Myrskyn myllertämät

Aamulenkki rantaan myrskyn nimeltä Eino tuivertaessa ympärillä.

Eiks mennä jo ... ?

 Joutsenpariskunta aalloilla

 Arttu melkein aalloilla

 Vaahtopäitä

 Meni aamufrisyyrit uusiks ;)

 Kaislikossa ainakin suhisee

 Aina on vain se yksi keppi ...

Muuten oli päivän sää erittäin aurinkoinen, mutta myräkkä melkonen, ihmisen piti pitää lipasta kiinni ja ennen kuin sen tajusi ehti Eino parit kerrat temmata lippiksen päästä. Pystyssäkin pysyttiin, eikä kaupungin halki kulkiessa ainakaan näköpiiriin sattunut sen isompia vahinkoja kuin kumollaan olevia roskiksia ja tietyön aitauksia. Sähköistäkin ollaan saatu nauttia katkoitta. Iltaa myöten pahin myrsky on tienoomme ohittanut, äsken iltareippailulla "vain" tuuli ja kaunis pyöreä kuu paistoi taivaalta. Huomenna mulla töihin paluu ja snautserit saavat taas viettää päivänsä rauhassa leväten talonvahteina. Hyvää viikkoa!

Läheisyyttä

 Rapsutelkaa toisianne!

 Hyvää viikonloppua!

Aurinko armas antoi valoaan

Aamu avautui aurinkoisena.

Sinistä taivastakin näkyi.

Harvinainen näky viime päivinä.

Mehän menimme metsään.

 ... matkalla mukaan tarttuu kaikenmoista ...

 ja näkyy ties mitä

 kuten kamera

ja tietenkin oravia

 Lääkäri määräsi vielä ensi viikon lepäämään,

 luonto kera snautserien on parasta terapiaa.

 Vettä on tullut riittämiin, joka polkua ei ilman

kumppareita viitsi kulkea.

 Vielä marraskuussa uskomattoman vihreitä sammalmättäitä

Tahtoo lisää aurinkoisia päiviä! Ja odottaa talvea!

Off-line on on-line

Vaikken ole mikään nettiaddikti enkä saa vieroitusoireita vaikken aikoihin netissä vierailisikaan (mitä en välttämättä teekään) niin onhan se hyvä kun se toimii. Kun kerran on olemassa. Viikko oltiin motissa. Ja ehkä oltaisiin vieläkin ellei tietyt pankkiasiat olisi alkanut painaa päälle, jonka asian vuoksi oli netti saatava toimivaksi. On se vaan hullua ettei enää pankkiasioita(kaan) voi hoitaa siellä missä niitä oletettavasti pitäisi pystyä hoitamaan, pankissa. Mutta siis, viikko sitten alkoi nettiin pääsy tökkiä, oli aina vaan tikkusempaa ja takkusempaa. Kunnes sitten sinne ei päässyt ollenkaan, ja kun sekä kone ittessään on antiikin ajoilta ainakin näin tietokoneteknisesti ajatellen, ja modeemikin hankittu en muista millon, niin tietysti mietin kummassa päässä mättää. Mutta en ensin jaksanut sillä kovasti sairaslomalaisena päätäni vaivata. Kunnes sitten todella tuli eteen se että pankkiin on päästävä. Ja onneksi on elisan ystävälliset vian määrittäjät puhelinsoiton päässä jotka kertoivat että modeemiin eivät saa yhteyttä. Siispä shoppailemaan uusi modeemi. Helppoa kuin heinänteko. Paitsi että... Ei ollut shopetissa suoraan saatavilla. Ja ei enää sellaista liittymääkään kannattaisi pitää mikä meillä, hidaskin kuulemma tämän päivän tarpeisiin sanoi nuorimies hieman vinosti hymyillen. (Jaa-a, enpä ollu huomannut...) Ja niin palasin kotiin kokonaisen viihdeboxin kanssa. Mihin kuuluu sekä modeemi että tallentava digiboxi. Jollanen mulla jo on. Mutta tulipa kuulemma lisää kanaviakin katsottavaksi. Kiva. Kun ei niitä vanhojakaan ehdi katsella. Eikä näitä uusia kanavia tietenkään pysty katsomaan vanhalla digiboxilla. Eipä tietenkään. Vaikka on uudet sopimukset ja uusi modeemi. Eli uusi digiboxi pitää olla yhteydessä uuteen modeemiin. Tietenkin. Mikä ei onnistu kun tietsikka ja tv on eri puolilla huonetta. Eli jotta uusi viihde ulottuisi meidänkin olohuoneeseen pitäisi möbleerata huone uusiksi. Periaatteessa mahdollista, paitsi että...
Taidanpa nyt vain olla tyytyväinen kun uusi modeemi toimii, ja vanha tietokone toimii, ja vanha digiboxi toimii, ja melkein uusi teevee toimii. Uusi digiboxi odottakoon boxissansa aikaa tulevaa. Ja nyt surffaillaan sitten huippunopealla yhteydellä. Wau miten hienoa. Eikä ollut edes paljon kalliimpi kuin vanha...
Eli tarina siitä kun äitee modeemin osti.
Johon tarinaan nämä kuvat ei liity.

Ja mitä muuta? Mitäpä tässä, sateessa lampsitaan menemään ja millon hiemankin sateettomampi hetki, siitä yritetään nauttia sitten enempi. Eipä nämä päivät juuri valostu, oli kello mitä tahansa. Pojat tuntuvat reilussa viikossa tähän sairaslomalaisen elämään kyllääntyneen, näinköhän jo miettivät etteikö tuo koskaan mene töihin kun jää heillä päiväunet vähäiseksi. Vaikkei ihmeitä tehtäiskään niin täytyyhän sitä kyttäillä kuitenkin että mitä tuo seuraavaksi aikoo. Ja tuntuu että varsinkin Arttu ei oikeen märästä kelistä välitä. Kyllä se mukana tulee eikä kovin hanttiin pistä mutta on naamaltansa vähän sen näköinen että ei tämä nyt ihan lempparihommia ole. Noh, alkaa se mättää itte kullakin ainainen märkyys ja pimeys. Nytkin ovat molemmat sikeässä unessa tahoillansa vaikka vasta on aamun pikapissatus ja puuro takana. Normaalisti vapaapäivänä istua napottavat vieressä tuijottamassa jos unohdun liian pitkäksi koneelle tai lehden ääreen.

Kuvat napsittu olisikohan ollut lokakuun vika viikonloppu.
Poistunpa tästä puurolautasen ääreen ja sen jälkeen herättelen kuorsaavat snautserit. Oli keli mikä tahansa, onhan se edes vähän pitemmälle lähettävä. Ja kaupassakin käytävä kaapin täydennyksellä jossain vaiheessa. Huomenna aika lääkärille ja katsotaan sitten miten elämä jatkuu. Olenko off-line vai on-line.
Sateesta ja harmaudesta huolimatta jaksamista marraskuuhun itse kullekin!