Kesä yllätti, samoin Iivari

Viileän jakson, joka kyllä ei meitä ole haitannu pikemminkin päinvastoin, jälkeen tänä lauantaiaamuna ilmassa on ollut jälleen yllättäen kesän tuntua. Auringon paistetta, pilvipoutaista heleän sinistä taivasta, leppoisaa tuulenvirettä. Auringossa kuuma, varjossa ei niin, ja tuuli vilvoittaa mukavasti joten ei ole turhan tukala. Eilisillan rankkasateen jota ukkonenkin säesti jonkun verran, jäljiltä on raikasta, ja kun aurinkoiselta tieltä sukellettiin metsäpolulle, niin voi että puiden varjossa vasta olikin ihanan vilpoista, polut vielä märkinä ja se tuoksu - kerrassaan huumaava! Onko parempaa tuoksua kuin kesäsateen jälkeisen metsän tuoksu? Joten jos jatkossakaan mittarin lukemat ei nousisi taivaisiin, niin hyvä olisi olla tällaisten talvieläjienkin.

Nyt on pyykit koneessa, partaset syöneet poronkorvansa ja vetävät vilposessa kodissa sikeitä. Kirjuria odottaa imurihommat, lattiat on viikon aikana kerännyt itseensä taas jostakin ihmeestä hiekkaa, pölyä, mustia karvanhaivenia, kävynsuomuja, ja keittiön matto ihmisen kaalisalaatin tuunaamisen jäljiltä kaalia ja omenaa, tomaattia ja kurkkua. Miten vaikeata voikaan olla kaalisalaatin pilkkominen ilman että lattia saa päivän antimista osansa?? Tänään ei edes vihannesjohannes alias Arttu jaksanut olla mukana siinä hommassa. Eikä sekään juuri lattialle pudonneita nouki, eihän toki, suoraan suuhun pitää herra snautserille tomaatin ja kurkun viipaleet ojentaa.
Tästäpä nouseekin kysymys että kukakohan se koirataloudessa enemmän sotkeekaan loppujen lopuksi, ne koirat vai ne kaksijalkaiset???...

Arttu ihmettelee, miksi hänelle nauretaan,

matkalla nurmikentältä kotiin osa

kesäkoristeista oli jo varissut

Ainiin ja se Iivarin yllätys ? : herra vekkari toimi vasta lähempänä puolta yhdeksää. Mikä on kyllä todellinen ihme että niin pitkään tässä kodissa saa nukkua. Kyllä tuo kai muistaakseni kävi vähän örräämässä aiemminkin mutta olen kai saanut sen lannistettua olemalla heräämättä. Kesän viikonloppuina on herätys pärähtynyt yleensä jo viiden jälkeen. Mitenkään autuaaksi en kyllä oloani tuntenut pitkän unen jälkeen, vaikka hyväähän se tietenkin teki, sitä ei käy kieltäminen pitkän ja rankan viikon päätteeksi ja olenkin ollut todella uupunut. Mutta mulla vaan on noin myöhään herätessä olo että siinä meni päivä enkä mittään saanu aikaseksi. Olen tyyppiä että jos jotain pitää tehdä, se pitää tehdä tai ainakin saada alotettua heti aamulla. Niinpä nytkin istun tässä ja kello on yli yksi eikä imuri ole toiminnassa ollut vielä ... Vaan mitäpä tuosta, kun ei aamusta eikä vielä iltapäivästäkään ole ajastettua ohjelmaa ja kauppaankaan ei tarvia mennä. Jotta mikäs tässä on ollessa. Paitsi että nyt on tartuttava toimeen ja Iivarin iloksi otettava se ihana imuri kaapista hommiin. Ja kuuluu pyykkikonekkin omat hommansa lopettaneen.

Tällä kertaa ei ole uusia kuvia, aina ei kesävaatteissa ole ollu tilaa kameraa kulettaa mukanaan. Olen nimittäin niinkuin varmaan monet tietääkin jo, sen verta vanhanaikainen että käytän ihan oikeaa kameraa, digisellaista tosin, ja vaikkei se suuren suuri ole niin ei kaikkiin taskuihin mahu. Käyttääköhän kukaan edes digikameroita enää, taitavat kuvailla kännykän kameroilla. Mulla, edelleen tuohon vanhanaikasuuteeni vedoten, puhelin on sen vuoksi että voin soittaa ja vastaanottaa puheluita, kirjoittaa ja vastaanottaa tekstiviestejä. Eli niin yksinkertainen malli kuin vain mahdollista, en todellakaan halua tai tarivtse mitään älypuhelinta, olen itsekin niin älytön. Kuvia saan kyllä puhelimellani otettua, ja niitä toisille lähetettyä, mutta nettiyhteyttä ei ole eikä edes kaapelia jolla saisin kuvat puhelimesta koneelle ja sieltä nettiin. Joten. Se oikea on digikamera :) Mutta kyllä tässä kuviakin taas jossain vaiheessa saatte.

Kesäistä viikonloppua partapoppoolta!