Syksyä parhaimmillaan

Viikonlopun sää on ollut aivan uskomattoman upea! Aurinkoa, lämpöä, syksyn tuoksua, hiljalleen puista leijailevia lehtiä, häikäisevän hehkuvia värejä yltympäriinsä... Lieneeköhän viimeisiä tällaisa päiviä ennenkuin totaalinen pimeys, vesisade, syysmyrskyt ja loska valtaa maan?
Ihan tuntuu syylliseltä olla sisätiloissa kun ulkona paistaa aurinko, mutta rajansa kaikella. Jaksamisellakin. Kun aamu vietettiin Keinukallion mäkisessä ja nimensä mukaisesti kallioisessa maastossa tarpoen, on pakko hengähtää hetki ja lähteä vasta vähän myöhemmin nauttimaan illan pimenevistä hetkistä ja katsomaan auringon säteiden painumista mailleen. Kuten eilen teimme, kuvia laskevan auringon värjäämästä järvenpinnasta laitan näytille myöhemmin. Mutta nyt aamupäivän patikointimaisemia... Jonka retken jälkeen partainen parivaljakko on vetänyt sikeitä hieman vain asentoansa välillä korjaten.

Kun välillä poikkeaa tutulta polulta, löytää uusia ulottuvuuksia. Uusia polkuja. Uusia kallioita. Uusia maisemia.

Kyllä siellä hampaiden välissä muutakin on kuin toistensa parta...

 ... eikä taas löytynyt kuin vain yksi keppi ...

Pirteätä viikkoa!