Tänään aurinko paistoi koko päivän ihanasti, häikäisevän kirkkaasti ja melkein jopa lämmittävästi (ilman paikoittaista tuulenviimaa) siniseltä taivaalta. Ja paljasti jotain ikävää. Ikkunat. Apua, olin autuaasti syksyn ja talven pimeillä unohtanut ikkunat. Jotka ovat remontin jäljiltä likaiset, auts. Eikä ihan vielä ole ikkunanpesukeli, mulle ainakaan, vähän täytyy olla lämpösempää. Onni on sälekaihtimet:)
Viikonloppu mennyt ulkoillessa, ulkoillessa ja ulkoillessa. Nyt iski sitten superuupumus. En muista milloin olen viimeksi ollut näin väsynyt, liikunnasta. Piti äsken jo käyttää pojat iltapissalla, vaikka yleensä se vähän myöhemmin suoritetaankin. Tuli vaan sellanen tunne että kohta en enää jaksa sitäkään vähää ellen just nyt lähde. Eikähän me pitkää tehtykään, tai kai pojat olisi jaksanut, taas vaikka pari tuntia olisi sujunut niiltä keposasti. Mutta minulla oli täysi työ paarustaa hurttien perässä edes pieni pyörähdys jotta saivat yötä vasten tarpeensa tehtyä. Nyt nuo ovat kyllä taas lähes unessa jotta kai meidän ulkoilu-uurastus niiltäkin energiaa söi, toivottavasti:=) Multa ainakin tippui kaikki polun varrelle.
Joten pidemmittä puheitta vielä parroille ruokaa kuppiin, omien eväiden teko huomiseksi ja sukkelasti takasin soffan pohjalle kroppaa lepuuttamaan.
Toivottavasti viikosta tulee hyvä!
2 kommenttia:
Sä se jaksat lenkkeillä sitten todella ahkerasti =) Mä lähinnä olen sellainen tuuri lenkkeilijä, eli riippuu ilmasta, fiiliksest ja siitä ennen kaikkea onko mulla lenkki seuraa. Jos on niin silloin taivallan vaikka maailman tappiin. Yksin sitä taas tulee oijottua kotiin ;) Mukavaa alkavaa viikkoa sulle ja Parroille!
No kyllähän meilläkin vähän ilma(kin) vaikuttaa, mutta nyt ollu taas otollisia lenkkikelejä niin sitä on sitte tassuteltu kilometri kilometrin perään. Ja enempiki jos ite vaan jaksaisi...
Hyvää viikkoa teillekin!
Lähetä kommentti