Aamun retkellä oli taivas harmaana.
Herra seniori ilmaisi mieltään aloillaan istumalla - haikaili vastakkaiseen suuntaan kuin muu poppoo.
Yhteisymmärrys löytyi kuitenkin eli sinne mentiin minne ihmisen nenä osoitti;)
Autiota oli. Lähes yksinäisessä ylhäisyydessä sai snautseriseurue tassutella. Mutta riitti kyllä hiihtäjiäkin snakujen bongailla. Eikä ihmeiden aika ole ohi eli kyllä se vanhempikin snautseri oppii - ihan saivat suht rauhassa ohitsemme suhailla, eikä nämä vaivaantuneet isosti kommentoimaan, mitä nyt tarkasti silmällä pitivät jokaista ohikiitäjää. Vain kiireisimmät luistelusuksijat ja sauvan heiluttajat sai pomppivilta pojilta puhinaa osakseen. Mutta vain puhinaa;)
Kuuraisia partoja katseet ladulle päin.
Aurinkokin ehätti pilkistämään pilvien raosta.
Ja lisää kuurapartoja.
Ja lisää auringonkajoa. Ainakin ripaus
Iltapuolen retki aloitettiin kun aurinko vielä paistoi. Kirkkaasti muuten paistoikin!
Kuu teki nousuaan taivaalle,
samaan aikaan kun toisen käden puolella aurinko painui mailleen
ja taivaanranta värjäytyi upeilla värisävyillä.
Melkein pari tuntia vierähti jälleen jäätiellä ja niin ehti pimeä laskeutua ennen kuin taas rantaan saavuttiin.
Reippaan sunnuntain iltana kotona olikin tyytyväinen ja väsynyt ja erittäin nälkäinen partaduo joka kuppiensa tyhjennyksen ja stixien rouskuttelun jälkeen kävi peteillensä maate. Eikä sieltä juuri kuono sen jälkeen noussut, raikas järvi-ilma ja lumessa tarvotut kilometrit oli tehnyt tehtävänsä, niin koirille kuin niiden ihmisellekin:=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti