Kohti kevättä

Onpas viikot taas vierähtäneet viime päivityksestä. Iltalenkillä monasti mietin että kunhan pääsen kotiin, laittelen tekstiä blogiin vaan kuinkas sitten käykään, yleensä tahtoo väsymys yllättää ja kirjottelut jää huomisiltaan, ja sitä seuraavaan, ja sitä seuraavaan... Sitä kun päivät pitkät istuu päätteeseen tuijotellen, ei kauheesti huvita illalla enää jatkaa samaa. Yleensä tulee vaan vilkastua postit ja tehtyä kerhon hommat ja siihen se sitten jää.

Lenkillä tulee vastaan välillä jänniä, ei, ei vain jänniä, vaan suorastaan Raivostuttavia tapauksia. Niinkuin äsken kun oltiin kotia palaamassa, vastaan tuli naishenkilö tuplasti Arttua isomman mustan koiruuden kanssa, koira flexissä, tietty. Me kuljimme oikeaoppisesti tien oikeata laitaa, Arttu oikealla puolellani vierellä kuten opetettu on. No mitäs tekee vastaantulija; jää paikoilleen seisomaan, koira tuijottaa meitä meidän puolellamme tietä ja omistaja toisella puolella tietä, flexi pitkänä siis. Tajusi omistaja sentään kun kuuli tiukan 'OHI'-komentoni kiskoa koiransa viereensä. Arvatkaas vaan meneekö snautseri moisesta ohi hiljaa vai ei. No, ohi mentiin.

Toinen on sitten nämä pikkuhaukut flexeissänsä. Arttuhan tykkää pienistä koirista ihan hirveesti ja antaa niiden tehdä itselleen melkein mitä vain eikä hermostu, mutta pari tapausta tässä lähistöllä on joita ei voi sietää eikä ihan tassulla taputtelisi jos iholle pääsisi. Mutta niinpä vaan nämäkin jäävät seisomaan ja odottamaan kun tullaan, tietysti se flexi pitkällä. MRRR, ja selitys on että kun tämä ei liiku tästä mihinkään... Miten se onkin niin vaikeata saada alle 10 kg koira liikkeelle jos omistaja niin haluaa??? Kyllähän tuo 20 kiloinenkin liikkuu kun liikutetaan, eikä anneta sen jäädä tuijottelemaan ja provosoimaan vastaantulijoita. No tapansa kullakin.

Kohtaamisia

Hupu, Artun bestis jo pentuajoilta käväisi joku aika sitten iltakahvilla kun oli Kaisan kanssa siivoamassa vanhaa kotiansa. Hupu siis asui tuossa naapuritaloyhtiössä mutta muuttivat tästä vähän kauemmaksi. Arttu viimeksi tänä aamuna jäi tuttuun tapaansa tähyilemään josko Hupua näkyisi keittiön ikkunassa missä Hupu aina katseli maailman menoa. Vaan eipä näkynyt Hupun karvanaamaa enää ikkunassa, pimeä ikkuna ilman verhoja vain. Pojat pistivät painiksi tuttuun tapaansa, ja ääni oli melkoinen kun Arttu oikeen riehaantui leikkimään.

Rita-siskon kanssa ei ollakaan pystytty järkkäämään treffejä kun Ritalla on juoksuaika pahimmillaan. Mutta ihan sattumoisin ollaan tapailtu, ekalla kerralla kun Artulla oli lääkäriaika Laumassa ja Ritahan se siellä jo oli odottamassa omaa vuoroaan, mitenkäs sattuikin sisaruksille ajat peräkkäin :) Ritalla syynä korvat, Artulla sitten nuo miehiset vaivat. Kakrut meinas pistää ranttaliksi odotushuoneessa ja koittivat saada painit aikaiseksi, vaan nytpä pitikin Käyttäytyä... Viime torstaina puolestaan satuttiin Keravan koirapuistoon samaan aikaan. Olin nimittäin käynyt työterveysasemalla Keravalla hakemassa sairaslomalapun lentsun ja kuumeilun takia ja ajattelin että pyöräytänpä koirapuiston kautta niin saa parta vähän juoksennella siellä kun en itse ollu mitenkään kovassa lenkkeilyterässä. Ja kun pääsin koirapuiston parkkikselle niin katselin että no mutta tuoltahan tulee snautsereita, ja ne olikin Rita ja tyttärensä Siiri joka oli Helillä hoidossa. Laitettiin sitten Rita juoksuinensa pienten koirien puolelle ja eno Siirin kanssa isojen koirien puolelle, ja niinhän nuo sukulaisparrat mennä vilistivät hienossa yhteisymmärryksessä pitkin puistoa. Tosin Artulla oli tooosi iso ikävä Ritan kanssa juoksemaan ja jolkotti välillä aidanvierusta surkeasti piipittäen. Ja autossa päästi ulisevan vastalauseensa kun lähdettiin kotiin päin ajelemaan eikä päässytkään kahvittelemaan Ritalle.

Sisarhali

Tauteja

Eipä selvitty ilman sairauksia alkuvuoden potemisten jälkeen vaikka olin luullut että Artun kennelyskä ja omat kuumeilut ja vatsataudit riittäisi vähäksi aikaa. Aina ei mene niin kuin kuvittelee nämä hommat. Arttu teki parisen viikkoa sitten mattopyykkiä siihen malliin päivisin et totesin ettei ole asiat kohdallaan ja niin sitten vietiin pissanäyte Laumaan. Hoitaja soitteli parin tunnin kuluttua tuloksia ja kysyi alkajaisiksi että onkos se Arttu kova tyttöjen perään? Minä siihen että nojuu, mitenkäs niin? No kun näyte kuulema vilisi täynnään siittiöitä ja oli tulehdusmuutoksia, oli korkea ph ja oli struviittikiviä ja mitähän vielä. Eihän siinä sitten muu auttanu ku varata aika seuraavalla illalle ja niin sitä sitte Ritan moikkailun jälkeen joutu parta lääkärin pöydälle ja tunnusteltiin eturauhanen. Ei ollu tulehtunut onneksi mutta hieman laajentunut kuitenkin. Ja eihän tämä ole eka kerta. Hoidoksi Oriprim Fortea 10 päivää ja hormonipiikki. Uusinta hormonipiikki mennään ottamaan pääsiäisen jälkeen.

Ja kyllähän tuon nyt huomaa lenkeillä että hormonipiikkiä vailla se on ollutkin :) Niin on paljon rauhallisempi eikä juurikaan rieku joka hajun perään. Korvat on päässä, ja jopa käyttää niitä eli Kuuntelee mitä sille sanoo. Täytyy nyt katsoa miten sitten jatkossa, kurja vaivahan tuo on sikäli että tuppaa vaan pahenemaan iän myötä. Nimim. kokemusta on, Asperia, nyt jo edesmennyttä käppänäänihän vaivasi koko ikänsä virtsakivet ja lopulta eturauhanen tulehtui jatkuvasti.

Itselleni iski pahimmoinen flunssa ja kuumeilu viime viikolla ja olin sitten sairaslomalla torstain ja perjantain. Niin on olo vieläki tukkonen ja jotenkin vajaa ettei jaksa mitään tehdä. No, tuleepa päivitettyä blogia :=) Koti onki sitte sen näkönen että jottain tarttis tehrä. Vaan hyvällä omallatunnolla voipi viettää vapaan lauantain, kyllähän nuo tekemiset täällä pysyy, ei oo tupannu karkailemaan. Sikäli hyvä että tuli tähän väliin tämä tauti, ensi lauantaina kun on PetExpon lastenvedot ja siellä pitää pystyä koko päivä olemaan niin ei olisi kiva puolikuntosena. Siihen mennessä varmaan nää röörit aukeaa.

Harrasteluja

Nyt alkokin sitten harrasteluista vapaat lauantait. UKU:n treenit siirtyy torstai-illoille ja hausta ei vielä ole ihan varmuutta et jatketaanko arki-iltasin vai sunnuntaisin. Mulle noi arki-illat ei oo kovin hyvä vaihtoehto, tuppaa sen verta olemaan väsynyt töiden jälkeen ettei oikeen ole musta järjelliseen tekemiseen. Mut katotaan nyt mikä on enemmistölle paras aika.

UKU:n vuosikokouksessa parisen viikkoa sitten päätettiin jälleen pitää Match Show, päivä on lauantai 16.5. Lupauduin hommaamaan paikalle tuomareita, eikä ollutkaan ihan mikään helppo juttu. Kävin läpi lukuisia kasvattaja- ja muita koiratuttuja mutta kaikilla on jo menoja ko. päivälle, kuka menossa näyttelyyn kuka minnekin koiraharrastuksiin. Onneksi sitten Anita tuolta vetoporukoista lupautui tulemaan ja sai yhden tuttavansakin houkuteltua mukaan. Eiköhän ne loput tuomaritkin siihen mennessä saada kokoon.

Arttu UKU:n kokouksessa teki ihan omia päätöksiään

Uppo-outoja piiloja

Haussa oltiin viimeksi pari viikkoa sitten, nyt on pieni tauko talvilomien ja muiden juttujen takia. Olikin jännät treenit kun oli Artulle ihan uusia piiloja. Rea toi paikalle umpipiilon, pienenpienen teltan joka peitettiin valkoisella peitolla. Se ei ollut Artulle vaikea paikka, hyvin löytyi ukko eikä tuottanut ihmetystä jätkälle ukon piileksiminen teltassa. Myös sisääntulo ja sen ukon löytyminen umpipiilon jälkeen ei tuottanut ongelmia. Vaan sittenpä oli outo tapaus kun Rea piiloutui aivan vasemman sivurajan tuntumaan maakuoppaan. Tehtiin kyllä haamuna eli Arttu näki Rean haamuilevan piilolla, tai ainakin oletin sen näkevän... Ennen ei ole ukkoa noin kaukana ollut eli Artulla ei ollut kokemusta niin pitkälle etenemisestä ja että sieltä voisi ukko löytyä. Lähti kyllä hyvin etenemään mutta tietyssä kohtaa pysähtyi ja alkoi vinkumaan epätietoisena mitä tehdä. No, harmiksi se oli Rea joka oli siellä piilossa niin ei ollut antamassa ohjeita ja niinpä me muut ohjaajat oltiin keskilinjalla vähän epätietosia sormi suussa että mitäpäs nyt?! Ja niinpä unto-ohjaaja kutsui koiransa takaisin keskilinjalle ja lähetti uudelleen, ja eikun sama juttu, koira pysähtyi samaan kohtaan eikä osannut, tai ei uskaltanut, jatkaa eteenpäin. Mitäpä tekee tämä unto-ohjaaja? Virheen, eli kutsuu jälleen koiran takaisin, ja koirahan tulee, ilmeisen helpottuneena että ohjaaja kertoo mitä sen pitää tehdä eikä sen tarvitse selvittää uudenlaista ongelmaa itse :( Jos olisin antanut sen olla se olisi todennäköisesti jatkanut etsimistä ja loppujen lopuksi löytänyt piilon. No, näin tehtiin useamman kerran kunnes Rea komensi meidät lähemmäs ja sieltä sitten uusi lähetys piilolle. No, nyt meni snaku jo piilolle mutta kas, Rea maakuopassa päällään lakana oli ihan kamala ilmestys ja Arttu alkoi haukkua eikä tohtinut mennä ihan piilolle asti kunnes yhdessä sitten voitettiin mörköily ja päästiin perille asti, avustettuna kylläkin, mutta löytyipä se ukko sieltä vihdoin viimein.

No, vähän huti tuli, mutta olipa hyvä treeni sikäli että varsinkin ohjaajalle tuli tiettäväksi miten EI SAA toimia. Ja snakusterille toivottavasti jäi hyvä mielikuva että saattaa se ukko lymytä kauempanakin. Lisäksi sain huomata että Artun luoksetulo toimii hienosti :) Ihan hyvä että tulee erilaisia asioita eteen eikä aina mennä saman kaavan mukaan, johan se on aika pikkuhiljaa todellakin vaikeuttaa hommia ja laittaa niitä piiloja syvemmällekin kuin 20-30 metriin. Kotosalla paremman puutteessa treenaillaan rullia, ja tietty täysi varustus päällä, täytyyhän sitä jotain todellisuuden tuntua olla niinkin helpoissa treeneissä. Katsotaan sitten missä vaiheessa ilmaisut otetaan metsässä ohjelmaan.
Jäällä

Kyllä tuo järvi ja järvenjää on ihana nyt kun on ollut tällanen kunnon talvi pakkasineen ja lumineen täällä etelässäkin. Se antaa paljon vaihtelua lenkkimaastoihin, varsinkin kun nyt osa metsä- ja pellonreunusreiteistä on latuverkoston alla. On uskamotanta mikä hiljaisuus jäällä vallitsee, vaikka kaupungin liikenne kulkee aivan vierestä niin ei tarvitse kovin kauas selälle mennä kun on kuin keskellä ei mitään, ei kuulu autojen metelit eikä muut keskustan hälyt, ainoastaan lintujen laulu ja suksien suihkinta. Todellista hermolepoa. Harmi vaan että kohta on jääkelit taakse jäänyttä talvea, viime aikojen pakkasten myötä jää on vielä kunnossa mutta ei varmaan kestäne kauan kun kevätaurinko jo sitä sulattaa siihen malliin että tämän talven jäälenkit on lenkkeilty.
Nyt täällä tulla tupruttaa lunta, uusi lumi on vanhan surma, niinhän sitä sanotaan, näinköhän pakkanen alkaisi hellittää ja maaliskuun lopun myötä kääntyä keli keväiseksi? Keväkuosiin saan vihdoin Artunkin kun ensi viikolla mennään Nealle trimmaukseen. Ja perjantaina Arttu pääsee Pimulle ja Merculle yökylään kun mulla on lähtö PetExpoon niin aikaisin la-aamuna että Pirjo meinasi että helpompi jos vien ison parran pikkupartojen seuraksi jo illalla.

Ainiin täytyypä muistaa siirtää kelloja ensi yönä!
Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kevättä! tv. lentsuliisa ja hormonihurtta