Kevättä, tai sitten ei...

 

Piti kirjoittamani siitä miten kevät pikkuhiljaa etenee, mutta satuinpa just vilasemaan iltalehden sivuja joissa kerrotaan että pian pitäisi alkaa sataa lunta.... Eli, vaikka huhtikuu on, eipä tämä sitten vielä kovin keväistä olekkaan. Vaikka onhan nuo vanhat lumet auringon lämmössä jo kummasti huvennut. Ja kuurat parroissa on vaihtunu kuraksi tassuissa, pojille suihkusta on tullut taas jokailtainen tuttavuus;)

 Vaikka maata näkyy jo paikoin reippaasti,

vielä saa snautserit hankihierontaa

Jää on edelleen kulkukunnossa ja siitähän myö ollaan nautittu niin kauan kuin sitä vielä kestää.

Tänään intouduttiin kävelemään vielä paljon pitemmälle kuin yleensä,

aina Halosenniemeen saakka.

 Tuusulan rantatietä jäältä päin

 Halosenniemen edustalla liitelevät joutsenfiguurit

 ja itse Halosenniemi,

 vaikuttavan näköinen rakennus jolla ikää 111 vuotta.

 

 

 

 Kaupunginranta Halosenniemeltä päin näyttäytyy vain kapeana viivana,

siinä sitä oli tassuttamista takaisinpäin.

Pieni pala kulttuuria siis mukana tämän päivän riennoissa.
Sää oli puolipilvinen, asteet muutaman miinuksella, pieni viima kävi mutta muutoin ei mitään valittamista. Ja kuten tavallista, aamupäivän ulkoilun ja reippailun jälkeen oli kaikilla kova nälkä ja kun mahat olit täytetty lihapadalla, maistui lepo :)

Pääsiäispäivien jääkuvia vielä tässä:

 Tuolla jossain usvan seassa on kaupunki ...

 sitten taas paistoi aurinko

 Arttu kyykkii kinoksella

 Liikuttaja kiittää liikutettavaa

 Aprillipäivän taivaan upeita värisävyjä

Noniin, ja nyt meillä sitten sataa lunta, ei kovasti vielä ainakaan mutta sataa kuitenkin. Ehdin jo toissa päivänä ottaa katukäyttöön kevyemmät kengät kun jäätkin on teiltä sulanut pois, mutta lienee järkevää siirtyä takaisin icubugeihin tiedä miten liukkaaksi tuo lumi paikat heittää. Pojat seuraa asiain tilaa parvekkeelta ja näyttäsi että aamun rasitukset on suunnilleen pois levätty ja kohta olisi aika lähteä tsekkaamaan lähitienoon postit. Siispä menemme!
Iloista alkavaa viikkoa!