Kello ei sunnuntaiaamuna kuuteenkaan ollut ehtinyt
kun snautseriväki jo oli suuntaamassa kohti nousevaa aurinkoa 
Jälleen kerran yksi kesän aikainen aamu,
jälleen kerran vain me reitillämme,
jälleen kerran rauhaa ja hiljaisuutta.
  maailman kauneutta pellon laidassa
kun kaikki nukkuu
 eikä puissa hievahda lehtikään
ohuttakin ohuempaa rakennelmaa
ja partaiset kulkijat huumaavia tuoksuja
pellonpientareella,
  
silmien lepuuttelua aamun tyvenessä
 
 
oikoradan reunamilla 
 
 
varjomenijöitä
moottoritie on autio
 muurahaiskaupunkikin vielä unten mailla
 metsämäellä

 
 
 hetken hengähdystä
ja sitten jatkui taas matka, ennen kulkemattoman
reitin kautta tuttuja polkuja kotiin,
laiskaan päivänviettoon :=)

































