Pitkästä aikaa

Huhuu, täällä ollaan:)

Ei ole snautserit maan alle olla kadonnu eikä maailmankartalta pudonnu, ihan hengissä ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa kaikki. Anteeksi vain kaikille poikain uutisia kaivanneille pitkähköksi venähtänyt hiljaiselo blogissa. Nyt täytynee vähän kirjotella vuoden alun kuulumisia ettei hurveloita vallan unohdeta.

Vuosi on vaihtunut ja tammikuukin jo kääntymässä helmikuuksi. Kevättä kohti mennään vinhaa vauhtia. Siitä jo merkkinä päivä päivältä lisääntyvä valoisa aika. Enää ei tarvii pilkkopimeässä työmatkoja ajella.

Tammikuun myötä alkoi vihdoin se meidän kauan kaipaama ja odottama talvikin, ihan toden teolla. Siitä on kyllä nyt sitten nautittukin täysin siemauksin. Oli se pitkä sadekausi niin kamalaa että meinashan siinä pää hajota ja järki kadota. Joten voi tätä iloa kun loskan lotinan jälkeen saa kuunnella lumen narskuntaa tossujen alla ja synkän pimeyden sijaan katsella lumista maisemaa ja kuuraisen valkeita puita jotka omalta osaltaan antaa valoa pimeälläkin kulkiessa. Ainaisesta kuratassujen kuurauksesta on päästy, nyt riittää kuurapartojen sulatus ja pakkaslumen poisto anturoiden välistä. Siinä auttaa pojat ja putsaavat toistensa tassuista irtoavat lumipallukat matolta suihinsa. Ja ulkoa tultua molempien turkissa on raikas pakkasen tuoksu. Välillä saanu autoa kaksin käsin kaivaa lumikinoksen alta, ja kohta taas sama uudestaan kun lunta tupruttanu yöt päivät läpeensä. Nyt kirkas tähtitaivas ja pirtsakka pakkanen kipristelee varpaita, poskenpäitä ja sormia.

Lomaviikko mulla sattui passelisti loppiaisen jälkeen, juuri kun sadekausi loppui ja talvi alkoi tehdä tuloaan. Mikäs sen parempaa, KESÄlomalla;) Ulkoilua tuli päivittäin harjoitettua pitkän ja vähän vielä sitäkin pitemmän kaavan mukaan. Enempikin olis mieli tehny. Mutta mun jalat:( Välillä vaan oli pakko niitä leppuutella ja rentouttaa. Vaikka sisätiloissa olo niillä säillä tuntuikin tosi turhalta. Mutta minkäs teet kun ei jalat jaksa niin ne ei jaksa vaikka kunto muuten kestäsi. Mulla on vanhat jalat...

Lomaviikolla käytiin pitkästä aikaa Neallakin ja Arttu pääsi pitkään ja hartaasti kasvatetusta karvaturjakkeestansa eroon. Näyttäis siinä muhkean karvakasan ohella lattialle tippuneen muutama vuosikin. Sen verta hulvatonta ja vallatonta on vanhemman 6,5 v herran meno ollu sen jälkeen. Iivarin huumorintaju ei aina oikeen taho kestää kun ’isoveli’ ulkona alkaa hillua ja esittää raisunlaisia leikkiin kutsurituaalejansa. Hiukka huumorintajuton kaveri tuo Iippa välillä.

Kameraa ei ole kamalasti tullu mukana pidettyä, mutta tässä jokunen tammikuun aikana otettu.

Juna meni justiinsa, toteaa Iivari

Arttu ja talviturkin turjake

Kuuraisia nassuja lumisia tassuja

Arttu kävi Nealla;)

Hangessa

Hei, tääl on vaikka mitä kivaa!

Mulla on raastinrauta kurkussa ja silmiä kirveltää, nytkö se talvilentsu iskee??? Mentävä keittämään kuppi kuumaa ja asettauduttava leposentoon. Pojatkin odottelevat stiksejänsä purtavaksi. Josko tuo tyttöjen (kuinkas muuten) perään vonkuva Iivarikin rauhottusi aloillensa.

Hyvää helmikuuta! Lupaan tästedes olla uutterampi kirjottaja....