Vuoden viimeisiä

Niin se on taas vuosi vierähtänyt loppuunsa, enää pari päivää elämättä vuotta 2012. Ylihuomenna aloitetaan toistaiseksi tyhjä kalenteri 2013. Uskomatonta miten aika vierii nopeaan...

Säät on viime päivinä sahannut lähes 20 asteen pakkasista pienesti plussalle, sitten taas on pakkanen noussut ja taas laskenut. Tällä hetkellä täällä on nollassa ja välillä tihkuttelee vettä. Yöllä satanut vesi, onkohan oikea nimitys sille alijäähtynyt vesi, oli päällystänyt tiet rapsakalla valkealla kuorutteella. Kuin sokerikuorrutusta oli se. Ja olletikin ilman piikkikenkiä erittäin liukas.Sen pinnalla snautserien vauhtitassujen meno kuulosti rytmikkäältä ja ryhdikkäältä marssilta. krop-krop-krop-krop

Talvi ei ole muuten päässyt haittaamaan, paitsi eilen Haariksen lenkille & kauppareissulle lähettäessä ei snakukarsinan luukku auennut. Oli jäätynyt kiinni. Mikäs ihme tuo kun edellisen lumimyräkän ja kovan pakkasen jäljiltä luukun pielissä oli paksut jäät jotka alkuviikon lauhassa sain krupsuteltua pois. Enkä silloin tajunnut että olishan se tiivisteineen pitäny kuivata, seuraavan pakkasen varalle. Nyt se oli siis kiinni. Ja pysyi. Niinpä sai pojat ajella herroiksi ihmisten tiloissa. Iivarille outo paikka, kun takapenkille hyppääminen on aina tähän saakka tiukasti kielletty. Vähän arkaillen juniori kuitenkin luvan saatuaan penkille pomppasi, Artun perässä. Artulle tuttujuttu, niinhän se useat vuodet ennen farkkua ja ennen Iivaria matkusti, epäturvallisesti takapenkillä, tarkasti tietä ja ohikiitäviä maisemia seuraten, välillä kuskin korvaan omia aatoksiaan supattaen kuin ajamisen ohjeita antaen. Häkin kaltereiden välistä maisemat on aika paljon rajallisemmat ja näkyvyys eteenpäin nollassa. Joten arvatenkin herra oli silminnähden tyytyväinen saadessaan kunnian päästä vanhalle tutulle nokkapaikalleen, Iivarin tyytyessä siivosti istumaan siellä missä koiran kuuluu kun takapenkillä matkustaa.

Haarajoen lenkkiä tehdessä alkoi sää lauhtua ja tienoon valtasi usva joka hämärsi auringon taivaalla, puut oli kauniin kuuraiset ja kuurakuorrutuksen saivat myös parrakkaat.

Viime pyhänseutuna Paavonpolun viertä kulkiessa nähtiin kauden ensimmäiset hiihtäjät. Nuo outojen laudanpätkiensä päällä suihkien kepit käsissä huitoen kiitävät, jotka poikien mielestä edellistalvien tavoin pitäisi saada suistettua kauas pois laduilta. Eli moista ei snautserit voi pysähtymättä, kyttäämättä ja vähän mölyämättäkin ohittaa.

Näiden talvisten kuvien myötä, jotka tämän vuoden viimeiset taitaa meidän osalta olla, toivotan partapoikain kera kaikille teille meidän blogiystävät oikein HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013! Olkoon onni myötä!

Me lomaillaan loppuviikko. Huominen työpäivä täytynee lopettaa normaalia aikaisemmin jotta ehditään tehdä kunnon lenkki ennen sen inhoamani kamalan ja turhan paukuttelun alkua. Kokemus kun on osoittanut että vaikkei jätkät paukuttelua hirmusesti pelkää eikä ole sinänsä paukkuarkoja niin ei nämä mielellään rakettien paukkeessa ulos lähde. Enkä minäkään. Joten edellisten vuosien tapaan iltalenkki tehdään todella varhaisessa vaiheessa alkuillasta, loppuilta hommaillaan kotona ja aamu-ulkoiluun lähdetään sitten myös hyvin varhaisessa vaiheessa. Ennen kukonlaulua ja paukuttelijoiden ja muiden juhlijoiden toivottavasti jo nukkuessa. Olisiko paukuton vuodenvaihde ihan mahdoton ajatus ...??

Palaamisiin ensi vuonna!