Vuositarkki

Arttu kävi lekurissa vuosikatsastuksessa; herra melkein 10 vee tutkittiin ja lukuunottamatta silmissä havaittuja pieniä alkavia kaihimuutoksia terveeksi, hyväkuntoiseksi, hyvinvoivaksi, hyvin käyttäytyväksi ja söpöksi rotunsa edustajaksi todettiin. Takapään hormonipattia pittää pittää silmällä ja käydä jossain vaiheessa napsauttamassa pois, mutta nuoruuden eturauhas- yms vaivoista ei tietoakaan.
Painoa oli nippanappa päälle 20 kg, tämän lääkärin mukaan erittäin hyvä paino. hassua, reilu vuosi sitten toisessa paikassa toinen lääkäri moitti että 18,5 kg on Artulle liikaa... Eikä ole nytkään todellakaan ylimääräistä missään.
Jotta ei kun porskutellaan menemään etiäpäin kesää kohti.

Huomenna Artun maailma mullistuu jälleen kun palataan normiaikaan ja ihminen menee lähes kahden kuukauden sairastelulomansa jälkeen töihin. Eiköhän tuo osaa päivänsä lepäillen viettää, kai se taas ihmisen mielellä kestää kauemmin sopeutua kellotettuihin päiviin.

Iivaria on tietenkin kova ikävä. Tuskin se tästä hellittää. Ihmisellä ainakin, olen tuota snautseria tutkaillut jotta josko ikävöi, en ole päässyt sen aivoituksiin sisälle. Tyytyväinen taitaa olla ainokaisen rooliin, mutta välistä ihan kuin vähän orpo. Olihan ne kuitenkin kavereita ja yhdessä 5,5 vuotta niin kaippa se koirallekin uusi tilanne vaatii hiukan sopeutumista. Kaikesta huolimatta. Luulisin. Sen puoleen on hyvä ja lähes huoleton olla että tiedän että Iivarille kuuluu hyvää, ei tarvitse pojan puolesta murehtia. Siitä jälleen kiitos rakkaat Ystävät!

Viikkotolkulla kulettu verkkareissa, nyt tarvii ryhtyä tositoimiin ja pistää työvaatetus järjestykseen (vaikken ajatuksesta hirmusesti tykkääkään...). Ensi viikon kuulumisia ja uutisia vapun tienoilla kenties.

Hyvää alkavaa viikkoa, huhtikuun viimeistä sellaista!