Vielä on Artun moniaita vuosia sitten näyttelystä roppipalkintona kotiin tuoma Maxi-koiruus voimissaan. Tosin kuluneet vuodet on Maxiin, kuten meihin kaikkiin, jälkensä jättäneet. No jaa, ehkä vähän osuutta on kahdella snakusterillakin...
Maxilla on oma paikkansa olohuoneen pyöreän pöydän alla. Yleensä tuon suurikorvaisen ja -kuonoisen pehmolelun iltahalailusta huolehtii Iivari, mutta silloin harvoin kun Artulle iskee iso halipula, saa Iippa katsella vierestä miten seniori ottaa Maxin vahtipaikaltaan viereensä, hellästi ja hiljaisen mötinän säestyksellä nuttuuttaa Maxin korvia ja nenää ja lopulta painaa päänsä Maxin rinnalle syvään huokaisten. Siinä on hyvä levätä iltatouhujen päätteeksi.
Rapsutelkaa toisianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti