Helmikuun hangilla hengittelyä

Sanotaan että koiratkin kärsivät samoista elintasovaivoista kuin me kaksijalkaisetkin, stressistä, kaamosmasennuksesta. Enkä kyllä yhtään epäile. Miksi ei ihmisen olo tässä kiireisessä maailmassa heijastuisi koiraankin. Niin herkkävaistoisia nämä rakkaat ystävämme ovat.

Meillä ainakin Arttu, Iivarikin jonkun verran, lukee minua kuin avointa kirjaa. Katsoo töistä tullessa "sillä silmällä" että onko tuo nyt millä päällä, kuinka sitä tulee kohdella ja uskaltaako puhutella. Rankan uupumukseni aikana on seniorikin sen oloinen jotta ollaan ihan kiltisti ja hiljaa, vetäytyy omiin oloihinsa.

On kuitenkin lähellä, valmiina palvelukseen kun tarvitaan. Ja kun sen sitten pyytää luokseen rapsuteltavaksi ja halinalleksi, katsoo syvän uskollisilla silmillään, suoraan sieluun, kuin tietäisi mitä ihmisen päässä myllertää. Ja tietäähän se. Niin viisas se on. 

Ei tarvita kuin vapaa lauantaiaamu, ihana helmikuun lauantain sää, paljon valkoista lunta, kevättä enteilevää linnunlaulua puissa, hiljainen metsä ja tietenkin ne kaksi parasta rakasta seuralaista edellä kulkemaan.

Ja sinne ne jää huolet ja murheet, stressinpoikaset ja uupumuspuuskat männyn juureen, upotettuna syvään hankeen.

Niin ihmiseltä kuin toivottavasti sen koiriltakin. Olo on hyvällä tavalla väsynyt, rento.

Hyvää viikonloppua kaverit!

Talvi aamun hämärässä

Aamun aikaista kulkijakaksikkoa

oli vastassa huikean kaunis maisema

kuin talven ihmemaa.

Lumipeitteisiä puita

valkoista puhdasta lunta korkeina nietoksina.

Ei sitisnautseri umpihangessa kulje,

traktorin renkaan urakin kelpaa paremman puutteessa

jos nyt ei aura-auto ole sattumoisin edeltänsä tietä aurannut.

Hangen syvyyttä käydään vain kokeilemassa.

Jo tassutellaan kohti kotia, missä

ruokakipot odottaa nälkäisiä kulkijoita.

Kuten jokaisen arkiaamuna.

Koiransa huollettuaan suuntaa ihminen töihinsä

ja snautserit jäävät kotiherroiksi.

Näin alkaa jälleen uusi päivä.

Pari ohikiitävää sinistä tuokiota

auton ikkunasta aamun työmatkalta.

Hiljainen on kylätie

Snautserien lisäksi vain illalla alkaneen lumisateen jälkiä teiltä ja kaduilta auraavat aurasedät liikkeellä. Asteet plussalla, räntäähän tuo oli ennemmin kuin lunta. Mutta valkaisi maan ja pehmensi kaupungin sunnuntaiaamun muutenkin rauhallisen tienoon äänet. Ja yritti tarttua vanhemman snautserin tassukarvoihin, jotka kuitenkin on niin lyhkäset etteivät kerää isoja palloja mukaansa.

Tässä kohtaa tavattu pupuja, viimeksi männä viikon iltana kolmekin kiusotteli snautsereita ja niin oli pojilla tutka ylhäällä ja nenä kävi suuntaan ja toiseen. Vaan ei pupuja tällä kertaa näkynyt.

Eilen käytiin jäällä pieni lenkki heittämässä. Vilponen pohjoistuuli puhalsi muuten kelpo keli.

Kaveri tsekkaa ettei mitään unohtunu seniorilta matkan varrelle ;)

Arttu soffallansa päiväunilla.

Hellivää helmikuuta kaikille!