Kevätilmiöitä ja vähän muitakin

Kevät keikkuen tulevi. Siltä näyttää. Lämmintä ja aurinkoista on jo ollut, välillä vesisadetta, ja lumet melkeen sulanu, mutta viikonloppuna luvassa takatalvi. Ei haittaa. Eikös uusi lumi ole vanhan surma? Jos sitten päästäs pikku hiljaa noista lopuistaki nietoksista ja saatais kadut pesuun (kun sen talven nyt kerta on ohi oltava…).
Kuraa on tiet täynnänsä, hyvästi kotiin tuomisina koirien tassuissa hiekkaa, mutaa, havunneuloja ja ties mitä. Ja omissa kengissä kiviä. Varsinkin kun melko uskollisesti vielä olen käyttänyt icebugeja. Nastoja ei enää kyllä oikeestaan tarvii, mutta ans olla kun yhtenäkin päivänä, tais olla viikonloppuna, kevensin ja laitoin ihan vaan lenkkarit jalkaan niin eikös me sillon just sitte satuttu reitille missä oli jäätä ja sohjoa enemmältikin ja kieli keskellä suuta piti kulkea että pysyy pystyssä. Siispä luotan vielä icebugien voimaan. Ja onhan ne muuten tosi hyvät ollukki, todellakin hintansa väärtti. Olis tavallisilla talvilenkkareilla voinu monet pitkät lenkit jäädä tekemättä. Tai jouduttu polille raajojen paikkaukseen. Mutta nyt vaan alkaa tuntua että ne on turhan raskaat kävellä, sais ehkä uutta puhtia ja vauhtia liikuntaan sulanajan lenkkareilla.
Eilen näin ensimmäisen joutsenaurani tänä keväänä. Tai olisko ollut kurkia…?
Valoisaa riittää aamuin illoin ja heijastinvermeet on saatu pistää hyllylle syksyn pimeitä odottamaan.

Pojat, ja niiden äitee, kyllä eläisi ainaisessa lumen ja jään maassa. Missä vaan vielä vähäsenkin on lunta, niin kumpikin on heti siellä kierimässä ja nautinnollisesti öristen niskojansa ja selkiänsä kovaan, tai vähemmän kovaan, hankeen hieromassa. Ja sohjoa pitää maistella. Muualla lunta ei juur ole kuin latupohjilla. Ja nythän sinnekin taas jo uskaltaa mennä, eiköhän hiihtäjät ole tän talven hiihtonsa hiihtäny.
Just kun nyt lopputalvesta olen saanut pojat siedätettyä naksu + nami systeemillä suksijoihin, niin sulakausi tuo taas uudenlaiset menijät liikenteeseen. Jotka on tietysti talven aikana onnekkaasti unohettu (niinkuin unohetaan nyt sitten kesän aikana nämä hiihtäjät…). Pyöräteitä pitkin viilettäviin mopoihin on jo ehtiny hermot mennä. Eräätkin kun ilman vähäisimpiäkään jarrutustaitoja tai tietoa nopeusrajoituksista huraavat ohi. Ei kestä snakujen(kaan) hermot sitä menoa ja meteliä ja yrittävät räyhäten päin hyökkiä. Siispä siedätystä taas vaaditaan…

Pojat erään suihkuillan päätteeksi ruokakippoja vartoomassa

Artulle uni maittaa, asennossa kuin asennossa:)

Iltana eräänä kun iltapuhteet oli lopuillansa olin keränny iltapala-ainekset valmiiksi. Itelle olin valmistanu jonkunsortin myslisekotuksen piimään. Pojille oli luvassa normaalit stiksit. Kuten yleensä. Toisessa kädessä kippo piimämyslimössöä, toisessa kädessä vesilasi ja taskuissa hedelmiä ja koirien stiksit suuntasin keittiöstä olohuoneeseen. Ja kuten yleensä, Iivari innoissansa oli jo etukäteen kipittäny olkkariin stiksituokiota odottamaan. Ja kuten yleensä, Arttu innoissansa seurasi tiiviisti mua keittiöstä olohuoneeseen. Ja kuten yleensä, pomppien. Olin juuri kieltämässä älä… ja siinä samassa herra pomppasi ja PAM, pääpukkaus lennätti täyden kipon käsistä. Kauniissa kaaressa kimposi kippo, kaiken sisällön isolla roiskauksella yltympäriinsä levittäen, ensin lipaston reunalle, ja siinä hetken keikuttuaan putosi lattialle. Piimäistä mössöä oli lipastolla, lattialla, seinillä, tauluissa, peilissä….

Ihan ensiksi piti pienenpieni hetki pidättää hengitystä. Täyden hiljaisuuden vallitessa valui myslit hiljakseen alas pitkin peiliä, pitkin seiniä… Rättiä ja toluahan siinä tarvittiin. Jokusen äRRäpään avittamana. Pojat suljin varuiksi olkkariin ettei päässeet parroillansa ja tassuillansa sotkua levittämään. Kun ainakin suunnilleen kaikki oli siivottu, alkoi pikkasen jo naurattaa. Onni oli ettei koira saanut osumaa, ei kiposta eikä piimästä. Eikä kippokaan hajonnu. Ja mattokin säästyi lähes puhtaana, mitä nyt vähän reuna kärsi... ja eteisen seinät on onneksi helposti putsattavat... jos sama olisi tapahtunut olkkarissa olis telkkari ja digiboksi ollu paljo vaikeempi siivota… Sattuuhan näitä, varsinkin snautsereiden kanssa;)

Nyt on iltalenkki vedetty keväisessä ilmassa. Tassut tällä kertaa putsattiin vain märkäpyyhe-kuivapyyhe metodilla. Loput kariskoot lattialle, viikonloppuna kuiteski taas suoritettava pesu. Niin tassuille kuin lattioille. Joten se olisi iltapalan aika, yritetääs nyt kulkea siivosti ettei tarvii siivota...
Eikä tässä paljon ihmeempiä kuulukaan. Ainiin, paitsi että erään neitokaisen juoksuja odotellaan niin pääsisi nuoriherra kunnon treffeille:) Mutta siitä enempi sitten kun sen aika tulee...
Keväistä (tai talvista) viikonloppua!