Kentällä oli lumisohjoa nilkkoihin asti, ja lämmitetyssä mattopohjaisessa hallissa treenaamaan tottuneille koiruuksille se oli kyllä aikamoinen järkytys, on niin hyvälle tottuneet nämä nykyajan koirat. Vähän saatiinkin sitten helpotusta liikkeisiin eikä otettu esim. paikkamakuuta, vaikka Sari alkuun uhkasikin parin minuutin paikkamakuulla, nimittäin ohjaajien :(
Treenien jälkeen pidettiin pieni palaveri ja tehtiin yhteenvetoa siitä millä mallilla toukokuisen match shown järjestelyt ovat. Ja ilmeistä päätellen ei ole huolen häivää sen suhteen.
Keskiviikkona sai Arttu kevätturkin, ja jo oli aikakin. Karva oli päässyt tosi pitkäksi, syyskuussa muistaakseni edellisen kerran nypittiin. Nyt on taas sutjakka ja linjakas nausteri, monta senttiähän tossa ympärysmitta pienenee. Ja yllätyshän ei enää ollut että karvan alta paljastu hopekylki, eli isän perintönä harmaata väriä pukkaa, vaan eipä väri miestä pahenna :)Äsken vein Arskatin Pirjon, Karitan, Pimun ja Mercun hellään hoivaan, eli jätkä pääsi yökylään likkojen luokse. Vähän mammanpoikahan tuo näyttää olevan, kun olin lähdössä olisi ollut tulossa mukaan. Vaan eipä tarvii huolta kantaa, hyvin se siellä pärjää, onhan ollu siellä monen monta kertaa aiemminkin eli tuttu paikka ja porukat. Ihan hienoa että sain sen viedä sinne jo nyt illalla, pääsen sitte aamusella rauhassa lähtemään kohti messaria - ja saan nukkua hiukka pitempään kun ei tarvii aamulenkkeillä. Illalla onkin tiedossa väsynyt nakusteri kun on koko päivän saanu riekkua pikkupartojen kanssa. Mikä taasen ei juurikaan haittaa, kun en itekkään lähes 10 tunnin urakan jälkeen ole kauhian energinen lenkkeilemään... Nyt siis vielä vimonen tsekkaus että repuissa on kaikki tarvittava ja sitten unten maille.
Partsilta bongattu oravainen oksallansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti