In the mode

Itseään kunnioittavat snautserit pitävät itsensä ajantasalla kotikylänsä tapahtumista. Ja kun kyseessä on niinkin tärkeä tapahtuma kuin Puistoblues, niin toki sinne pitää suunnata itseään sivistämään. Niinhän se on että missä tapahtuu, siellä snautserit vai pitäisikö sanoa missä snautserit, siellä tapahtuu...

Avajaisiltana blueskirkon lähettyvillä olivat tunnelmaa aistimassa ja värikästä bluesväkeä seurailemassa. Tarkkana olivat snautserit, ja hyvin asiantuntevan oloisia päiden kääntyessä sinne ja tänne sen mukaan missä tuntui olevan mielenkiintoista seurattavaa.

Blueskadulla vierailujakin tehtiin parina ekana iltana. Leppoisa tunnelma, iloisia ihmisiä, lukuisia ruokakojuja joista kirsuihin kiiri toinen toistaan makoisampia tuoksuja, mutta kun joku oli ollut niin hölmö ja unohtanut kukkaron kotiin, niin snautseriduon oli tyytyminen vain tuoksutteluun. Arki-iltoja kun oli, ei tungosta ollut juuri lainkaan, tosin koirien kanssa oltiinkin vähän laidemmalla eikä ihan tapahtumien polttopisteessä. Paikallista nuorta trubaduuria istuttiin kuuntelemassa Jannen laidalla. Kerrassaan hienoa musiikkia, josta suurin osa hänen omaa tuotantoaan, häntä olisi kuunnellut kauemminkin!

Ja siis kirjaimellisesti istuttiin, Arttu hyppäsi oitis paikalle saapuessamme vähän alta metrin korkuiselle ja reilun metrin leveälle tilanjakajalle, vai mikähän se parkkipaikan ja kävelykadun välinen "aita" oikealta nimitykseltään lie; laatoista rakennettu ja sen päällä istutuksia. Oli mikä oli, niin siihen herra seniori takamuksensa tälläsi, mansikankukkien sekaan ja seuraili tärkeänä ja tyytyväisenä pää ylväästi pystyssä bluussikadun tapahtumia ja vilskettä. Mikä ihmistä riemastuttavinta, kaikki ohikulkeva sai mennä menojaan ilman mitään kommentointia, jopa ne koirat joita siellä aika paljon oli. Harmi että oli juuri tuona iltana kamera kotona eikä jäänyt kuvamuistoa mainiosta bluussikoirasta. Perjantaina sitten jäikin bluussikadulla käynti kun juuri kun oli kohta tarkoitus lähteä, taivas pimeni ja repesi ja ukkonenkin taisi jyrähdellä ja vettä siis tuli taivaan täydeltä ja sen verta kauan ettei sitten kukaan enää märän iltalenkin jälkeen ollut halukas mihkään lähtemään.

Lauantaina pääkonsertin aikaan kiersi sivistyvä partaduo jälleen kaupunkia, auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Porukkaa riitti kaupungin keskustaankin, kaikki eivät suinkaan olleet suunanneet Status Quoa ja muita pääesiintyjiä kuuntelemaan Vanhikseen. Nähtiin reittimme varrella lepotauolla ollut hevosvankkurikin joka bluesyleisöä kuljetti. Ja kas, kotoahan tuota ihanuutta saatiin vielä ihailla, parvekkeelta tosin. Oli hepot asiakkaita heittämässä kotiin ja kulkivat edestakaisin tuota alatietä. Pojathan oli todella täpinöissään, hurjaa, ei ole heidän parvekepoliisiuran aikana moista ohikulkijaa tainnut ollakaan. Todellinen harvinaisuus siis ohi meni. Metakka olikin senmukaista, eivätkä snakusterit meinannu nahoissaan pysyä kavioiden kopsetta kuullessaan. Ja kun erittäin hyvin tietävät että parvekkeella ei turhia sovi mölytä, juoksivat edes takaisin, partsilta sisälle, sisältä partsille ja päästelivät ihmeellisiä kurkkuääniä joita ei ehkä voisi tulkita mölinäksi. Eikähän niille voinut kuin nauraa. Mutta hieno oli tuo harvinainen menijä.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin päättyy poikien bluussipäivitys, toivotamme kaikille hauskaa viikkoa!