Juhannustuulia ja muita nuuskutteluja

Mukavaa Juhannuksen jatkoa kaikille! Eipähän tuo sää kovin kummoinen ole ollut, siksi tuo vähän pimeä ja synkkä kuva siniristilipustamme. Tosin näkeehän siitä kyllä sen, ettei kovasti myrskynnytkään Päijänteen rannalla kun siellä tänään oltiin. Ihan kelpo keli oli oleskella rannassa, ei satanut vaikka tummia pilviä velloi ympäriinsä ja hienosti tarkeni kunhan oli vähän enempi päällä kuin pelkät sortsit ja t-paita...

Päijänne ja parta, esteenä vain puukaide

Lauri, Meri ja Julius oli mökillä juhannusta viettämässä ja heitä käytiin moikkaamassa. 3v Juliusta hiukan arvelutti että "Arttu kiusaa" ja niinpä parta pidettiin liinassa kiinni. Vaikka tuo muuten onkin aika rauhallinen niin eihän se riehaantuessaan muista varoa ja ryntäilee suin päin minne sattuu, ja sattuuhan se jos päin juoksee, varsinkin Juliuksen kokoista pientä miestä. Tämä järjestely oli kieltämättä hyvä myös muden mielenrauhan vuoksi; naapurit kun ovat siinä lähellä ja vaikka Arskatti muuten pysyisikin omalla tontilla niin eipä se sitten tajua että minne asti tassu viipottaa lintujen, vesiskoottereiden, veneiden yms hauskuuksien perässä mitkä saa kaupunkilaiskoiran hullaantumaan (ja siinä vaiheessahan korvat ei kyllä ole kuunteluasennossa enää). Pysyypi naapurisopu vähän paremmin kun ei yksi vieras mustanaama käy naapurin grillintuoksuja tuoksuttelemassa :) Ei välttämättä olisi kaikkien mieleen...

Rantakeittiön uudet penkit testauksessa

Mitähän muuta sitä on tapahtunut sitten viime päivityksen, ainakaan muistaakseni ei mitään kummoisempia... Tässä kuitenkin jotain mieleen tulevaa.

Artulle tehtiin kattavat terveystutkimukset kun poika ei ollut mielestäni ihan kunnossa ja oma itsensä. Mitään näkyvää ei ollut, mutta oli jo pitempään ollut erittäin vaisu, väsynyt ja haluton tekemään mitään. Ensin ajattelin että no, onpas siitä tullut rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä jätkä, mutta sitten totesin että eipä todellakaan snautseri 4v voi olla NIIN rauhallinen mitä Arttu välillä oli, tyyliin 1,5 tunnin remmilenkin jälkeen nukkui sikeästi vaikka kuinka kauan. Pikkuhiljaa aloin epäillä ettei vain olisi syy pissavaivoissa minkä vuoksi oli kyllä jo parit antibioottikuurit popsinut. Lisäksi vapun tienoilla ollut ripuli ei ottanut laantuakseen. Laumassa taas kerran käytyämme ja lääkärimme kanssa keskusteltuani päätimme että tehdäänpä kerralla kunnon tutkimukset niin sittenpähän selviää vaivan syy eikä tarvitse turhia miettiä. Niinpä tuossa toukokuun lopulla kuvattiin ja ultrattiin virtsarakko ja sen ympäristö ja otettiin kaiken kattavat verikokeet.
Ultrassa ja röntgenissä ei ilmennyt mitään ihmeellistä, vähän kun olin virtsakiviä pelännyt. Myös verikokeiden tulokset oli kaikki ok, paitsi että haima-arvot oli yli viitearvojen. Liekö sitten ollut hormoneista ja antibiooteista mennyt suolisto siihen kuntoon että ei ihan hevillä siitä toipunut, stressaahan tuollainen kaikki koiran elimistöä. Ostin lääkäriltä herkkävatsaisille tarkoitettua dieettiruokaa Hill's:in ID:tä, eikä mennytkään montaa päivää kun eron huomasi selvästi. Nausteri oli paljon paljon virkeämpi ja vatsa toimi hyvin. Sitä on poika nyt popsinut reilun kuukauden, höystettynä Gefilus-piimällä ja maitohappobakteereilla. Ja nyt kyllä tuntuu siltä että oltaisiin saatu ruokavalio kohdalleen, vatsa toimii eikä ripulia ja oksentelua ole ollut. Sitäpaitsi ennen erinomaisen nirso koira syö tuota tosi suurella ruokahalulla, välillä tuntuu ettei annos edes riitä, ennen kun jätti kuppiin aina enempi tai vähempi nappuloita.
Ja jätkän vireystaso on nyt ihan toista kuin keväällä. Olin jo kuvitellut sen jättäneen kaikki lapsuuden formulakohtaukset ja muut kotona ryskyämiset ja hepuloinnit sikseen, mutta mitä vielä. Nyt kun on vatsa kunnossa niin jo vain maistuu kotileikit ja formulointi niin että on taas vanhaan tuttuun malliin matot kasassa iltaisin ja lelut lentelee pitkin ja poikin :=) Ainoa ihmettely on nyt nuo korkeat haima-arvot, ja se että Arttu aristeli vatsaa jo talvella. Lääkäri epäilikin että syynä olisi krooninen haimatulehdus; siihen viittaisi ripulit, oksentelut, vatsan aristelut ja tuo epätavallisen kova väsymys ja haluttomuus. Nyt sitten jatketaan tietysti tuota dieettiruokavaliota ja mennään lisätutkimuksiin jos oireita taas ilmenee. Kiellettyjen aineiden listalla on kaikki rasvainen ja käristetty ruoka - eli ei grillimakkaroita Arnoldille kiitos! Treeneissä palkkana käytetään keitettyä possun sydäntä, se on vähärasvaista ja maistuu muuten erinomaisesti. Krooniseen haimatulehdukseen ei ole mitään lääkitystä, akuutti haimatulehdus sen sijaan on todella raju ja vaatii lääkärinhoitoa ja antibioottikuuria sun muuta apua.
Erkkariviikonloppuna oli Pimu meillä yökylässä kun 'pikkusisko' Mercu lähti erkkariin. Eihän Arttu ja Pimu kovasti keskenään leiki, mutta hyvin tulevat muuten juttuun. Puruluita piti tosin vähän kyttäillä ja vaihdella, toisella kun oli aina se parempi...
... ruokaakin odotettiin sulassa sovussa vierekkäin, ainakin melkein, pitäähän sitä nyt pieni hajurako kaveriin säilyttää,
välillä intouduttiin sentään kisailemaan Artun Harkki-lelulla.
Nyt ollaan vietetty pakkolomaa yksi viikko, toinen olisi vielä edessä - ei tämä kyllä mitenkään pakkopullalta tunnu, ei meikäläisen elämässä koskaan liikaa vapaa-aikaa ole! Kelitkin on ollut sen verta suosiolliset että kun me ei tuon snautserin kanssa helteistä kovin tykätä niin ollaan saatu tehdä pitkiä lenkkejä sopivan viileässä säässä. Aamulla saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja sitten tehdä sitä mitä huvittaa. Tosin parit (?) kotihommat edelleen odottaa tekijää, mutta odottakoot, onhan sitä lomaa taas syksyllä... joskos nyt vain laiskoteltaisiin...