Liikuntaa, lepoa, lottoa

Tämä lauantai valkeni erinomaiseen mahtavaan talvisäähän. Joten ei kun ylös, ulos ja lenkille. Parempaa keliä ei voi toivoa; pakkasta viitisen astetta, ei tuulenhenkäystäkään ja maailma luminen ja kaunis.
Nälkä kasvaa syödessä (ja ulkoillessa), ja meillä ulkoilunhimo matkan edetessä. Mentiin sinne minne tassut vei, ja eksyttiinpä sellaisillekin poluille missä en ole koskaan kulkenut, tai jos, niin monen monta vuotta sitten. Yöllä oli satanut jälleen sievän kerroksen lunta. Ehdittiin liikkeelle ennen aura-autoa (paitsi ladut oli näköjänsä kyllä jo aurattu aamun varhaisia hiihtäjiä varten, näkyy ne olevan ykkösenä kaupungin tärkeysjärjestyksessä) ja tiet oli aika mössöä ja raskas kävellä eikä vauhti kova. Mutta mihkäs sitä kiire olisi joten annoin poikien nuuskutella tienvarsia mielinmäärin ja itse nautin olosta. Taivas oli harmaa, välillä auringonkajo pilkisti pilvien raosta. Maisema kerrassaan upea.
Eihän tuosta kelistä tarpeekseen meinaa saada ja lenkki vaan piteni piteni ja piteni. Kunnes ennen ulos lähtöä nautittu liian iso muki kahvia ja liian pieni kippo partaäijää alkoi vaikuttaa ja todettiin jotta nyt on aika kääntyä kotia kohti tankkaamaan. Ja johan nuo poikien tassut ja parratkin oli sen näköiset että sulattamaan pitäisi välillä päästä. Tassuja tosin putsattiin aika ajoin matkan varrella. Iivarin oli alkutalvesta kovin vaikeeta kävellä jos tassuissa oli pieniäkään lumipalleroita, mutta talven edetessä Iippa on siihen tottunut eikä tassuja paljon tarvii putsailla. Kotona siis partojen ja tassujen sulatus, lenkkiraksut pojille ja ruokaa äiteelle, onneksi oli valmiina odottamassa, hiukka nimittäin jo huikoi kahden ja puolen tunnin lenkin jälkeen. Ja pian oli jätkät jo unessa.Kauaa eivät kuitenkaan ehtineet nukkua kun olikin jo aika lähteä asioille. Muakin väsytti ja lötkötti, mutta piti ehtiä PetPostiin palauttamaan vuokralla ollut sitruunapanta. Vähän hieraisivat silmiään että täh, taasko mennään, mutta valmiinahan nuo heti ovat kun jotain menoa on tiedossa. En tiedä olivatko sitten pettyneitä vai tyytyväisiä kun autoon ne pistin, mutta mukaanhan pitää päästä vaikka sitten vaan asioita hoitamaan. Hetken sai taas lumiharjaa käyttää ennen kuin liikenteeseen pääsi, onneksi pakkaslumi on helppo pois pyyhkästä. Kun oltiin käyty kaupassa mieli teki ihan hirmusti lähtee kävelemään, mutta olo oli aamusen lenkin jälkeen sen verta raukea ja väsynyt että kotiahan sitä tultiin. Lepäämään.Ostin loton, sen toisen niistä noin kahdesta kupongista vuodessa. Saas nähdä saisko äitee lomaa loppuelämäksi ja punaisen tuvan keskeltä ei mitään. Pojat saisi sen punaisen tuvan perunamaan, tai ainakin osan siitä, puuhamaakseen. Eipä ole ennen tuuria ollut joten tuskin tänäänkään. Vaikka toisaalta, ainahan joku voittaa, ainakin jotain. Ja riittäisihän se vähempikin kuin ihan täysipotti. Perästä kuuluu:=)
Jotta päivän ulkoilukiintiö ei jäisi vajaaksi, niin äsken tehtiin vielä reipas tunnin lenkki. Vähän oli pojatkin väsyneitä, vaan on se kumma että oltiin ulkona miten paljon tahansa niin aina kun lähdetään, menee ne kuin eivät ois ikuna ennen lenkille päässeet, vauhtia riittää:) Oletteko muuten huomanneet miten lumi vaimentaa maailman? Sitä piti ihan pysähtyä kuuntelemaan. Ei kuulunut liikenteen melua eikä ketään näkynyt missään, oli aivan hiljaista. Ihanan rauhoittavaa ja rentouttavaa.Lenkin jälkeen pojat murraten vielä jaksoivat kokeilla miten vanha solmuleluksi tuunattu pyyhe vetoa kestää, ja kestihän se, ainakin tämän kerran vaikka vähän jo alkoi repeillä. Nyt odottavat iltaruokaansa. Mutta ensin laitettava pyykit kuivumaan koneesta, päivän ainoa tehdyksi saatu kotityö muuten. Sitten snautserien iltamuonitus ja vähän iltapalaa äiteellekin. Jonka jälkeen pääsenkin hyvällä omalla tunnolla lötköttämään soffalle telkkaria kattelemaan. Epäilen että ihan sama mitä sieltä tulee niin unta ei tarvii kauan odotella:) Huomenna jatketaan menoa ja meininkiä. Reipasta viikonlopun jatkoa itse kullekin!