Mitä tänään metsässä opin?

Asteita klo 06.30 : 0
Asteita klo 08.45 : +3
Talviloma huhti-toukokuun vaihteessa on siis säänsä puolesta melkein kirjaimellisesti talviloma. Ainakin kun vertailukohdaksi otetaan vastikään päättynyt, tai paremminkin päättymässä oleva, talvi. Maakin ollut paikoin valkoisena rae- ja räntäkuuroista, kuulemma, ihan täällä etelässäkin, en tiedä eikö meidän kylillä, tai sitten on vain minulta jäänyt huomaamati. Kaunis on luonto kuitenkin, sitä on kelvannut ihailla, onhan nyt kuitenkin vihreämpää kuin helmikuussa vaikkei sen lämpimämpää olisikaan...

T-paita- ja sortsikelit oli ja meni, eikä nyt taas parina päivänä ole huvittanut jäädä kannonnokkaan pitkäksi aikaa persaustansa palelluttamaan niin kuin vielä pari päivää sitten. Tahti eteenpäin on ollut melko ripeä siis. Tosin paikassa mihin aurinko yltää, tulee kuuma, kun taas sitten vaikkapa metsän varjoissa on viileä. Ja kun lähettiin illan pitkälle reitille puhalsi sellanen viima että ei helmikuussa paljon kylmempi tainnut olla. En edes älynnyt ottaa mukaan hanskoja. Ei olisi liikaa ollut. Mutta toppatakkia en kyllä piru vie enää ota käyttöön kun ne on jo pesty ja kesäsäilöön laitettu. Kerrospukeutumisella pärjää vallan mainiosti. Varsinkin kun haipakkaa mennään, eikä aina pelkästään itsensä lämpimänä pitämisen vuoksi. Kuvat muuten aamuiselta metsän tarkastusreissulta.

Päivällä kun lenkkikaverit veteli sikeitä ja ladattiin energiaa iltaa varten, oli hyvää aikaa rauhottua parituntiseksi Yle Teemalta joku aika sitten tulleen elokuvan 'Pariisin varpunen - Edith Piaf' parissa. Koskettava ja traaginen filmi pienestä suuresta ranskattaresta joka eli rankan elämän, kuoli nuorena ja josta oikeastaan vasta kuolemansa jälkeen tuli kuuluisa, niinkuin on käynyt monille suurille nimille. Suosittelen. Upeaääninen chanson laulaja, upeita lauluja.
... Non, je ne regrette rien ...

 

Hyppyrottakin vai mikä maantiekiitäjä mahtoi tuo olio olla, kiisi hippulat vinkuen ohitsemme ;)

Nyt on aika toivottaa hyvät yöt, meidän vekkari nimeltä Iivari alkaa duunit klo 06.30 eikä siinä ole torkkukytkintä. Vaan mikäs se on valosaan aikaan niin varhain ylös noustakaan, ehtii nauttia aamun rauhasta.

Jaa niin, että mikäkö tuo otsikon metsäoppi sitten on? No se, että on parempi pitää silmät polussa kuin tähyillä kuusenlatvoja, eli joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Minä kapsahdin rähmälleni polkuun kun ihailin niitä kuusenlatvoja ja oikea jalkaterä osui isoon juurakkoon eikä noussutkaan sen yli. Kävi kuin hidastetussa filmissä, ehdin kaatumiseni aikana tajuta että nyt mennään eikä meinata enkä tasapainoa enää saavuta ja mietin että miten asetan kädet maahan että pää ei osu maahan ettei rillit hajoa (mitäs päästä...) ja että missäs taskussa kamera on ettei mene rikki. Aika onnistuneen mahalaskun tein, vasen pakaralihas vähän revähti, muttei tullut edes polviin mustelmia eikä muutenkin oireilevat sormet saanu lisätälliä. Pehmeä oli onneksi laskeutumispaikka. Mutta nuo rakkaat snautserini ei paljon näy piittaavan mitä takana rämpivälle ihmiselle sattuu, vaikka se siellä miten kompuroisi. Molemmat hurtat oli 3 metrin liinojensa siellä toisessa päässä kun mätkähdys kävi, ja riensivät kyllä vuorotellen katsomaan että alkaako ihminen leikkimään vai löysikö se jotain syötävää, ja kun ei mitään niin innostavaa ollutkaan, kääntyivät he niiltä sijoiltansa takaisin mielenkiintosempien puuhien pariin, kuusen juuren tuoksuihin uppoutuen. Että semmoset apurit.
Tässä myös syy miksi EN juokse metsässä kun sitä terv.hoitaja ehdotti kokeilemaan kun lääkäri kielsi multa juoksemisen selän kipeydyttyä pirun pahasti alkukevään ekojen kovalla alustalla juostujen treenien jälkeen. Taitaa olla terveellisempää olla kokonaan juoksematta ...

Mutta nyt siis hyvää yötä & kauniita unia - kyllä isoveli valvoo!