Aurinkoa, lämpöä ja kevättä

Hei vaan kaikille teille piiiitkän tauon jälkeen! Hengissä ollaan ja hyvin voidaan eli ei mitään dramaattista syytä miksi ei blogiin ole ilmestynyt juttuja sitten joulun. Tämä kirjuri vaan on niin saakelin saamaton, riitäisköhän tuo syyksi. No ei varmaan enkä edes uskalla antaa lupauksia parantaa tapojani tämän homman suhteen. On se ennenkin nähty miten lupausten kanssa käy. Mutta yritetään... ilman suurempia lupauksia.
Onkohan poikia kaivattu ...

Pikasesti on tämä vuosi alkanut ja kulunut, jo huhtikuu kääntyy lopuilleen, edessä pääsiäinen ja parin viikon päästä jo vappu. Ei ajan kulussa meinaa perässä pysyä.

Pojat voi hyvin. Rauhottuneet ovat. Paitsi Arttu melkein 9 vee on melkosen höppänä ja vallaton. Mitä ominaisuuksia sillä ei aikaisemmin ole ollut, tai on onnistunut pitämään ne piilossa yrittäessään olla "järkevä" aikuinen snautseri. Varsinkin kun ihminen valmistelee uloslähtöä, seniori saa hurjia hepuleita, kieriskelee ja kiemurtelee selkäänsä eteisen mattoon hieroen nautinnollisesti möristen, pomppaa siitä sitten vetreästi ylös, ravistelee, kutsuu Iivaria leikkiin peppu pystyssä. Noniin ja vaikka meillä siis ikäsuhde on niin että Arttu on vanhempi ja Iivari se nuorempi niin tässä kohtaa voisi luulla asiaintilan olevan päinvastoin. Iivari nimittäin ei ihan hyvällä katso Artun höpöttelyjä, ilmeisesti sen mielestä snautserille joka lähestyy yhdeksää ikävuotta ei ole soveliasta tuolla lailla vehdata. Se yleensä ensin seisookin Artun vieressä uristen, sitten käy vähän syrjemmälle maate, pää ylväästi pystyssä, itsekseen tuhahtaen ja katsoo nenän tai siis kuonon vartta pitkin Arttua "miten sä olet tuollainen kakara hmph". Yllä olevassa kuvassa Arttu eräänä aamuna. Toisinaan herra the Boss on mukavuudenhaluinen eikä millään viitsisi nousta ylös vaikka äiteen arkiaamun kello sitä hetkeä viisaroisikin ja Iivarikin on jo tuossa vaiheessa ehtinyt useaan otteeseen käydä veikkaa hoppuuttamassa. Arttu tuumaa jotta ihan pieni hetki vielä... Nousee kuitenkin sitten kun tietää että äitee annostelee kippoihin aamupuurot valmiiksi lenkin jälkeen annettavaksi ja siinä hommassa pojat on mukana ja saavat maistipaloja puurosta. Niitä ihania rapeita reunuksia.

Kun kelit on lämmenneet pysyy parvekkeen ovikin melkein jatkuvasti. Parvekepäivystäjät eli kerrostalokyttääjät ovat siis aloittaneet kautensa ja tarkkailevat että keitä kaikkia ja mitä kaikkea "heidän tontillaan" liikkuu ja lentää.

Näin siis pikakatsaus elostamme. Ja loppuun kuvia aamun metsälenkiltä. Joka tosin oli vähän lyhkösempi kuin ihminen suunnitteli kun Arttu päätti että jo riitti mättäillä meno ja linnunlaulu ja suuntasi erittäin päättäväisen oloisena kohti pyörätietä... Jota pitkin sitten loppulenkki tallusteltiin. Ei taida jäädä epäselväksi kuka meillä suunnan määrää?? :)

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!!