sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pyhäaamun rauha

Ennen hellettä
varhain heräsivät jälleen
kuumuutta karttavat kulkijat
 ja pian jo olivat suuntaamassa nauttimaan
 yön jälkeisestä raikkaudesta

tuoksuvasta metsästä
luonnon kauneudesta,
 tähyämään kaukaisuuteen,
 
 aistimaan
tuntemaan
 luonnon energia,

 kuuntelemaan hiljaisuutta,

 keräämään voimia rauhasta ympärillä.
Hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Ennen kuin maailma herää

Jos haluaa välttää keskipäivän trooppista ilmanalaa muistuttavan paahteen, kannattaa herätä ajoissa. Viimeistään hetki sen jälkeen kun kukko maatalon pihassa on kiekaissut. Mikä näin kaupunkioloissa on yhtäkuin fasaaniperheen pään aamuaskareiden aloitus kurnuttaen ja kiekaisten makkarin ikkunan alla.
Kun aamun aikainen herääjä on saanut siemaistua kupposen vahvaa tummapaahtokahvia kera kolmen koon (kalkkunaa kurkkua kauraa) leipäsen, on aika valjastaa parrakkaat kumppanit, jotka eivät toiveistaan huolimatta kupissa odottavaa aamiaista saaneet, vaan sen sijaan pureksivat ennen lähtöä naudanmahatikkarit, ja astua vielä suht viileään ulkoilmaan. Kyläraitin autiudessa on hyvä hieraista viimeisetkin unihiekan jyväset silmistä ja alkaa katsella tuttuja tienoita uusin silmin.
Ortodoksikirkko kauniina ja rauhallisena omassa risteyksessään, pieni mutta ylväs "Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen Ikonin kirkko".

Vanhempi snautseri haaveillen tuijottaa rakennustyömaalle jonka keltaisten parakkien takana keväällä kerran onnistui vuosien yrityksen jälkeen pääsemään ihka oikeasti jahtaamaan rusakkoa. Mikä ei tietenkään ollut luvallista, vaan kerrankos sitä ihmisen ote herpaantuu ja snautserin silmä on ihmissilmää vikkelämpi ja vyön solki aukeaa ja sinne kiitää snautseri. Palatakseen kyllä, tosin aivan liian pitkältä tuntuneen tovin jälkeen lähellä sydänkohtausta olleen ihmisensä luokse, silmät onnesta kiiluen vaikka rusakko mennä vilisti omia teitään snautseria höplöttäen.
Yksityistoimistosta takuulla upeat näköalat. Sellaista rahanippua ei olekaan että minut tuonne saisi, pelkkä tassut tukevasti maantasalla katselu pistää huippaamaan. Hatunnosto ammatikseen yläilmoihin kapuavalle ja siellä työpäivänsä ahertavalle!
 Vielä ei ole junalle ehtijöitä.

Puut ja kukkasetkin lepäävät
 ennen pian alkavaa kuumuutta.
 Järven tuolla puolen utua, kuin helteen merkkinä.
 Rannan kentät ja polut vielä tyhjiä,

 rauha lintujen vaeltaa

 aamuiselle uinnilleen

 mikä antaa partasille aiheen miettiä maailmaa
 ja kanadanhanhien syvintä olemusta,
 elämän tarkoitusta.
 Oi tuonne jos pääsisi ...

Suihkuava vesi
 ja palanen sateenkaaren siltaa
 Voiko tyynempi olla vedenpinta,
aamun rauhaa kuvastaen.

 Jo aurinko paahtaa eikä jaksa nelijalkaiset
kukkasista piitata
mutta värit ilahduttavat väsynyttäkin silmää.
Omassa torpassa paras paikka on jälleen
viileän patterin vieressä vesikipon äärellä.
Hyvä on mieli ihmise kun väsymyksen karisti
ja lähitienoon koirinensa kiersi.
Nyt saa lötköttää koirat ja muut,
lepopäivää viettää ja olla vaan.
Hyvää viikonloppua!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Helteen hukkaputki

Huhhahhei - meiltä voimat helle vei.
Hukassa on niin järki kuin selkeä ajatuksenjuoksukin ja muukin kyky järjelliseen toimintaan.

Perjantai-iltana kuten näinä hellepäivinä muutoinkin, oli partaset taas laiskaakin laiskempia. Eikä ihme, aurinko helotti vielä täydeltä terältä metsäaukeallamme. Mustikoilla yritettiin itseämme virkistää, vaan tuskaisen kuumuuden lisäksi alkoi hetkessä hyttysarmeija häiritä ja inistä ympärillä pistellen nilkkoja ja käsiä ja päätä. Pakko oli makiat mustikat mättäälle jättää siltä erää.

Lauantaiaamulta tuttuja näkyjä rantapuistosta. Saivat snautserit rauhassa kulkea ilman pöhköjä poseerauksia. Ei jaksanut kuvaaja edes yrittää houkutella. Jo aikaisin alkoi auringon valo kuumottaa turhan tukalasti joka iikkaa. Eikä tuulenvirettäkään tuomaan edes pientä vilvoitusta.





Eikä sitä sitten kotonakaan kukaan viitsi hillua eikä formuloida, laiskiaiset vesikupin äärellä makoilee,


ja pakko on sen verran päätä yrittää pitää pystyssä ja silmiä auki että josko tuo ihminen jotain tarjottavaa snautsereille duunaisi. Koskaan ei ole liian kuuma syödä ;)