Kuriin kilot ja hoitoon hormonit

Kun itse olin vielä sairaslomalla oli tarvis hoitaa koirienkin vointia. Ei sillä, että kumpikaan olisi sairaan olonen ollut. Mutta kun edellisellä viikolla töistä kotiinpalaajaa parina päivänä odotti kyseenalaisesti iloinen yllätys eli märkä koirahuoneen sänky, niin syytä siihen piti selvittää. Oliko jommalla kummalla pissatulehdus, vai oliko syynä vaan joku 'tilapäinen häiriö', vai kenties poikien keskinäinen kisailu. Ja kun Artulla noita ongelmia on aikaisemminkin ollut, ei tosin aikoihin, niin päätin tutkituttaa sen ensin. Siispä tiistaina varasin Arskalle ajan keskiviikolle Laumaan. Pissanäyte pitäisi viedä ja tutkittaisiin eturauhanen. Keskiviikkoaamuna piti siis osuttaa eka pissaulkoilu niin että saisin näytettä purkkiin ja sen suoraan vietyä Laumaan jossa hoitajat aloittaa työnsä jo kahdeksalta. Onneksi ei satanu lunta siihen malliin kuin illalla ja sain kuin sainkin tarvittavan määrän näytettä purkkiin, puhtaana ja ilman lisäaineita. Ja vieläpä jäätymättä. Onhan noista näytteiden nappaamisista aiemmilta vuosilta runsaastikin kokemusta mutta aina se on silti jännä paikka että saa onnistumaan eikä koira ehdi potkaista purkkiin kuratassullaan tai jo purkkiin lorotetut näytteet lennä takille. Varuilta oli varapurkki taskussa, mutta sitä ei tarvittu. Näyte saatiin turvallisesti tutkittavaksi Laumaan.

Myöhemmin aamupäivällä mentiin sitten ell Maarittia tapaamaan. Näyte oli puhdas, ph vain hieman korkealla mutta ei pahasti. Ja seuraavana päivänä tullut viljelyn tuloskin oli puhdas, ei tulehduksia. Helpotus. Eturauhanen oli vähän suurentunut (ei ollut yllätys) ja Maarit suositteli siihen hormonihoitoa kun ei vielä ollut niin paha että olisi tulehdusta kehittänyt. Verikokeita ei katsonut tarpeelliseksi ottaa, kun ei kerran koira ole kipeän oloinen. Mutta hyvä että tuli nyt tuo eturauhanen tutkittua. Ainahan se vähän mielessä on ollut että missä sen kanssa mennään kun se silloin männä vuosina kovasti vaivoja aiheutti ja nyt ei yli vuoteen ole ollut enää hormoni-implantinkaan vaikutusta.
Ell kiinnitti sitten myös vähän huomiota Artun painoon. Painoa oli nyt piirua vaille 20 kg, mikä ei mun mielestä ole paha, mutta tiedoista näkyi että edellisellä kerralla kun ollaan käyty, rokotuksissa puolitoista vuotta sitten, oli painoa vain 18,5 kg. Eli vähän tullut lisää, ja saatiin siis suositus pudottaa sen kilon verran. Ei tuo koira kyllä pulskan oloinen ole, tai no, ehkä pikkasen saisi kylkiluut paremmin tuntua. Nyt siis äitee tarkkana ruoka-annosten suuruuden suhteen. Nameja ja herkkuja kun nuo saa niin vähän että niillä ei lihomaan pääse. On vaan tainnu kuppiin solahtaa hieman liian tuhteja annoksia. Mitä Arttu ei pahakseen pane, kaikki menee ja jos herra itse saisi päättää niin toinen samanmoinen menisi jälkkärinä.

Hormonihoidon alottaminen ei sitte käynykkään niin helposti. Pistoksena annettavaa Tardacia ei Laumassa ollut, jostain syystä sen saamisessa on vaikeuksia, joten Maarit kirjoitti reseptin hormonipillereitä varten. Niitäkään kun ei ollut Lauman varastossa, on kuulema harvinainen lääke. Tosi harvinainen onkin, sain sitten todeta. Kävin kotikaupungin kaikissa kahdessa apteekissa, eikä kummassakaan sitä ollut, toisessa ei ole ollut sitten vuoden 2009. Torstaina sitten kun töihin palasin kävin Riksun apteekissa, ja eihän sitä sielläkään ollut. Sovittiin että tilaavat ja eilen viimein sain määrätyt pillerit ja päästiin aloittamaan hoito. Seitsemän päivän kuurinYpozanea pitäisi rauhoittaa eturauhanen. Ja rauhoittaa toivottavasti myös hajujen perässä rempomista. I wish...

Arttu aamulevolla

Nyt on siis Artun kilot tarkkailun alla ja hormonit hoidossa. Tarvinnee äiteen alottaa kilojen karistus Arskan seurana, rantakautta kohden kun ollaan menossa;) (Ja tarviiskohan näille äiteenkin hormoneille jottain teherä...) Iivari saa sen sijaan pitää kilonsa ja toistaiseksi hormoninsakin. Painon puolesta sillä ei ole hätää, huolehtii itse kiloistaan jättämällä toisinaan ruokailuja väliin. Hormonit junnullakin voisi kyllä kernaasti pistää kuriin, mutta saa ne ainakin toistaiseksi pitää. Käyttöä kun saattaa löytyä....

Täytyy nyt sitten katsoa vaikuttaako tuo että vanhemmalla ei testosteroni enää jyllää Iivarin käyttäytymiseen. Vaikka eihän tuolla Ypozanella ihan sama vaikutus ole kuin kemiallisella kastraatiolla mikä on Artulle parikin kertaa tehty. Sitäkin jo harkitsin että onko se nyt syytä ottaa, mutta ei ainakaan vielä kun vaivat ei ole isot. Ehkä nyt pärjätään tällä hoidolla. Poikien välithän on hyvät, molemmat tietää paikkansa ja Iivarilla se joskus aikoinaan ollut kausi että pitää yrittää isotella ja pomotella, on ohi. Eli rauhallista rinnakkaiseloa on poikien elämä, ilman nujakointeja.

Nyt täytyy lopettaa tämä koneen ääressä kököttäminen ja lähteä ulos. Aivan ihana häikäisevä auringonpaiste, asteet taitaa olla plussalla. Aamusella tehtiin tunnin lenkki. Nyt kun aamut valkenee jo varhain ollaan otettu tavaksi heti herättyä tehdä pitempi lenkki. Viikonloppuaamut on rauhallisia kulkea ja saa reippaan liikunnan jälkeen rauhassa nauttia aamiaiset kun ei ole koirat heti taasen ulos kärttämässä. Herätyskello-Iivarilla vaan menee nyt ajat täysin sekaisin kun herää silloin kun aamu valkenee. Ja minä en kyllä viikonloppuna ihan vielä puoli seitsemän aikoihin tahtoisi nousta. Siihen aikaan oli nuoren herran ensimmäinen herättely-yritys tänä aamuna. Vain vaivoin suostui käymään aloilleen kun totesin mitä kello ja sanoin että ei vielä ole aika. Tunnin verran sain siinä vielä lepäillä ennen kuin tuli toinen käsky. Tassuilla päähän raapiminen ja selän päällä tallustelu.
Mutta nyt lähdemme nauttimaan maaliskuun auringosta ja lintujen laulusta - mukavaa viikonloppua!