Lokakuun auringossa

Sateisen, märän, kuraisen ja pimeän (heijastinliiveille on taas käyttöä ja niitä fiksut snautserit käyttääkin) jälkeen on viikonlopun viettäjiä hemmoteltu mitä parhaimmalla syksyn säällä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, aamulla kirpakan viileää, päivän mittaan auringonpaiste lämmittää mukavasti. Niinpä pilvettömän taivaan innoittaman snautserit lähti eilissä aamuna heti punkasta noustua viipottamaan kohti metsäpolkuja. Ankean sateisen ja melkein myrskyisän perjantai-illan jälkeen kirkas taivas ja nouseva aurinko, niin että sen auringonnousun oikein näki, piristi mieltä uskomattomasti. Sateisiin kun oltiin varauduttu ja edellisillan reissun jäljiltä pidetty ihmisten sadevermeet esillä jotta ne olisi aamulla vaivattomasti puettavissa.

Aamupalaakaan ei maltettu ennen retkeä nauttia, oli pakko lähteä pikapikaa, saattaisihan taivas pian peittyä pilviin ja sade taas vihmoisi kuonoja. Tyhjin vatsoin siis taivallettiin pitkin metsän mättäitä. Kangasmetsä ei runsaista sateista huolimatta ollut totaalisen märkä, kastuhan siinä tossut ja tassut mutta hyvin kesti mennä ilman saappaitakin. Kun kotia palattiin, olikin hirmu nälkä ja pikasesti laitettava palasta eteen kaikille. 

Taivas oli edelleen sininen ja ilma häikäisevän kirkas. Kun kotihommat eli karvapallukoiden, havunneulojen, hiekanjyvien ja muun ylimääräisen häätö nurkista oli saatu menestykssäästi tehtyä ja pyykitkin pestyä, ja kun vieläkin aurinko paistoi eikä pilven hattaraa missään, tehtiin yhdistetty kauppa- ja ilmasta nauttimisreissu Haarajoen peltomaisemissa. Pakkohan se oli, vaikka imurin ja mopin heiluttajaa kyllä armottomasti jo siihen aikaan päivästä houkutti päiväunet, mutta ehtiihän sitä sateellakin torkkua. Ulkoilu auringossa teki kyllä sielulle ja ropalle hyvää. Eikä sen jälkeen enää tarvinnu poikia kehotella rauhottumaan.

Pitkät lenkit ja kotitouhuissa mukana häärääminen oli tehny tehtävänsä ja alkoi silmät lurpattaa molemmilla. Vaivoin jaksoivat iltapäiväpalasen nauttimisen vielä istuen vahdata. Siivouspäivät on rankkoja näille. Ensinnäkin kaikki petit viedään alta pois, pitkäksi aikaa partsille, ja kun johkin kohtaan yrittää käydä pitkälleen, jo ollaan imurinvarrella tai mopilla suihkimassa kuonon edestä. Lepää siinä sitten! Ja kun ei Iivari lainkaan voi olla samasa huoneessa missä imuri niin juniorille riittää vahdattavaa että ehtii alta pois siirtyä.

Lisäksi eilen seinänaapurin nuoriperhe teki eilen muuttohommia ja sellastahan ei tehdä ilman että snautseri jakelee kommentteja. Ei päässy Iippa kunnolla maate kun taas viereinen ovi kolahti ja rappuja alas kannettiin yhtä ja toista ulkona odottavaan autoon. Sitä kun kesti iltaan saakka, niin oli siinä häiskällä pitkä rupeama muuttotouhuissa olla mukana. Vaikkakin vaan henkisesti.

Tämän aamun valjettua samankaltaisesti kuin eilen, oltiin taas ajoissa liikkeellä. Tällä kertaa sentäs aamupala maltettiin ottaa ennenkuin lähettiin. Ja kamerakin ehittiin pistää taskuun. Samoille metsäpoluille kuin eilen oli suuntana. Eikä taaskaan paljon vastaantulijoita, alkumatkasta pari tuttua käppänätyttöä joiden kanssa pojat, varsinkin Iivari, yritti seurustella, mutta tytöt ei paljon innokkaista seuralaisista piitannu. Pitkin sammalia, yli puunrunkojen, kiemurrellen siellä täällä, poissa poluilta, hyvää liikuntaahan siinä taas tuli itse kullekin. Ja metsässä näkee ja kuulee kummia. Iivaria ihmetytti oudon linnun tsirpatus jota piti hakkuualueen laidalla pitkään istua pöhisten kuuntelemassa.

Arttua sen sijaan peljästytti minutkin kun yhtäkkiä alkoi kamalan raivoisan haukun, lyhyet niskavillansa pystyssä. Pian selvisi että tällanen kummitus se vain olikin, reilu metrinen koivunrunko, onhan se aika oudon näköinen, metsässä...

Iivari, itsekin ties mille "oudolle" pöhisijä, toteaa veikan vain höpötelleen hassuja.

Tällä hetkellä on alkanu vähän pilviä kerääntyä taivaalle eikä sinistä taivasta juuri näy. Varsin sateen oloista ei ole, vielä, mutta mistäs näistä syyskeleistä tietää. Snautserit lepäilee väsyneinä, tosin kytäten syrjäsilmällä mitä teen. Odottavat kai että koska on suuntana eteinen ja lenkkivarustus. Ainahan ne on valmiina, niitä ei pieni väsymys haittaa, toisin kuin meikäläistä... Jahka tässä saadaan syötyä uunissa muhiva pata niin eiköhän se täydy kaikki valoisa, ja varsinkin sateeton, aika käyttää hyväksi ja johkin päin suunnata. Mutta, tankataanpas ensin ja lepäillään. Sitten jaksaa taas.

Kohti uutta viikkoa!