lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kyltyyriä kyltyyriä eli kotiseutu tutuksi

Pari vuosikymmentä olen  näillä tienoilla asunut, eikä ole aikaisemmin tullut käytyä täällä:
 
Tänään kesänalkajaisten kunniaksi sekin aukko sivistyksessä paikattiin. Siispä pläjäys kulttuuria. Sarvikallio kun on saanut kuuluisuutta siitä, että viime vuosisadan alun taidemaalarit ikuistivat sen jylhiä kallioita vastarannalta. Sarvikallio on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kohteista. Ja olin siitä kyllä lukenut mutta jotenkin se on aina jäänyt unohduksiin, vaan ei jää enää.

Mitä mainioin retki; uskomattoman upeat maisemat, aurinkoa, lämmintä mutta ei liian kuumaa kun kallioilla kävi vilpoisa kesätuuli, rauhallista. Miinuksena pirusti hyttysiä metsätiellä. Onneksi käveltävä matka ei ollut pitkä, parkkipaikalta ehkä n. 1,5 km.

Pojat kärsimättöminä pakkausta odottavan repun äärellä,
hei mennääks me jo?!
(tympee äitee vaan imuroitsi...)
 Evästystä
 Metsän halki tiemme vie,
 hyttysiä lukuunottamatta olimme tien ainoat kulkijat
 Aarniometsän asukit Artulle kuiskii



 Perillä odotti mielettömät maisemat


 ... kalliolla, kukkulalla ...

 Ihailtavaa riittää
Eväitä nautimme tässä:

 Leirivahti




 Omatoimimatkailijat käyttivät oman kuonon oikeutta,
 niiden mielestä kun tarjoilu kalliokahvilassa
ei pelannut tarpeeksi nopeasti.

 Tästä ei suomalainen kesämaisema paljon parane,
ei uskoisi järven pohjoispään tasasella rannalla että muutaman
kilometrin päässä on näin huikeita maisemia.
 Hiukan laskeuduttiin kalliota alas, vaan tarkkana sai olla,
 tuosta kun lähtee äkkijyrkkä pudotus järveen...

 Iivari ja vilvoittavat vedet varjossa

Arttu nauttii
 
 Kukkulan kuninkaat


Nyt on hyttysen puremia nilkoissa ja kaulassa ja kuinka ollakaan kaikki kuumotus ei olekaan itikoitten syytä, on siinä auringollakin osansa - hehkeän punaista väriä niskassa ja olkapäillä. Se on kesä nyt!

Ei kommentteja: