keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
IsoMusta & PikkuMusta
Ilta meni rattoisasti kun käytiin Katjan ja mustaterrieri Ionan luona vierailulla. Ensin pieni lenkki ja sitten seurustelua sisällä - koirat peuhasivat ja emännät joivat kaffetta. Katjan ihanan isolla, aidatulla pihalla saivat koirat peuhata lisää ja kyllähän ne peuhasivatkin. Katjan nurmikko sai kyytiä kun mustiaiset mennä mökelsivät pitkin pihaa. Hienosti tulevat nuo juttuun, ihan on samanmieliset hölmöläisten leikit niillä eikä riitaa tullut edes kepeistä eikä puruluusta, sulassa sovussa niitä pureskelivat ja toisilleen luovuttivat. Nyt onkin sitten erinomaisen väsynyt snakusteri pötköllään unten mailla :=) Kiitos vaan Katjalle & Ionalle mukavasta seurasta! Otetaan taas uusiksi:)
torstai 9. huhtikuuta 2009
Pääsiäisrauhaan...
Ihanaa, pitkät vapaat edessä, ja mikä sen parempi tapa alottaa vapaiden vietto kuin käydä tottistelutreeneissä. Voipi sitten ainakin hetken hyvillä mielin lepuutella kun on partanenkin saanut mieluisaa aivojumppaa.
Olikin taas tosi hyvät treenit, kentältä oli jo lumet sulanut ja hiekka näkyvissä, tosin vähän liian märkää ja kylmää edelleen herkemmille hipiöille, mut eipä tarvinnu saappaita kaivaa takapaksista, eikä ollu edes kengät märät niinkuin viime kerran jälkeen. Aluksi otettiin harjotuksia noutokapulalla, nehän Arskatilla nykyään sujuu ihan mallikkaasti alkuaikojen kangertelujen jälkeen. Tämä parta kun ei mitään 'pakkopitoa' voi sietää saati hyväksyä, vaan kaiken oivaltamisen tulee tulla sieltä omasta päästä :) Sari onneksi ottaa huomioon niin koirat kuin ohjaajatkin. Ja kun alkoi näyttää siltä että ohjaajat kylmässä tuulessa jähmettyy paikoilleen, otettiin seuraamista juosten ja siitä koirat maahanmakuulle. Johan rupesi veri kiertämään jäsenissä, ja vielä kun kieputettiin koiraa jalkojen ympäri siksakkia, kylmyyttä tuskin muisti enää, paitsi toinen käsi -se palkkiota jakava- oli aikas vilunen, vaan mitäpäs tuosta, mitäs sitä ei koiransa eteen tekisi!
Sari onkin siitä(kin) tosi hyvä kouluttaja että käskee ohjaajan pistää itsensä likoon, ja kyllä varmasti laittaa itsekin kaikkensa peliin, turhia ei meidän ryhmässä ujostella. Samaa asiaa ei toisteta minuuttitolkulla, mikä on tälle snakusterille ja sen ohjaajalle tosi mannaa, nämä kun tuppaavat pian kyllästymään saman liikkeen jankkaamiseen, kaskun vaihtelu virkistää! Ja Sari ottaa huomioon jokaisen koirakon taidot ja tavoitteet, eli jokainen tekee kykyjensä mukaan ja esim. meillä kun ei ole mikään kisaosaaminen tavoitteena, niin ei tarvitse liikkeitä myöskään pilkulleen ruveta hiomaan. Periaate porukassa onkin että hauskaa olla pitää, niin koiralla kuin ihmisellä, ja tämähän passaa meille. Meille ei sovi mikään tiukkapipoinen ja ryppyotsainen kaavamainen treenaaminen. Keväämmällä onkin tiedossa UKU:n kaupunkitreenit, sitä innolla odotellaan. Eli kaupunkitreenit = mennään koko poppoo kävelykadulle suorittamaan seuraamista, paikallamakuuta yms kaikkia muita mahdollisia liikkeitä. Ihmiset saapi siinä varmasti taas katselemisen aihetta, saapas vaan nähdä josko poliisitkin ehtivät mukaan katsomoon, eräänkin kerran tulivat maijalla paikalle. Ilmeisesti oli joku kaupunkilainen ehtinyt ilmoittaa että koiria pidetään vapaana keskustassa, no totta kai kun luoksetuloa treenattiin. Saas nähdä mitä hauskaa nyt keksitään yleisön viihdyttämiseksi :)
Aikanaan, Arskatin ollessa pentu, me alotettiin treenit Sarin ryhmässä, sitten meitin tiet erosivat ja nyt onneksi Sari tuli UKU:n ryhmiä vetämään. Voi olla varma että vaikka kuinka työpäivän jälkeen väsyttäisi ja tekisi mieli vaan pötkähtää soffapotuksi, niin kun itsensä sinne kentälle saa heivattua niin jo unohtuu väsymys ja muu maallinen murhe ja treenauksen salat saa valtaansa, aina kun on luvassa jotain uutta ja yllättävää, niin koiralle kuin ohjaajalle :=)
Mutta nyt treenaukset sikseen, ja Pääsiäispyhien viettoon - maanantain hakutreeneihin asti!
Olikin taas tosi hyvät treenit, kentältä oli jo lumet sulanut ja hiekka näkyvissä, tosin vähän liian märkää ja kylmää edelleen herkemmille hipiöille, mut eipä tarvinnu saappaita kaivaa takapaksista, eikä ollu edes kengät märät niinkuin viime kerran jälkeen. Aluksi otettiin harjotuksia noutokapulalla, nehän Arskatilla nykyään sujuu ihan mallikkaasti alkuaikojen kangertelujen jälkeen. Tämä parta kun ei mitään 'pakkopitoa' voi sietää saati hyväksyä, vaan kaiken oivaltamisen tulee tulla sieltä omasta päästä :) Sari onneksi ottaa huomioon niin koirat kuin ohjaajatkin. Ja kun alkoi näyttää siltä että ohjaajat kylmässä tuulessa jähmettyy paikoilleen, otettiin seuraamista juosten ja siitä koirat maahanmakuulle. Johan rupesi veri kiertämään jäsenissä, ja vielä kun kieputettiin koiraa jalkojen ympäri siksakkia, kylmyyttä tuskin muisti enää, paitsi toinen käsi -se palkkiota jakava- oli aikas vilunen, vaan mitäpäs tuosta, mitäs sitä ei koiransa eteen tekisi!
Sari onkin siitä(kin) tosi hyvä kouluttaja että käskee ohjaajan pistää itsensä likoon, ja kyllä varmasti laittaa itsekin kaikkensa peliin, turhia ei meidän ryhmässä ujostella. Samaa asiaa ei toisteta minuuttitolkulla, mikä on tälle snakusterille ja sen ohjaajalle tosi mannaa, nämä kun tuppaavat pian kyllästymään saman liikkeen jankkaamiseen, kaskun vaihtelu virkistää! Ja Sari ottaa huomioon jokaisen koirakon taidot ja tavoitteet, eli jokainen tekee kykyjensä mukaan ja esim. meillä kun ei ole mikään kisaosaaminen tavoitteena, niin ei tarvitse liikkeitä myöskään pilkulleen ruveta hiomaan. Periaate porukassa onkin että hauskaa olla pitää, niin koiralla kuin ihmisellä, ja tämähän passaa meille. Meille ei sovi mikään tiukkapipoinen ja ryppyotsainen kaavamainen treenaaminen. Keväämmällä onkin tiedossa UKU:n kaupunkitreenit, sitä innolla odotellaan. Eli kaupunkitreenit = mennään koko poppoo kävelykadulle suorittamaan seuraamista, paikallamakuuta yms kaikkia muita mahdollisia liikkeitä. Ihmiset saapi siinä varmasti taas katselemisen aihetta, saapas vaan nähdä josko poliisitkin ehtivät mukaan katsomoon, eräänkin kerran tulivat maijalla paikalle. Ilmeisesti oli joku kaupunkilainen ehtinyt ilmoittaa että koiria pidetään vapaana keskustassa, no totta kai kun luoksetuloa treenattiin. Saas nähdä mitä hauskaa nyt keksitään yleisön viihdyttämiseksi :)
Aikanaan, Arskatin ollessa pentu, me alotettiin treenit Sarin ryhmässä, sitten meitin tiet erosivat ja nyt onneksi Sari tuli UKU:n ryhmiä vetämään. Voi olla varma että vaikka kuinka työpäivän jälkeen väsyttäisi ja tekisi mieli vaan pötkähtää soffapotuksi, niin kun itsensä sinne kentälle saa heivattua niin jo unohtuu väsymys ja muu maallinen murhe ja treenauksen salat saa valtaansa, aina kun on luvassa jotain uutta ja yllättävää, niin koiralle kuin ohjaajalle :=)
Mutta nyt treenaukset sikseen, ja Pääsiäispyhien viettoon - maanantain hakutreeneihin asti!
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Snautserimaisia ohjeita
SNAUTSERIN 10 OHJETTA LAJITOVEREILLE
(sähköpostin tuomaa joskus joltain)
1. Kun ihmiset ovat kylvettäneet sinut, ÄLÄ ANNA HEIDÄN KUIVATA SINUA PYYHKEELLÄ! Sen sijaan juokse heidän vuoteeseensa ja kuivaa itsesi lakanoihin. Tämä on erityisen hyvä jos on juuri ihmisten nukkumaanmenoaika.
(sähköpostin tuomaa joskus joltain)
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Töttöröö ja treenaamaan
UKU:n treenikausi ulkokentällä pyörähti käyntiin eilen. Rouvat esittelivät heti alkajaisiksi kevään uusinta koulutusmuotia.
Kentällä oli lumisohjoa nilkkoihin asti, ja lämmitetyssä mattopohjaisessa hallissa treenaamaan tottuneille koiruuksille se oli kyllä aikamoinen järkytys, on niin hyvälle tottuneet nämä nykyajan koirat. Vähän saatiinkin sitten helpotusta liikkeisiin eikä otettu esim. paikkamakuuta, vaikka Sari alkuun uhkasikin parin minuutin paikkamakuulla, nimittäin ohjaajien :(
Treenien jälkeen pidettiin pieni palaveri ja tehtiin yhteenvetoa siitä millä mallilla toukokuisen match shown järjestelyt ovat. Ja ilmeistä päätellen ei ole huolen häivää sen suhteen.
Keskiviikkona sai Arttu kevätturkin, ja jo oli aikakin. Karva oli päässyt tosi pitkäksi, syyskuussa muistaakseni edellisen kerran nypittiin. Nyt on taas sutjakka ja linjakas nausteri, monta senttiähän tossa ympärysmitta pienenee. Ja yllätyshän ei enää ollut että karvan alta paljastu hopekylki, eli isän perintönä harmaata väriä pukkaa, vaan eipä väri miestä pahenna :)
Äsken vein Arskatin Pirjon, Karitan, Pimun ja Mercun hellään hoivaan, eli jätkä pääsi yökylään likkojen luokse. Vähän mammanpoikahan tuo näyttää olevan, kun olin lähdössä olisi ollut tulossa mukaan. Vaan eipä tarvii huolta kantaa, hyvin se siellä pärjää, onhan ollu siellä monen monta kertaa aiemminkin eli tuttu paikka ja porukat. Ihan hienoa että sain sen viedä sinne jo nyt illalla, pääsen sitte aamusella rauhassa lähtemään kohti messaria - ja saan nukkua hiukka pitempään kun ei tarvii aamulenkkeillä. Illalla onkin tiedossa väsynyt nakusteri kun on koko päivän saanu riekkua pikkupartojen kanssa. Mikä taasen ei juurikaan haittaa, kun en itekkään lähes 10 tunnin urakan jälkeen ole kauhian energinen lenkkeilemään... Nyt siis vielä vimonen tsekkaus että repuissa on kaikki tarvittava ja sitten unten maille.
Kentällä oli lumisohjoa nilkkoihin asti, ja lämmitetyssä mattopohjaisessa hallissa treenaamaan tottuneille koiruuksille se oli kyllä aikamoinen järkytys, on niin hyvälle tottuneet nämä nykyajan koirat. Vähän saatiinkin sitten helpotusta liikkeisiin eikä otettu esim. paikkamakuuta, vaikka Sari alkuun uhkasikin parin minuutin paikkamakuulla, nimittäin ohjaajien :(
Treenien jälkeen pidettiin pieni palaveri ja tehtiin yhteenvetoa siitä millä mallilla toukokuisen match shown järjestelyt ovat. Ja ilmeistä päätellen ei ole huolen häivää sen suhteen.
Keskiviikkona sai Arttu kevätturkin, ja jo oli aikakin. Karva oli päässyt tosi pitkäksi, syyskuussa muistaakseni edellisen kerran nypittiin. Nyt on taas sutjakka ja linjakas nausteri, monta senttiähän tossa ympärysmitta pienenee. Ja yllätyshän ei enää ollut että karvan alta paljastu hopekylki, eli isän perintönä harmaata väriä pukkaa, vaan eipä väri miestä pahenna :)Äsken vein Arskatin Pirjon, Karitan, Pimun ja Mercun hellään hoivaan, eli jätkä pääsi yökylään likkojen luokse. Vähän mammanpoikahan tuo näyttää olevan, kun olin lähdössä olisi ollut tulossa mukaan. Vaan eipä tarvii huolta kantaa, hyvin se siellä pärjää, onhan ollu siellä monen monta kertaa aiemminkin eli tuttu paikka ja porukat. Ihan hienoa että sain sen viedä sinne jo nyt illalla, pääsen sitte aamusella rauhassa lähtemään kohti messaria - ja saan nukkua hiukka pitempään kun ei tarvii aamulenkkeillä. Illalla onkin tiedossa väsynyt nakusteri kun on koko päivän saanu riekkua pikkupartojen kanssa. Mikä taasen ei juurikaan haittaa, kun en itekkään lähes 10 tunnin urakan jälkeen ole kauhian energinen lenkkeilemään... Nyt siis vielä vimonen tsekkaus että repuissa on kaikki tarvittava ja sitten unten maille.
Partsilta bongattu oravainen oksallansa
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Aprillipäivä, muttei aprillipila
No eihän se mun flunssa sitten ollu sillä selvä että olisi viikonlopun aikana ohi mennyt... Maanantaina alkoi pakottamaan poskia turkasesti ja ihan kuin olis hampaita särkenyt eikä olo ollut muutenkaan kovin hehkeä. Alkuviikon olin kuiteskin työpaikalla mut kun ei se työkunto ollu kaksinen niin lääkäriin vei tie eilen ja siellähän todettiin poskiontelotulehdus. Joten loppuviikko menee siis saikulla antibiootteja popsien. Eipä ole tullu antibiootteja nautittuakaan kuin joskus reilu 10v sitten hammasvaivojen vuoksi.
Vaan kukapa kertoisi pienelle energiselle parralle että muden sairasloma EI OLE yhtä kuin parran aktivointiloma?? :) Hän kun on sitä mieltä että JEE ihanaa kun mude on kotona, ja ihan HÄNTÄ varten vain... No saa hänkin aktiviteettinsa, illalla yritän suoriutua luvatusti Nealle että saadaan koiruus kevätkuosiin ja irokeesit pois päälaelta. Enköhän tuon matkan jaksa. Ja huomenna olisi tokotreenit, eka kertaa tänä keväänä ulkokentällä. Katsotaan vähän kelin mukaan arvaako sinne lähteä.
Lauantaina muuten treffattiin Artun Gunny-veljen tytär Buumi 4 kk. Buumi asustelee Hyvinkäällä mutta emäntänsä Tuija oli Jäkessä tokotreenejä vetämässä ja Buumi pääsi ekaa kertaa mukaan. Saatettiin Tuija ja Buumi juna-asemalle ja ehdittiin vaihtaa Tuijan kanssa kuulumisia ja Buumi ja setäparta saivat tutustua toisiinsa, ihan selvästi pitivät toisistaan ja olisivat peuhanneet enemmänkin mitä nyt kaupunkiremmilenkillä voi :=)
Nyt täytyy tästä toeta viemään tuo musta tuijotus sen verran ulos että saa hädät tehtyä ja nuuskuteltua kulmakunnan uusimmat kuulumiset.
Vaan kukapa kertoisi pienelle energiselle parralle että muden sairasloma EI OLE yhtä kuin parran aktivointiloma?? :) Hän kun on sitä mieltä että JEE ihanaa kun mude on kotona, ja ihan HÄNTÄ varten vain... No saa hänkin aktiviteettinsa, illalla yritän suoriutua luvatusti Nealle että saadaan koiruus kevätkuosiin ja irokeesit pois päälaelta. Enköhän tuon matkan jaksa. Ja huomenna olisi tokotreenit, eka kertaa tänä keväänä ulkokentällä. Katsotaan vähän kelin mukaan arvaako sinne lähteä.
Lauantaina muuten treffattiin Artun Gunny-veljen tytär Buumi 4 kk. Buumi asustelee Hyvinkäällä mutta emäntänsä Tuija oli Jäkessä tokotreenejä vetämässä ja Buumi pääsi ekaa kertaa mukaan. Saatettiin Tuija ja Buumi juna-asemalle ja ehdittiin vaihtaa Tuijan kanssa kuulumisia ja Buumi ja setäparta saivat tutustua toisiinsa, ihan selvästi pitivät toisistaan ja olisivat peuhanneet enemmänkin mitä nyt kaupunkiremmilenkillä voi :=)
Nyt täytyy tästä toeta viemään tuo musta tuijotus sen verran ulos että saa hädät tehtyä ja nuuskuteltua kulmakunnan uusimmat kuulumiset.
Kuva ajalta kun tätä talvea vielä odoteltiin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)