Ajankohtaistakin ajankohtaisempia ovat nyt siis joulun ajan laulut '... no onkos tullut kesä nyt talven keskelle ...', vaikka eihän tuo pidä paikkaansa kun sitä talveahan ei vielä ole tullutkaan, ja todellakin tämä: 'I'm dreaming of a White Christmas ...' Haaveillaan siis ...
Alkukuusta Arttu kävi +10 vee huollossa; pepusta poistettiin hormonipatti eli hienommalta nimeltään anaali adenooma, samalla poistettiin pallit ja putsattiin hampaat. Joista muuten tuli kiitosta, sanoi lääkäri että on herra seniorin hampaat niin hienossa kunnossa ikäisekseen, vain vähän hammaskiveä. Lienee geeneissä, Arttu kun heikosti syö puruluita tai järsii mitään muutakaan kovaa ellei sellaisiksi lasket possun saparot (korvia herra ei enää kelpuuta) ja peuran kuivattu sydän. Vai onko sittenkin niin että jokailtainen dentastiksi sittenkin tepsii? Mene ja tiedä, pääasia että purukalusto on kunnossa. Ja herra muutenkin :)
Pistos reiteen ja pian alkoi herra ihmettelemään
että mites nyt näin alkoi väsyttämään.
Parisen tuntia ja toipilas haettiin kotiin jossa
urheasti yritti istua reippaana
mutta sai pian huomata että ei siitä mitään tullut,
uni paras lääke on koiraystävälle.
Hyvin toipui toipilas ja niin kiltisti suhtautui takapään tikkeihin että kauluriakaan ei tarvinnu ihan koko aikaa pitää kaulassa. Kipulääke ja antibiootti tietty piti huolen siitä että puolisentoista viikkoa rauhassa mentiin eikä turhia hötkyilty. Vaikka johan tuo muutaman päivän kuluttua operaatiosta tahtoi iltaisin kävellä pitkiäkin aikoja, mutta rauhalliset lenkit olikin sallittu. Vastapainona sitten kyllä levättiin reilusti.
Ai mitäh?! Mitä ne on mulle tehny...
Itsenäisyyspäivänä kävi Artunpoika Oskun ihminen Kaija vierailulla, ja tuolloin vielä toipilaan päiviä viettäneen Artun rapsuttelun ohella rupateltiin mukava mutta aina liian lyhyt tovi kuulumisia puolin ja toisin. Mutta onneksi on face (vaikken muuten facifani olekaan) jossa seuraillaan toistemme tekemisiä tekstein kuvin ja kommentein.
Jannekin virallisesti vietti 150 vuotispäiväänsä joulukuussa, synttäreitähän juhlittiin kesällä.
Seppeleet ja soihdut patsaalla olivat kauniit,
eivätkä kuvani tee niille oikeutta,
mutta se anteeksi suotaneen.
Kuten ei näistäkään kuvista juuri mitään näe, mutta toisaalta, tätähän tämä joulukuu pääosin on ollut, jos ei ihan pimeää niin ainakin hämärää ja tämän päiväinen auringon loiste ainutkertaisuudessaan häikäisi silmiä :)
Eli siis vaikkei maailma siltä näytä, joulu on jo ovella, hyörinä ja pyörinä kaupoissa kamala ja olemme onnellisia ettemme siinä ole mukana. Aamulla käytiin Järvenpään Kalatalossa joka viikko sitten ensimmäistä kertaa ovensa avasi ja ostettiin vastapyydettyä ja savustettua lohta ja voi nam että on hyvää. Siihen vielä vastaleivottua lämmintä ruisleipää (kiitos paikallinen äsmarket), ja muutapa ei tarvitakaan. Ja maistuu muuten snautserillekin, mikä ei liene yllätys. Paitsi että pitihän sitä käydä mustimarketissakin snautserin varastoon hankkimassa sekä ruokia että herkkuja joita kyllä hieman säästeliäästi nautitaan, seniorille kun on tullut hieman liikaa ylimääräistä vyötärön seudulle jo ennen kastraatiota ja keittiössä tuo ahkerasti norkoilee joten yhtä aikaa voi meidät pistää dieetille kunhan pyhistä selvitään...
Mukavaa Joulun aluksen aikaa! ... ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti