Kuka täällä oikeen määrää?

Mites musta joskus tuntuu että snautserit...

Ne esim. ei ollut yhtä mieltä mun kanssa tänään siitä että heti töistä tultua tehtäis pitkä lenkki. Mistä minä onneton autossa haaveilin, raskaan viikon päätteeksi. Saisi sitten hyvillä omillatunnoilla istuksia ja laiskotella eikä tarviis miettiä 'taas' poikain ulosvientiä. Vaan kun vajaa puolisen tuntia oli menty, ja sekin tooodeeellllaaa hitaanlaisesti, istahdatti Arttu-isäntä peppunsa maahan ja meinas että tuohon suuntaan en kyllä lähe. Se suunta johon äitee mieli kun olis vieny kauas pois kotoa. Siinä paikassa käänsi Arska kuononsa kodin suuntaan. Mitäs siinä sitten. Muuta kuin että kuuliainen emäntä totteli koiriansa ja käännettiin suuntima kohti kotia. Kyllähän se kuuma olikin, meidän kielellä helle, mittarissa ehkä sellaset 19 plussaa. Mutta kun tuuli välistä vilposasti ja pilvet taivaalla ajoittain peitti auringon niin ajattelin että kestetäänhän me. Vaan eipä kestetty. Noh, tietääpä taas ettei tarvia turhia huonoja omiatuntoja potea kesän aikana jos en itse jaksa lenkkeillä, niin ei jaksa pojatkaan... Sitten olikin muuten veto kotia kohti kova. Ja kotia tultua istuksittiin tyytyväisinä partsilla:=)
Nojuu, yleensä en kyllä näiden oikkuja kuuntele enkä niitä tottele ja jos johkin suuntaan olen aikonut, sinne mennään, sano jätkät mitä tahansa. Mutta nyt sää teki poikkeuksen ja snautserit sai määrätä.

Ja sitten, jos ja kun joskus otan kameran mukaan, ja haluaisin kuvata ehkä vain kasvistoa, sen mitä nyt tuolla mun kameralla kasveista kuvia saa otettua, ilman turpakarvoja, niin johan siihen työntää päänsä ja roppansa yksi sun toinen mustakuono. Jotta tietäsin MITÄ kuvata pitää.

Eli:

 Arttu kielojen keskellä

 

Iivarin kuono mansikankukissa

 

ja leinikeissä.

Ja sitten vielä, yhtäkkiä yllättäen, kun yöllä heräät, on asetelma tämä:

Hyvää loppuyötä siinä sitten vaan kun Snautserit ovat oman paikkansa valinneet. Noh, eihän siinä mitään, onneksi mulla on sohva, johon snautsereilla ei ole mitään asiaa... ;)

Meillä on edessä ihana vapaa viikonloppu. Kiitos Nean, Iivarin ei tarvitse edustaa huomisessa erkkarissa. Muuten oliskin menny tämä ilta koiraa pestessä, föönatessa ja reppua pakatessa. Ja huominen kehän laidalla, joko paahtavassa helteessä tai sadetta ja myrskyä pidellen (viime vuonna oli todella paahtava helle, toissa vuonna sellanen myräkkä jotta tuulenpuuska kaatoi jopa Artun häkissänsä).Mitä enempi vuosia kertyy, sitä vähempi mua innostaa lähteä mihinkään tungokseen ja ruuhkaan, vaikka kyseessä olisikin KOIRAnäyttely, vieläpä snautserisellainen. Kai sitä iän myötä tulee niin mukavuudenhaluiseksi ettei enää arkisten työmatkojen lisäksi halua kauheesti reissailla, lyhyempääkään pätkää. Ja kyllä musta vahvasti tuntuu, että tuo Iippakin enempi nauttii siitä että saa porukalla tehä lenkkejä, hoidella kotihommia ja kauppareissuja ja muita viikonlopun askareita kuin seistä pöydällä suittavana ja puunattavana, kököttää häkissänsä vuoroaan odottaen ja sitten ravata ja seistä kehässä edustavasti. Toivottavasti olen oikeassa:)

Ihanaa viikonloppua kaikille! Aurinkoisilla alueilla elkäähän unohtako suojarasvoja!