Tänään kuin eilen kuin tänään

 

Tottumus on toinen luonto. Eli sunnuntain aamupäivä tuli olemaan lähes täydellinen toisinto lauantaisesta. Lähtien Iivarin ensimmäisestä, molempina aamuina tuloksia tuottamattomasta, herätyskiekaisusta klo 06.00. Juniorin seuraava viritysyritys n. klo 06.30 jo sai muutkin hereille, olihan alkamassa taas mitä upein aurinkoinen maaliskuun päivä. Sellaista ei passaa tuhlata joten unenrippeet karistettiin pikapikaa silmistä ja pojat pääsi ekaksi nopealle pissatukselle, sitten nautittiin aamupuurot ja ei kun monot menoksi ja auton nokka kohti rantaa. Tarkasti lähes samalla kellonlyömällä parkkeerattiin auto piirulleen samaan paikkaan kuin eilissä aamuna. Pakkasta molempina aamuina sellaiset -15 astetta, palatessa vain vaivaiset 4-5. Vieläkin vähemmän väkeä liikkeellä kuin eilen. Kolme varttia oltiin reippailtu eli lähestyttiin jo Vanhankylänniemeä ennen kuin ensimmäinen suksija meni ohi. Meille se passaa, aina rauhallisempaa mitä vähemmän porukkaa. Varsinkin suksellisia, vaikka snautserit niitä suht hyvin jo sietääkin niin silti aina pitää olla vähän tarkkana että minkämoinen menijä takaa suihkii - mitä kovempi vauhti sen kovempi reagointi. Nyt vielä on kävelykaistan viereen rannan puolellekin vedetty ladut. Snautserinpojalle aika haastavaa jos selän takaa molemmilta puolin suksia ja sauvoja pyyhkii ohi. Mutta kuten sanottu, siihen aikaan aamusta ei ruuhkaa ollut. Ja pitkät matkat mentiin taas poissa tallatuilta poluilta kun Vanhankylänniemestä etiäpäin on hyvä hankikanto niin tohellettiin sitä pitkin menemään. Unohtamatta namin "piilotusta" ja hanskan hakemista ja naama kohti aurinkoa tönötystä aina välillä (mitä muuten tämä naama tekee vain tähän aikaan vuodesta).

Oli kyllä niin mahtavaa taas kaikenkaikkiaan - täysin pilvetön sininen taivas, häikäisevä aurinko, valkoinen hanki, hiljaisuus ja rauha (mitä nyt Iivari keksi alkaa louskuttaa nähtyään ufon eli järven eteläpään yläpuolella kentälle laskeutumisen aloittaneen lentokoneen jonka siivet hohtivat auringon valossa, snautserin silmiin ehkä aika ufomaisesti). Täydellisen rentouttavaa. Jos maailma lakkaisi pyörimästä ja vuodenaikojen vaihtelu pysähtyisi, se saisi tapahtua juuri nyt, juuri tällaisen kevättalven aikana. En saa tästä tarpeekseni enkä tähän kyllästy. Ikinä! Harmi vaan että voimat on rajalliset ja jossain vaiheessa on pakko myöntyä että on poistuttava kotia kohti kun nälkä alkaa kurnia mahassa ja roppakin ilmotella levon tarpeesta.

Saa nähdä vieläkö ensi viikonloppuna jää on kantavaa. Pääsiäisenä tuskin enää. Riippuu tietysti siitä minkälaista keliä tulevina päivinä pitää, saadaanko tällasista ulkoiluista vielä tänä keväänä nauttia vai onko odotettava ensi kauteen. Jota ennen vain ihailtava sinivalkoisia kuvia.

 Hankihierontaa

 Lenkki suunnilleen jo tehty, senhän näyttää partakin;)

 Arttu tarkkana seuraa kulkijoita uimarannan laiturin luota.

 Yllä Iippa alla Arttu, aamuhommansa eli äiteen liikutuksen hoitaneina:=)

 

Arttukaan ei olisi pois jäältä halunnut, vaan parkkipaikalle suunnatessa herra seniori kyykähti kinokselle istumaan ja snautserimaisen itsepäisesti katsoi äiteetä "en lähe".

Vaan lähti sitten tuo ja niin toinenkin, ja kotona kunhan olivat saaneet ensin alkupalaksi poronkorvat ja sitten vielä pienen ajan kuluttua päivämuonansa jauhelihapadalla höystettynä alkoi tyytyväinen tuhina kuulua sieltä minne kumpikin pötkähtivät. Eikä muuten ole koko päivänä paljon liikettä ollut eikä äiteen tekosia seurailtu. Mitä nyt herra Iivari talopoliisin ominaisuudessa pari kertaa komennellut rappuja kulkevia ja laiskasti molemmat sentäs jaksoi vahtia äiteen salaatin tekoa äsken. Nyt taas reporankoina pitkin lattiaa.

Kieltämättä ollu sama vaikutus ihmiseenkin. Pari koneellista pyykkiä jaksanut pyöräyttää, muuten mennyt päivä levon ja leffojen merkeissä. Ja tietysti syömisen. Kohtapuoliin täytysi yrittää vielä pieni (tai vaikka vähän isompikin) iltakävely tehdä, sitten kuonot kohti uutta viikkoa. Ja muuten kevätpäiväntasaustakin, päivät sen kun pitenee.
Hieno viikonloppu ollut meillä! Iloista viikkoa teille!