Tänään kesänalkajaisten kunniaksi sekin aukko sivistyksessä paikattiin. Siispä pläjäys kulttuuria. Sarvikallio kun on saanut
kuuluisuutta siitä, että viime vuosisadan alun taidemaalarit ikuistivat sen jylhiä kallioita vastarannalta. Sarvikallio on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kohteista. Ja olin siitä kyllä lukenut mutta jotenkin se on aina jäänyt unohduksiin, vaan ei jää enää.
Mitä mainioin retki; uskomattoman upeat maisemat, aurinkoa, lämmintä mutta ei liian kuumaa kun kallioilla kävi vilpoisa kesätuuli, rauhallista. Miinuksena pirusti hyttysiä metsätiellä. Onneksi käveltävä matka ei ollut pitkä, parkkipaikalta ehkä n. 1,5 km.
Pojat kärsimättöminä pakkausta odottavan repun äärellä,
hei mennääks me jo?!
(tympee äitee vaan imuroitsi...)
Evästystä
Metsän halki tiemme vie,
hyttysiä lukuunottamatta olimme tien ainoat kulkijat
Aarniometsän asukit Artulle kuiskii
Perillä odotti mielettömät maisemat
... kalliolla, kukkulalla ...
Ihailtavaa riittää
Eväitä nautimme tässä:
Leirivahti
Omatoimimatkailijat käyttivät oman kuonon oikeutta,
niiden mielestä kun tarjoilu kalliokahvilassa
ei pelannut tarpeeksi nopeasti.
Tästä ei suomalainen kesämaisema paljon parane,
ei uskoisi järven pohjoispään tasasella rannalla että muutaman
kilometrin päässä on näin huikeita maisemia.
Hiukan laskeuduttiin kalliota alas, vaan tarkkana sai olla,
tuosta kun lähtee äkkijyrkkä pudotus järveen...
Iivari ja vilvoittavat vedet varjossa
Arttu nauttii
Kukkulan kuninkaat
Nyt on hyttysen puremia nilkoissa ja kaulassa ja kuinka ollakaan kaikki kuumotus ei olekaan itikoitten syytä, on siinä auringollakin osansa - hehkeän punaista väriä niskassa ja olkapäillä. Se on kesä nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti