Artun päivä Halloween Pyhäinpäivä ...

... monta päivää yhdessä viikonlopussa ...

Kaiken sen kunniaksi ja kun kerrankin valoisan aikaan ehtii ulos, suuntasimme aamupuuron jälkeen kuonot metsään.

Loka-marraskuun vaihteen metsä ei ehkä ole hehkeimmillään, mutta luonnon kauneutta löytyy ihan jokaisena päivänä, ihan joka säässä. Ja sitä mielenrauhaa.

Reittimme metsään kulkee hautausmaan ohitse ja hautuumaan portilla olivat Lions Clubin nuoret tarjoilemassa mehua ja pipareita - tuodakseen hyvää mieltä ihmisille, heille jotka menivät poisnukkuneiden läheistensä haudoille kynttilöitä sytyttämään ja meille jotka olimme muuten vain ulkoilemassa, poisnukkuneet läheisemme mielessämme.

Hyville mielinhän siitä tuli. Olikin kauniin hautausmaan kynttilämerta katsellessa tullut pala kurkkuun ja silmät kostuneet ja musta möykky myllersi sisuksia. Niin kuin kylläkin joka päivä sitten toukokuun. Ei siihen erityistä päivää tarvita. Ei nyt eikä myöhemmin. Kun läheinen yllättäen äkkiarvaamatta ja aivan liian varhain kuolee, on se sellainen järkytys josta selviäminen vie aikaa. ... tai, selviääkö siitä koskaan? Surun kanssa oppi elämään, sanotaan. Ehkä. Ajan kanssa.

Onneksi arjen realiteeteissa kaiken myllerryksen keskellä on pitämässä tuo rakastettava olento. Ja jottei lenkkikaveri joutuis vierestä katselemaan ja kun Artun nimipäiväkin oli, niin sai snautseri rouskuttaa piparin kun minä hörpin kupillisen kuumaa ja makoisaa mehua. Hyvin maistui pipari ja kuin hyvin koulutettu koira ikään, parkkeerasi Arttu piparikorin eteen istualleen ja katsoa napotti tyttöjä naama muikeana. Meinas kai että kotona ei tällasta nimppariherkkua olekaan tarjolla joten josko nuo tytöt heltiäisi korin maahan pistämään. Ei onnistunut juoni, ja niin hyvät jatkot toivotettuamme jatkettiin matkaamme metsän poluille.

Kun snautserin antaa viedä, näyttää tietä ja opastaa, on se niin sanottu polku tämän näköinen. ;) Pysähtyi opaskin pohtimaan mistä ihmisensä eteenpäin johdattaa.

 ... ja sitten vähän poseraattiin ...

 Ja ette usko minkälaisen lenkin tämä +10v koira veti! Ihminen luuli olevansa yhdessä vaiheessa jo kotia palaamassa mutta ei, kun sitten käännyttiin sieltä täältä ja tuolta ja yhtäkkiä oltiinkin aivan toisella suunnalla.

Eikäs tuo mitään haitannu. Mihinkään ei ollu kiire ja sää jälleen mitä mainioin joten sai snautseri johdattaa miten mieli.

Mittaa aamupäivä-päiväkävelyllemme tuli loppujen lopuksi lähemmäs neljä tuntia. En muista milloin ihan vaan kotimaisemissa oltais sellainen lenkki tehty.

Näköjään siis hyvin vielä virtaa riittää. Ei tässä meinatakaan ihan heti sammaloitua.

 

Metsämaisemiin ei kyllästy koskaan. Ei snautseri eikä sen ihminen.

Pyhäinpäivän liikennettä hautuumaan seutuvilla.

Loppuun hyvän viikonlopun ja alkavan marraskuun toivotusten kera syksyn pirteätä väriä. Elämä on tummaa raitaa, vaaleeta raitaa, värikästä raitaa ...