Päivitys kera kevätkuvien

Kevät ja kesä keikkuen tulee, on kelit viime päivinä ollut tyyliä sataa - ei sada - sataa - ei sada ja hähhhähäää sataapas kun ulos lähdet ja luulet että kuuro oli ja meni. Noin kaikenkaikkiaan mulla on viime päivinä käynyt tuuri että olen juuri väärän sortin asusteissa ulkona. Eräänäkin iltana kastuin alta aikaisen yksikön läpimäräksi kun rankka, todella rankka, kuuro yllätti. Herra Arttu oli valmis kääntymään kotiin jo 10 minuutin kävelyn jälkeen, mutta kun kerran on jo kastuttu kerran niin miksi käydä kotona, uudelleen sitä sitte olis lähdettävä kuitenkin. Satoi tai paistoi. Niinpä raakalaismaisesti kiskoin vettä valuvaa ja puskasta sateensuojaa etsivää snautseria perässäni ja niinhän siitä tuli sitten lähes tunnin kyläkierros. Minkä hyväksyn melko mainioksi tuossa säässä ja niissä varusteissa.

Tänään ulkoiltiin pääkaupungin pohjoisosissa, tai tarkemmin suunnalla Paloheinä - Pakila. Koska veimme Kaijan ja Pepin näyttelyyn Tuomarinkartanoon. Ja tietenkin sade uhkaili silloin tällöin mutta tällä kertaa ei niin paljon satanut että kastuttu olis. Varuiksi oli kyllä vaihtotakki ja pyyhe autossa. Sekä runsaasti evästä. Sehän retkissä yksi parhaista asioista on :) Ja niin tehtiin yksi kierros yhteen suuntaan, sitten käytiin tankkaamassa, sitten toinen kierros toiseen suuntaan ennen kuin taas tankattiin ja sitä rataa. Virkistävää välistä kiertää ihan uusia reittejä, harvoin vaan nykyisin saa aikaiseksi lähteä omilta kulmilta kovinkaan kauas.

Sitten kun Kaija ilmotti että ovat kehähommansa suorittaneet, lähettiin takasin päin ja poimittiin väsynyt snautserineiti ja omistajansa näyttelyalueelta kyytiin ja ajettiin kotiin. Eikä tarvii tänään meidän herra snautseria paljon aktivoida, ja kylläpä tuntuu omissakin koivissa että kävelty on enempi kuin pari kilometriä. Ja se on hyvä se!

Eilispäivänä kiertokohteena oli ihan oman kylän raitit, rantapuisto ja kävelykatu Janne missä jo on kevään myötä alkanut erilaiset tapahtumat. Oli Tuusulan maratonia, petanque turnausta ja korkokenkäjuoksua. Jokaista tovi seurattiin.

Järvellä kävi melkonen puhuri, ei olisi uskonut että toukokuu on loppupuolella, ihan oli viileetä kuin syyspuolella.

Siinä meni korvatkin vinksinvonksin.

Ja vaikkei hellettä (mikä asia meitä ei harmita lainkaan) ole eikä pääskysiäkään vielä näkynyt niin tietää sen kesän saapuneen kun Arttu poseeraa voikukkien keskellä.

Ja sitten pläjäys sekalaisia kuvia alkuviikon lähimaaston reiteiltä, yhtenä päivänä metsässä, toisena rannassa.

Kuin kesällä

Keppi lähestyy:

Keppi lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Tassuja ei sovi herran kastella, ja kun aikansa yritti, onnistui kepakon vedestä noukkia.

Artun komea profiili ilta-auringon valossa.

Kaikille teille säästä huolimatta valoisaa ja aurinkoista ja lämpöistä alkavaa viikkoa, olkoon onni ja ilo myötä!