läähläähläähätyttää
Kun eilen lepuuteltiin silmiä Sarvikalliolta avautuvassa järvimaisemassa
ja katseltiin Tuusulanjärveä vähän ylemmästä perspektiivistä kuin
normaalisti, niin tänään oli kipuamisvuorossa toinen lähietäisyydellä sijaitseva kallio,
Keinukallio. Upeat on maisemat sielläkin. Sää vaan oli tälle poppoolle turhan helteinen ja kun ei tuulenvirettäkään tuntunut, hiipui aina valmis -asenne nopeesti ja kulkemisesta tuli varjosta varjoon hakeutumista. Siellä missä varjoa oli. Kuntoiluksi ei tätä retkeä voi mainostaa, sen verta oli verkkainen vauhti. Vaihtelua kuitenkin normireitteihin ja hikihän oli pinnassa kuiteskin. Ihan itekseen ja sen enempiä rempomatta.
Taas me mennään
ja käymmen pellonlaitaa
sitten jyrkästi mäkeä ylös,
missä taitaa jo väsymys käydä käpälään.
Huipulla ei tuullut, ja pojille kävi näin
istuskelua
istuskelua ja makoilua
kierimistä
eikä oikeen varjonpaikkaa
välitankkaus
sitten taas kieriskelyä
makoilua
ja istuskelua
Mitäpäs sitä ittiäsä turhaan helteessä rasittamaan,
tuumaa snautserit ;)
Aurinkoa viikonloppuunne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti