Menneen talven lumia

Mikä viheltäen tulee se laulaen menee vai mites se menee. Meidän talvi tuli. oli ja meni. Jäljellä enää jäisiä polkuja ja soraisia katuja. Ei voi tykätä. Tänä aamuna kuitenkin se hyvä että oli sentäs jo kuivaa, ja yritti aurinkokin pilkistellä pilven raosta. Tammikuu ja vesisade nyt ei vaan sovi yhteen. Ei yhtään. Huomenna jo helmikuussa ollaan. Näinkö oli tämän vuoden talvi tässä? Toivottavasti ei, vaikka ei nuo sään ennustelut paljon muuta näytä. No, se otetaan mitä ylhäältä annetaan. Iloista on kuunnella lintujen keväistä liverrystä. Yhtenä arkiaamuna kun snautserini kanssa vuoroin kahlattiin sohjossa, vuoroin liukasteltiin jäistäkin jäisemmällä tiellä, tai oikeammin snautseri liukasteli (minkä vuoksi lenkit pitikin pitää melko lyhkösinä ettei seniorin jäseniin satu pahemmin) kun ihminen omistaa icebugit (joiden tehoa en voi olla ylistämättä, ja juuri tarjouksesta taas uudet tuleviksi talviksi hommasin) mutta snautseri ei (milloinkahan koirille aletaan tehdä nastatöppösiä? ;) ), mieltä virkisti ja ilostutti kummasti mustarastaan laulu. Ensimmäinen laatuaan minulle tänä vuonna. Aamu aamulta linnunlaulu lisääntyy. Samoin valoisuus. Jotta onhan tämä ihanaa aikaa elää. Vaikka olis se talvi.... No mutta, nämä kuvat aiemmilta viikonlopuilta, tainnu jäädä julkasematta.

Nyt onkin keli semmonen ettei paljon kuvia huvita ottaa, paitsi tämä tämänaamuinen jossa Arttu istuu oravapassissa, kun oli ensin hätistänyt oravan kuusen yläoksiin jonne orava jäi istuksimaan ja killittämään että koska tuo partaturpa lähtee pois että pääsee sunnuntaihommiin hän.

Hauskaa helmikuuta siis!

Ainiin, vielä näytille uusi hankintani Koirataikurilta: