Luontoretkellä

Viikonloppu se taas humpsahti ohi melki huomaamatta, niiku yleensä. Huomista heräämistä helpottaa tosin se että viikon päästä alkaa talviloma. Vielähän toi kelikin on enempi talvinen, tai ainakin syksyinen, kuin kesäinen. Eilen ja tänään ainakin täällä puhalsi tuuli siihen malliin että melki olis talvitakki vielä ollu tarpeen. Eilisiltana kun alko vielä puhurin mukana vettä tulla niin lähes oli lokakuinen tunnelma ulkona. Vaan mitäpäs tuo haittaa kun on sopivat vermeet yllä ja alla.
Kävästiin eilen tsekkaamassa Keinukallion maasto. Siellä ei ollakaan oltu aikoihin, talvenhan se oliki kokonaan pyhitetty hiihtäjille joten ei sinne koirien kanssa jalan olis mitään asiaa ollukkaan. Tämä taiskin muuten olla Iivarin eka Keiniksen reissu, eli aika kauan on edellisestä kerrasta. Aurinko paistoi ja siellä mihin ei tuuli käyny tuli välillä jopa kuuma. Hyvin oli lumet jo sulanut suurimmaks osaksi ja kuratkin kuivunu. Tosin paikoin Kuusijärvelle johtava tie näytti tältä:
Menoa se ei haitannu, päinvastoin, vauhti kiihtyi naustereilla kun oli taas vaihteeksi luminen tie tassujen alla. Välillä pysähyttiin kuuntelemaan, katselemaan ja tuoksuttelemaan talvesta heräävää luontoa.Löydettiin jos jonkinmoista tongittavaa ja pojat nautiskeli jäniksenpapanoita kera heinätuppojen ja sammalmättäiden. Ja vesi suoraan purostahan maistu tosi makosalta.
Taisipa Iippa bongata myyränkin tai mikä lie ollu hiiri. Snautserin hyvästä yrityksestä huolimatta ei saalista kuitenkaan saatu.Jäämme odottamaan lomaa ja lisää luontoretkiä:=)