Artun askelluksia: Parrat landella eli lisää lomakuvia

Tässä niitä nyt tulee, lisää kuvia ja vähän juttuakin nausteripoikien mökkimaailmasta, näitä kun on jo ehditty kuulema kaivatakin:=) Ja nyt onkin mulla sopiva hetki tehä konehommia kun remppamiehet uurastaa eteisen lattian kanssa -jota Iivari ei toivottavasti sitten enää ala rempata uusiksi...- niin ollaan jumissa olkkarissa. Enkä siis pääse vieläkään siivoomaan, enkä vielä huomisaamunakaan... Ja pojat kun pääsi aamupäivällä reilun 2 tunnin lenkille riisenineidin seurassa niin ei ole niilläkään kiire mihkään.

Siis, meillä oli maalla tosi mahtava loma, 2,5 viikkoa mökillä vierähti ja olisihan siellä viihtyny kauemminkin. Ampiaisista nimittäin päästiin myrkytyksen jälkeen lähes tyystin niin mikäs siellä oli ollessa, hiljaisuudessa. Ekan1,5 vrk jaksoi nausterit vouhkata sinne tänne ja joka äänen perään, tai jos ei ääniä kuulunu niin sitten piti kouhkata äänettömyydelle. Pikkuhiljaa kummiski tottuivat maaseudun rauhaan eikä enää joka oksan heilahdusta ja linnun siiven räpsähdystä tarvinnu kommentoida. 1,5 viikkoa kun oli menny, niin ihme ja kumma, ei ollu enää ryntäystä pihalle kun oven avasin! Enpä olisi uskonu että senkin päivän nään ettei ulkoilu jaksa innostaa:) Kaupunkilaisparrat... Arttu varsinkin makasi välillä sohvalla naamallaan ilme että ei, eikai taas tarvii ulos... Saattoi tulla kynnykselle, seisoi siinä vähän aikaa, ja palasi sohvalle.

Jos lentävät linnut saivatkin jo olla rauhassa, niin vesilintuja ei Arttu oppinu ymmärtämään, luuli kai niiden uppoavan. Niinpä jokaiselle härkälinnulle, uikulle, lokille ja ties mille piti haukkua niin että hyvä kun ei laiturilta tippunu. Onneksi näin syksyllä ei lintuja paljon ole ja suurimman osan aikaa Arttu seisoi tai istui laiturin nokassa pitkän tovin tärkeän näköisenä ja nautti maisemasta.

Sillä aikaa Iippa touhusi sitä ja tätä, junnu kun ei kauaa paikallaan ollu, niin paljon oli kivoja juttuja mitä olis voinu tehdä. Tosin välillä malttoi Iippakin rauhoittua ja siinä nuo vieretysten nuuskuttivat järven tuoksuja ja tuijottivat selälle.

Ihmeellisiä ääniä välillä kuului. Joinakin iltoina kuulin ihan kuin kissa olisi vaikertanut. En päässy selvyyteen äänestä ja aattelin että joku outolintu siellä. Pojat ei ääneen reagoineet. Iikku ja Aija kun kävivät sanoivat että josko se oli ilves. Mutta todettiin että tokkopa kun tuntui ääni tulevan ihan siitä meitin niemeltä ja eiköhän pojat olisi sentäs ilvekseen lähimaastossa reagoineet. Juttelin sitten niemen vakiasukkaan kanssa ja hän sanoi että juu, kyllä se ilves sillä viisiin vaikertaa, huutaa kuulema poikastensa perään. Ei vaan ole meidän niemellä vaan lahden toisella puolella metsäkalliolla, mutta tietty vesi heijastaa äänen niin että kuului kuin olisi ihan vierestä kuulunu.

Tämä Ellun (omaa pihaansa vahtiva sakemanninarttu, niemen ainoa koira, vierailevien snautsereiden lisäksi) emäntä kertoi myös että karhuja on nähty ihan lähellä metsässä tien toisella puolella. Ei kuulema edes Ellun kanssa mene enää metsälenkille kun lenkkipolun varressa on ollu karhu puussa. Joten jätettiin mekin sitten metsälenkkeily. Päätin että meitille riittää oma piha, vaikka lähtiessä olin harmitellu ettei tullu ostettua otsalamppua että voitas iltasinki metsään mennä...

Kaikenkaikkiaan siis ihanaa oli, ja muistoja riittää. Toivottavasti parroillakin kun pitkät talvipäivät kotona kököttävät. Mahtavatkohan sitten uneksia siitä kuinka mökillä sai olla ulkona kaiken päivää, ja melkein yötäkin... Iivarille muuten teki tosi hyvää olla ihan pimeässä. Aluksi junnu vähän arkaili pimeällä ja eka kertaa kun tehtii taskulampun valossa lenkki, yritti koko aika juosta valokeilasta pois. Mutta pikkuhiljaa tottui eikä tarvinnu karvat pystyssä pörrätä pimeydessä häämöttäville hahmoille, kuten viirille ja kuistin kynttilöille.

Nyt sitten se luvattu kuvaesitys.

Hei, näkyyks kaloja?

Lintubongari Arttu

Äiteen lämmittäessä saunaa oli pojilla aikaa touhuta rantamäessä

Iivari löysi ihania kivenkoloja, liekö myyrän kotikoloja...

Välillä pysähyttiin tähyämään järvelle

Sitten taas vähän hilluttiin

Mäntyyn kiinnitetyt vaijerit ylsi juuri sopivasti että pojat pääsi grillitasanteelle muttei laiturille asti.
Joten vaihteeksi tähyttiin järvelle saunan vierestä.