Onneksi ehdittiin lauantaiaamuna nauttia aurinkoisesta talvisäästä ja lenkkeillä pitkin metsiä ja peltoja ja tehdä jäälläkin vielä pitkä kävelylenkki kun ei sillä kelillä malta sisätiloissa olla. Hiihtäjiäkin päästiin taas ihmettelemään kun lunta sen verran oli että latureitistöt oli saatu kuntoon, no väliaikaisesti vain kuten nyt näyttää. Niin harvoin kun niitä hiihtäjiä näissä etelän talvissa näkee, on ne Arskatille aina yhtä suuri kummastus eikä niiden voikaan ihan hiljaa antaa ohi mennä vaan aina täytyy kovaäänisesti kommentoida, tyyliäköhän kommentoi vai mitä lie?
Arttu on ollut vähän vaisu ja krohistellut, eipä ole mitään tauteja ollutkaan sitten toissa syksyn kennelyskän. Toivottavasti on vain jotain lievää ohimenevää eikä olisi taas kennelyskä iskenyt. Täytyypi seurailla ja käydä lekurilla näyttäytymässä jos siltä tuntuu.
Pimeän illan iloksi Sirpan arkistoistaan löytämä kuva Artun pentuajoilta, onkos se tosiaan joskus ollut noin pieni?! Oltiin ekaa kertaa Pekan ja Sirpan luona kyläilemässä, Artulla ikää 8-9 viikkoa ja suuri oli ihmetys pikkuparralle koko eteisen seinän peittävän peilin takana luuraava koira joka ei houkutteluista huolimatta suostunut tulemaan enempi näytille. Taisi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi penskalle se epeli.
2 kommenttia:
Kylläpäs ne vuodet vierii, kun tätäkin kuvaa katselee. Nyt on kasvanut isoksi ja viisaaksi.
No niinhän olenkin minä jo iso ja viisas tätä nykyä, mut kuulemma en sitä viisauttani aina muista käyttää :=) Vaiks en kyl yhtään tajua mitä tolla tarkotetaan, käyttäydynhän ihan koko ajan ihan viisaasti...
Lähetä kommentti