudella sanasta 'to pinch' (nipistää, puristaa), millä kuvattiin sen tapaa pyydystää rottia ja hiiriä. Pinŝerit painavat saalista ensin jaloillaan lattiaan ennen kuin purevat sen kuoliaaksi. Ŝnautseri on pinŝeriperheen karkeakarvainen laji, joka yhdeksännentoista vuosisadan lopulla muodostui nykyiseksi erilaisista 'rotanpyytäjistä' ja 'nokikuonoista'.
...
Sen turkki on pääasiallisesti pippurin ja suolan värinen, mutta on myös mustia
ŝnautsereita. Tyypillisiä ja selväpiirteisiä tunnusmerkkejä ovat vahvojen kulmakarvojen välistä selvästi piirtyvä otsapenger, pistävä tiheä turkki ja karhea parta, joka antaa koiralle kiukkuisen ulkonäön.
...
Ŝnautserin olemusta kuvataan rotumerkeissä seuraavasti: 'Sen olemukselle on tyypillistä tarmokas luonne yhtyneenä varovaiseen rauhallisuuteen. Hyväntapainen luonne näyttäytyy leikinhaluna ja rakastettavana tapana kohdella lapsia. Isäntäänsä se on ylenmäärin kiintynyt ja palvoo häntä, vieraita kohtaan se on äärimmäisen epäluuloinen ja lahjomattoman valpas, mutta ei kuitenkaan mikään haukkuja'.
Nämä koirat vastaavatkin tätä rotumääritelmän sanontaa. Koska
ŝnautseri ei koskaan ole ollut muotikoira, ovat sekä lajin luonne että ulkomuoto säilyneet alkuperäisinä.
...
Ŝnautseri ei kaipaa minkäänlaista koulutusta, vaan ainoastaan isännän, joka on sen ystävä. Kun antaa trimmata sen keväisin ja syksyisin, se ei päivittäisen harjauksen lisäksi muuta hoitoa tarvitsekaan."

Näin siis
ŝnautserit 50-60 luvuilla, paljoltihan tuossa on tuttua. Luonne kyllä vuosikymmenten saatossa muuttunut, samoin ulkomuoto.

Ulkomuodollisen vertailun vuoksi pari kuvaa tuon ajan
ŝnautserista, jos tuosta nyt kuvien laadun vuoksi kovin hyvää käsitystä saa (pentukuva otettu seinälle heijastetusta diakuvasta ja alempi skannattu paperikuvasta). Ylemmässä kuvassa ŝnautserinpentu vuosimallia 1964 ja alemmassa sama koira pari vuotta vanhempana ylen ylpeän emäntänsä kanssa.
Tässä siis FIN CH Micky josta rakkaus rotuun alkoi...

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Hurvellusta

Mustaterrierityttö + snautseripoika
=
eli pieniä tuumailuhetkiä lukuunottamatta
pihan täydeltä vauhtia ja vipinää, touhua ja tohinaa :=)

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Best friends

Päivällä lähettiin treffaamaan Pimua ja Mercua. Emäntien kahvitellessa ja turistessa kokeili Arttu hurmurin taitojaan Mercuun. Aiemmin ei Arska ole kummosemmin Mercusta piitannut, on kait pitänyt sitä vielä liian pentuna. Mutta nyt ekojen juoksujen jälkeen Mercu selvästi on Artun silmissä noussut aikuisten kastiin ja on ihan tavoiteltava tapaus:=) Keinot oli monet eikä yritystä puuttunut. Vaan ihan ei meinannu pojan hommat ottaa tuulta purjeisiin, vaikka taisi se Mercu loppujen lopuksi aikuisen mustan miehen huomionosoituksista nauttia:) Pimu sen sijaan tyytyi taustalta seuraamaan nuorten hömpöttelyjä.
Kaffittelun jälkeen ajettiin pieneen koirapuistoon missä ystävykset sai mennä ja hurveltaa mielinmäärin. Eikä siinä kauaa tarvinnut miettiä kun jo mentiin sata lasissa hippulat vinkuen niin että hiekka pöllysi. Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaa...

Pläkä

Jotta vältyttäisiin pahimman helteen helotukselta lähdettiin aamuvarhaisella parin tunnin lenkille. Vaikka lämmintähän se oli jo siihenkin aikaan, ja parta viilensikin itseään yökasteisessa heinikossa pyörimällä. Hautuumaan metsässä jätkä tuhosi parimetristä kuusenraatoa ja mude nautti hiljaisesta metsämaisemasta. Oli täydellinen pläkä, ja aivan kuin laulussa "metsässä ei liikahda lehtikään...", ei käynyt pieninkään tuulenvire, oli sellainen pysähtynyt hiljainen hetki. Miten hyvälle kesän lämmittämä havumetsä voikin tuoksua :)

Ihanan rentouttavia nämä aikaiset viikonloppuaamut kun on hiljaista ja rauhallista, nytkään ei vastaan tullut kuin yksi koira, tuttu mopsityttö joka innosta puhkuen myös oli menossa hautuumaan metsään juoksemaan kun me oltiin sieltä pois tulossa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

ONNEA!!

9.7.2009 Arttu 4 vuotta
Paljon ONNEA mutsin höpellykselle!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Lepopäivän ratoksi

Vaihtelu virkistää sanotaan joten suunnattiin heti aamusella Keinukallion maisemiin. Siellä on maastoa jos jonkin moista; metsää, suota, peltoa, niittyä, tasamaata, mäkiä... Eikä ole ruuhkaa, ainakaan tohon aikaan ei ollut juuri ketään vielä liikkeellä. Keli oli puolipilvinen ja kävi pieni tuuli eli ei liiaksi hikoiluttanut vaikka vauhtia piisaskin. Viipotettiin pitkin ja poikin mättäältä mättäälle, etsittiin nameja puista, kaivettiin keppejä ojista, ihailtiin peltoaukeaa, kuunneltiin metsän ääniä, viileteltiin heinikossa. Kiivettiinpä myös lumikasan päälle maisemia ihailemaan, Keinukalliossa kun on iso kasa lunta säilöttynä sahanpurujen alle ensi talven latujen tekoa odottamassa.
Vauhtiveikko
Namipuu
Metsästä kuuluu kummiaPellon laitaaKesäinen lumikasaHeinikossa suhisee
Parkkikselle kävellessä alkoi taivas täyttyä mustanpuhuvista pilvistä ja kun suunnattiin kuono kohti kotia alkoikin sataa, eli hyvä oli ajoitus sikäli. Nyt on jätkä raukeana ja vetelee sikeitä.
Lepopäivä jatkukoon...

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Aamunavaus

Heräsin 6n jälkeen tiukkaan tuijotukseen: snautseri könötti etutassut sängyn laidalla ja huokaili. Hetken manailin aikaista ajankohtaa mutta sitten aattelin että josko parina iltana dieettiruoan lisukkeena annettu maksalaatikko olis pistäny vatsaa sekaisin. Siispä pikaiselle hätälenkille. Vaan eipä partaa mikään vaivannu, paitsi lenkkeilynkaipuu. Joten mitäpä sitä suotta enää nukkumaan, pikaisen aamukahvin jälkeen suoriuduttiin oitis lenkille. Pitihän sitä ottaa kaikki hyöty irti aikaisen aamun viileästä säästä. Onpa tästä jo jokunen hetki kun ollaan pystytty tekemään kunnon lenkki eli kovaa, kauan ja kauas. Tässä kämpässä se kyllä on ehdottomasti mude jota ekaksi alkaa turhauttaa ellei päästä muutamaan päivään lenkkeilemään, helteessä löntöstely ei oikein sovi meikäläiselle.

Ennen puolta kasia oltiin siis jo vauhdissa ja monot menossa. Varustauduin verkkareilla kun kuuden jälkeen oli aikasen viilee tuuli eikä alkuun ollutkaan hölmömpi idea, mutta alkohan se aurinko pian porottaa ja sillon olis jo sortseillakin pärjänny. Muutettiin suunniteltua reittiä aina pitemmäksi ja pitemmäksi, melkeen 2,5 tuntia siinä sitten lopulta vierähtikin. Kelpo aloitus päivään! Nyt jaksaa taas jatkaa.
Lueskelin tuossa erään helleillan ratoksi vanhaa koirakirjaa, Ulrich Kleverin SUURI KOIRAKIRJA, Käsikirja koiranystäville. Alkuperäinen saksalainen versio on vuodelta 1959 eli viidenkymmenen vuoden takaa, suomalainen painos vuodelta 1965. Hauskaa luettavaa, kyllä on koiranpito ja ohjeet koiranhoitoon vuosikymmenten aikana muuttunut. Mm. vesikuppi kehoitetaan antamaan vain kahdesti päivässä ettei koira joisi ikävystyessään: liikaa juovat koirat tulevat ruumiiltaan veltoiksi!

Nulikkaikäisen koiran kouluttamiseksi esitetään "Seitsemän oppituntia täydellisen koiran kasvattamiseksi": 1. 'istu', 2. 'seuraa', 3. 'tänne', 4. 'ei hyppää päälle', 5. 'maahan', 6. 'irti' ja 7. 'ota'.

Kuvia katsellessa huomaa mihin suuntaan mikäkin rotu on tänä aikana mennyt, eikä välttis parempaan suuntaan.

Snautsereista kertova osuus piti tietty lukea taas moneen kertaan, arvaa vain kuinka usein sen penskana olen lukenut! Osasin varmaan sen aukeaman ulkoa sanasta sanaan. Ja oppikoulun ekalla luokalla käytin tekstiä hyväksi myös esitelmässä joka kertoi meidän Miki-snautserista, koirasta josta tämä snautserihulluus alkoi. 10 vuoden aikana vuoteen 1965 mennessä muuten snautsereita oli rekisteröity kokonaiset 227 kpl eli harvinainen oli rotu tuolloin. Kennellitto alkoi 1954 rekisteröidä koirien jakautumisen eri rotujen kesken.

Myöhemmin laitan blogiin lainausta snautserista kertovasta osasta, mutta nyt aamupalan tekoon ja lauantaina muihin hommin!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Huh hellettä sano partanen

joka on sitä mieltä että kun heinäkuun helteillä ei jaksa lenkkeillä eikä treenailla voipi vaikka ...
... harrastella heinähattuilua,
... nuuskutella metsälammen tuoksuja,
... istuksia kannon nokassa,
... ja päivän päätteeksi viilentyä varjossa.