Kyllä lo-maalla oli mukavaa ...

... Kas metsämökin ikkunas
Sielt tonttu ulos kurkistaa ...

Kaikki hyvä, varsinkin hyvä, loppuu aikanaan, niin snautserin lomakin ja huomenna odottaa arkeen laskeutuminen aikaisine herätyksineen ja ihminen suuntaa työmaallensa jättäen koiransa, tuon parhaista parhaimman lomakumppaninsa, kotivahdiksi. Joka kotivahti todennäköisesti vetelee päivät pitkät sikeitä. Loma kun, kaikessa ihanuudessaan ja kivuudessaan, vaatii veronsa ja saattaa välillä myös rasittaa:

Joten aina tilaisuuden tullen, tai ilmankin, piti rantavahdin levähtää ja ittiänsä lepuuttaa, ollen kuitenkin taukoamatta silmätkin ummessa tilanteen tasalla ja valmiina toimintaan jos tilanne, kuten vaikkapa kuikkalaivueen lähestyminen, sitä vaati, ja silloin taas herraa vietiin. Eli rannikkovartiosto oli valppaana ja toimintavalmiudessa herkeämättä. Paitsi sitten siinä vaiheessa kun iltasella siirryttiin sisätiloihin, vahtiparta oli ruokansa saanut, ja oikaisi hän ittensä vakipaikalleen sohvalle, sen jälkeen ei herra vahti liikkunut ei vaikka ihminen vielä yritti pihalle iltapisulle saada, ei noussut snautseri, ei ennen kuin oli ihmisen perässä aika hipsiä rappuset ylös ihan yöpuulle sänkyyn.

Paremman puutteessa haukuttiin (vahdittiin? / huolestuttiin?) myös veden pinnalla killuvat koivunlehdet, ja parasta tietenkin oli, tuli ihan syy, kun sai vahtia lahdelle laskeutuvaa ja jälleen kohta ilmoihin nousevaa vesitasoa. Eikä yksikään alus, vene tai lintu tullut meidän rantaan, itsepäisiä koivunlehtiä lukuun ottamatta. Olihan meillä kylän paras (ja äänekkäin) vahti turvanamme.

Ja niin kauan kuin vahdilla tassut kantoi ja silmät auki pysyi, oli 100% mukana hommissa, saunan lämmityksessä, keittiössä, saunojan seurana, lenkkikaverina.

Retkipäivä Pulkkilanharjulle jäi tynkäversioksi kun yläkerran ukko päätyi juuri sinä päivänä kolisuttelemaan kivikärryjänsä olan takaa ja kaatoi vettä täydeltä laidalta. Sen verran oli rakoa kuuroissa että pieni lenkki saatiin pariin otteeseen tehtyä ja kameran kastumatta muutama harmaja kuva napsituksi, todisteena että kyllä me yritettiin..

Summa summarum: aiemmasta päivityksestäni lainaten:
"Syyskuu lomakuu. Syksyn sää parhaimmillaan; lämmintä, ei liian kuumaa, välillä tyyntä välillä tuulta, vähän pientä sadettakin, enempi poutaa. Hiljaisuutta, rauhaa. Saunomista, uimista. Lintujen, veneiden ja järven pinnalla lipuvien lehtien vahtimista. -90 luvun Valittuja Paloja. Rentoutumista, lepoa."
Ei niin mitään lisättävää enää. Paitsi vielä parit lomakuvat. & Ihanaa, auringon täyttämää syksyä teille lukijamme!