In the mode

Itseään kunnioittavat snautserit pitävät itsensä ajantasalla kotikylänsä tapahtumista. Ja kun kyseessä on niinkin tärkeä tapahtuma kuin Puistoblues, niin toki sinne pitää suunnata itseään sivistämään. Niinhän se on että missä tapahtuu, siellä snautserit vai pitäisikö sanoa missä snautserit, siellä tapahtuu...

Avajaisiltana blueskirkon lähettyvillä olivat tunnelmaa aistimassa ja värikästä bluesväkeä seurailemassa. Tarkkana olivat snautserit, ja hyvin asiantuntevan oloisia päiden kääntyessä sinne ja tänne sen mukaan missä tuntui olevan mielenkiintoista seurattavaa.

Blueskadulla vierailujakin tehtiin parina ekana iltana. Leppoisa tunnelma, iloisia ihmisiä, lukuisia ruokakojuja joista kirsuihin kiiri toinen toistaan makoisampia tuoksuja, mutta kun joku oli ollut niin hölmö ja unohtanut kukkaron kotiin, niin snautseriduon oli tyytyminen vain tuoksutteluun. Arki-iltoja kun oli, ei tungosta ollut juuri lainkaan, tosin koirien kanssa oltiinkin vähän laidemmalla eikä ihan tapahtumien polttopisteessä. Paikallista nuorta trubaduuria istuttiin kuuntelemassa Jannen laidalla. Kerrassaan hienoa musiikkia, josta suurin osa hänen omaa tuotantoaan, häntä olisi kuunnellut kauemminkin!

Ja siis kirjaimellisesti istuttiin, Arttu hyppäsi oitis paikalle saapuessamme vähän alta metrin korkuiselle ja reilun metrin leveälle tilanjakajalle, vai mikähän se parkkipaikan ja kävelykadun välinen "aita" oikealta nimitykseltään lie; laatoista rakennettu ja sen päällä istutuksia. Oli mikä oli, niin siihen herra seniori takamuksensa tälläsi, mansikankukkien sekaan ja seuraili tärkeänä ja tyytyväisenä pää ylväästi pystyssä bluussikadun tapahtumia ja vilskettä. Mikä ihmistä riemastuttavinta, kaikki ohikulkeva sai mennä menojaan ilman mitään kommentointia, jopa ne koirat joita siellä aika paljon oli. Harmi että oli juuri tuona iltana kamera kotona eikä jäänyt kuvamuistoa mainiosta bluussikoirasta. Perjantaina sitten jäikin bluussikadulla käynti kun juuri kun oli kohta tarkoitus lähteä, taivas pimeni ja repesi ja ukkonenkin taisi jyrähdellä ja vettä siis tuli taivaan täydeltä ja sen verta kauan ettei sitten kukaan enää märän iltalenkin jälkeen ollut halukas mihkään lähtemään.

Lauantaina pääkonsertin aikaan kiersi sivistyvä partaduo jälleen kaupunkia, auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Porukkaa riitti kaupungin keskustaankin, kaikki eivät suinkaan olleet suunanneet Status Quoa ja muita pääesiintyjiä kuuntelemaan Vanhikseen. Nähtiin reittimme varrella lepotauolla ollut hevosvankkurikin joka bluesyleisöä kuljetti. Ja kas, kotoahan tuota ihanuutta saatiin vielä ihailla, parvekkeelta tosin. Oli hepot asiakkaita heittämässä kotiin ja kulkivat edestakaisin tuota alatietä. Pojathan oli todella täpinöissään, hurjaa, ei ole heidän parvekepoliisiuran aikana moista ohikulkijaa tainnut ollakaan. Todellinen harvinaisuus siis ohi meni. Metakka olikin senmukaista, eivätkä snakusterit meinannu nahoissaan pysyä kavioiden kopsetta kuullessaan. Ja kun erittäin hyvin tietävät että parvekkeella ei turhia sovi mölytä, juoksivat edes takaisin, partsilta sisälle, sisältä partsille ja päästelivät ihmeellisiä kurkkuääniä joita ei ehkä voisi tulkita mölinäksi. Eikähän niille voinut kuin nauraa. Mutta hieno oli tuo harvinainen menijä.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin päättyy poikien bluussipäivitys, toivotamme kaikille hauskaa viikkoa!

Kesä yllätti, samoin Iivari

Viileän jakson, joka kyllä ei meitä ole haitannu pikemminkin päinvastoin, jälkeen tänä lauantaiaamuna ilmassa on ollut jälleen yllättäen kesän tuntua. Auringon paistetta, pilvipoutaista heleän sinistä taivasta, leppoisaa tuulenvirettä. Auringossa kuuma, varjossa ei niin, ja tuuli vilvoittaa mukavasti joten ei ole turhan tukala. Eilisillan rankkasateen jota ukkonenkin säesti jonkun verran, jäljiltä on raikasta, ja kun aurinkoiselta tieltä sukellettiin metsäpolulle, niin voi että puiden varjossa vasta olikin ihanan vilpoista, polut vielä märkinä ja se tuoksu - kerrassaan huumaava! Onko parempaa tuoksua kuin kesäsateen jälkeisen metsän tuoksu? Joten jos jatkossakaan mittarin lukemat ei nousisi taivaisiin, niin hyvä olisi olla tällaisten talvieläjienkin.

Nyt on pyykit koneessa, partaset syöneet poronkorvansa ja vetävät vilposessa kodissa sikeitä. Kirjuria odottaa imurihommat, lattiat on viikon aikana kerännyt itseensä taas jostakin ihmeestä hiekkaa, pölyä, mustia karvanhaivenia, kävynsuomuja, ja keittiön matto ihmisen kaalisalaatin tuunaamisen jäljiltä kaalia ja omenaa, tomaattia ja kurkkua. Miten vaikeata voikaan olla kaalisalaatin pilkkominen ilman että lattia saa päivän antimista osansa?? Tänään ei edes vihannesjohannes alias Arttu jaksanut olla mukana siinä hommassa. Eikä sekään juuri lattialle pudonneita nouki, eihän toki, suoraan suuhun pitää herra snautserille tomaatin ja kurkun viipaleet ojentaa.
Tästäpä nouseekin kysymys että kukakohan se koirataloudessa enemmän sotkeekaan loppujen lopuksi, ne koirat vai ne kaksijalkaiset???...

Arttu ihmettelee, miksi hänelle nauretaan,

matkalla nurmikentältä kotiin osa

kesäkoristeista oli jo varissut

Ainiin ja se Iivarin yllätys ? : herra vekkari toimi vasta lähempänä puolta yhdeksää. Mikä on kyllä todellinen ihme että niin pitkään tässä kodissa saa nukkua. Kyllä tuo kai muistaakseni kävi vähän örräämässä aiemminkin mutta olen kai saanut sen lannistettua olemalla heräämättä. Kesän viikonloppuina on herätys pärähtynyt yleensä jo viiden jälkeen. Mitenkään autuaaksi en kyllä oloani tuntenut pitkän unen jälkeen, vaikka hyväähän se tietenkin teki, sitä ei käy kieltäminen pitkän ja rankan viikon päätteeksi ja olenkin ollut todella uupunut. Mutta mulla vaan on noin myöhään herätessä olo että siinä meni päivä enkä mittään saanu aikaseksi. Olen tyyppiä että jos jotain pitää tehdä, se pitää tehdä tai ainakin saada alotettua heti aamulla. Niinpä nytkin istun tässä ja kello on yli yksi eikä imuri ole toiminnassa ollut vielä ... Vaan mitäpä tuosta, kun ei aamusta eikä vielä iltapäivästäkään ole ajastettua ohjelmaa ja kauppaankaan ei tarvia mennä. Jotta mikäs tässä on ollessa. Paitsi että nyt on tartuttava toimeen ja Iivarin iloksi otettava se ihana imuri kaapista hommiin. Ja kuuluu pyykkikonekkin omat hommansa lopettaneen.

Tällä kertaa ei ole uusia kuvia, aina ei kesävaatteissa ole ollu tilaa kameraa kulettaa mukanaan. Olen nimittäin niinkuin varmaan monet tietääkin jo, sen verta vanhanaikainen että käytän ihan oikeaa kameraa, digisellaista tosin, ja vaikkei se suuren suuri ole niin ei kaikkiin taskuihin mahu. Käyttääköhän kukaan edes digikameroita enää, taitavat kuvailla kännykän kameroilla. Mulla, edelleen tuohon vanhanaikasuuteeni vedoten, puhelin on sen vuoksi että voin soittaa ja vastaanottaa puheluita, kirjoittaa ja vastaanottaa tekstiviestejä. Eli niin yksinkertainen malli kuin vain mahdollista, en todellakaan halua tai tarivtse mitään älypuhelinta, olen itsekin niin älytön. Kuvia saan kyllä puhelimellani otettua, ja niitä toisille lähetettyä, mutta nettiyhteyttä ei ole eikä edes kaapelia jolla saisin kuvat puhelimesta koneelle ja sieltä nettiin. Joten. Se oikea on digikamera :) Mutta kyllä tässä kuviakin taas jossain vaiheessa saatte.

Kesäistä viikonloppua partapoppoolta!

Juhannuksen alkua menneitä muistellen

Justjoo, nämä kuvat latasin blogiin odottamaan julkaisua jo keväällä, toukokuuta taisi olla kun tuo retki lähikylään tehtiin. Ja tähän asti ne on siellä julkaisua odottanut. Mutta parempi kai myöhään...
Siispä partojen kevätretkikuvien myötä toivotamme kaikille hyvää ja ihanaa ja turvallista Juhannusta! Elkää antako mahdollisesti huonon ja sateisen sään haitata oloa ja eloa. Vaatetus sään mukaan ja iloitkaa!

Ihmisen tehdessä niitä ah niin

ikuisilta tuntuvia lähtövalmisteluja

Arttu vahtii että pihalla kaikki toimii

Poteroita, juoksuhautoja, isoja ja pieniä,

matalia ja syvempiä.

Ei ehkä ihan sodan ajalta, harjoituskäyttöön

tehtyjä taitaa olla nämä.

Keväistä auringonpaistetta joka partojen

selkämystä kuumotti.

Vanha hautausmaa, 1800-luvulta kuulin myöhemmin.

Lammen viileätä vettä matkamiehille,

koirilta kiellettyhän se oli tuokin pläntti,

mutta ehittiin suut kastella ennenkuin 

kyltti bongattiin.

Varjossa paussi, tuumausta ja nurmen huumausta.

Aurinkoa ei sinä lauantaina voinut välttää.

Artun kanssa erimielisyyksiä suunnasta...

Jälleen löytyi lampi - eikä kieltokylttejä :)

Lipui keppi liian kauas, ei tohtinut Iippa hakemaan.

Tassut ja parrat märkinä oli hyvä jatkaa matkaa kohti autoa.

Muutamat retkinamit nassuun jonka jälkeen 

porukka oli valmis paluumatkaan.

Sen pituinen se reissu, jatketaan tuonnempana. Viime aikoina ei paljon ole kuvailtu, mennä möhelletty ihan muuten vaan.
Ja nyt Juhannukseen!

Vuosia viisi

Tänään syntymäpäiväänsä juhlii Iivari, viisi vuotta tulee nuorella herralla täyteen. Enää ei ilmeisesti liene soveliasta sanoa "pikku-Ii" pentuaikojen tapaan kun Iippa-ihanainen on näiden vuosien aikana saavuttanut strategiset mitat n. 52 cm/n. 22 kg.
Juhlapäivän iltaohjelmaan kotiväen seurassa kuuluu maksalaatikkoa, metsän elämän tarkkailua sekä illan päätteeksi herkkuhetkiä. Rauhaisaa juhlintaa siis, kuten tuon ikäiselle snautserille sopii :)

Iivari & Co. onnittelee Yap-pentueen muitakin jäseniä!