Voehan nenä...

Tämmönen hirmunen härveli sitte ilmesty meitin partsin eteen just kun olin kotio ehtiny ja kaffet keitelly.Mikä tietää sitä että parvekeremontti nyt siis on ehtiny meidän taloon ja alkaa parvekekaiteiden poistolla, ja vieläpä meidän linjasta kun tuo härpäkkä tohon valmiiksi jo ajettiin. Illan puhteena siis parvekkeen tyhjennys. Onneksi siellä ei enää paljon tavaraa ole, vanhat matot ehdin jo tätä enteillen lomalla tuhota, kirjaimellisesti. Alkuperäsen aikataulun mukaanhan meidän parvekkeet piti olla vuorossa vasta myöhemmin kesällä, mutta kun kaiteissa todettiin hälyttävää vikaavikaavikaa niin nekin pitää uusia joten hommat sen myötä laajeni.

Lisäksi tänään alkoi kattoremontti meidän talossa ja vielä kun lisäksi yläkerrassa tehdään kylpyhuoneremppaa niin voi vaan kuvitella ettei täällä kovin lokoisaa ole päiviänsä viettää. Täytyy kattoo miten snakusterit jatkossa reagoi, kestävätkö olla kotona vai täytyykö alkaa harkita hoitopaikan hommaamista pojille.

Joten toistaiseksi viimeiset poikain partsikuvat on nyt näpsitty, uusia luvassa sitte uuden ja hienon parvekkeen avajaisista, XX kuukauden päästä...Tänään täyttää Artun ja Ronjan Dark-pentue 3 vuotta - ONNEA siis Osku, Nemo, Paavo, Väiski, Nelli ja Samba!!! Niin ne vuodet vierii ja lapsoset kasvaa ja aikuistuu (??).

Iivari sisaruksineen puolestaan saavuttaa tänään 11 kk iän, eli onnea myös Iiskun sisaruksille! Kuukauden päästä juhlitaankin 1vee synttäreitä:=)
Ja nyt kiiruusti istumaan parvekkeelle ja nauttimaan kun vielä voin, huomenna on jo ovi teljetty lukkoon, NYYH. Parrat siellä kuuluvatkin viimeistä iltaansa vahtia pitävän. Mahtaa se olla niillekin outoa kun eivät pääse ohikulkijoita tsekkaamaan. Ovat tottuneet että heti kun kotia tulen, aukeaa ovi aitiopaikalle. Sopeutumistahan se vaatii kun siihen on tottunut ja se on yksi lisähuone varsinkin lämpimään aikaan. Tässä sen huomaa että sitä osaa kaivata jotain vasta kun sen menettää. No, onneksi tämä on väliaikaista, ja toivoni mukaan mahdollisimman lyhyttä väliaikaista... Mutta nyt siis nauttimaan kevätillan auringon säteistä, partsille:)

Otoksia viikon varrelta

Reipas ja liikunnallinen, tai pitäiskö sanoa ihan urheilullinen viikko takana.

Nautittu vapaasta ajasta, liikkumisen ilosta,
kevääseen heräävästä luonnosta, kierrelty lähimetsiäja metsiä vähän kauempana.

Suontapaistakin turveturvat löysi,ja märkä sammal maistui jamilta.

Työnjako oli selkeä, Arttu kaivoija Iivari nautti kaivauksen tuloksista:)Maisemia ihailtiin
välillä korkealta aidanraostakinja kalliolta.Snautserit, nuo mainiot lenkkikaverit,
vieneet äiteetä siis polulta toiselle, paikasta paikkaan:=)

Vappumielellä

Terve Arttu ;)

Saatiin jo viimeinenkin verikokeen tulos Laumasta: haiman TLI-arvo on ihan OK (19, kun viitearvo on 5-34), Artun haimassa ei siis ole mitään vikaa! Tosi hieno ja helpottava uutinen:=) Vuodentakainen korkea arvo lienee johtunu pitkistä antibioottikuureista mitä Arska sillon sai pissatulehduksiin, tai sitten jostain muusta, vaikea mennä sanomaan, heittoa kuulema aina saattaa olla. Olis vaan pitäny tsekata toi aikasemmin, ei olis tarvinnu turhaan huolehtia että miten vaivat kehittyy, mutta parempi myöhään...
Hyvän uutista pojat juhlistivat nauttimalla pitkät pätkät hiillosmakkaraa:)

Piikityksiä

Nyt on sitten Artulla uusi Suprelor taas niskassa ja verikokeet otettu. Ne verikokeet mistä saatiin heti tulokset oli ihan ok, ainoastaan Amyl-arvo oli alle viitearvojen. Se on yksi haima-arvoista, mutta ell:n mukaan ei välttämättä tarkoita mitään erityistä, tulehdusta tms, vaikka olisikin vähän alhaisempi. TLI-arvot tutkitaan labrassa ja niistä tulokset saadaan myöhemmin, toivottavasti vielä tällä viikolla.

Hienosti poika taas käyttäytyi, rauhallisesti ja valittamatta kesti verikokeen otot, puudutuspiikit ja implantin asettamiset. Helppoa kyllä Artun kanssa nuo lääkärikäynnit kun ei ole moksiskaan toimenpiteistä:) Muistin muuten viimein ostaa jätkille Laumasta matolääkkeet, se on ollu mielessä jo pitkään, mutta kun ei ole muuta asiaa apteekkiin ollu niin kauppareissulla aina jääny. Nyt saivat sitten matolääkityksen aamuruoan yhteydessä niin on sekin asia hoidettu tältä keväältä.

Täytyy yrittää pari päivää elellä vähän rauhallisemmin ettei Arttu ulkona intoutuis ainakaan maassa kierimään, toi implantin haava on sen verran iso ja kun se on suojaamaton niin ettei pääsisi pöpöjä sinne. Muutenhan se ei menoa estä mitenkään. Viimeksi se parani kyllä tosi nopeasti, ekan illan oli vähän turvonnut ja punotti joten eiköhän se hyvin parane nytkin. Kunhan pikkuhoitsu nimeltä Iivari malttaa jättää sen rauhaan;)

Kevätputsia

Artun kevätputsi jatkui tänään kokovartalokylvyllä, johan edellisestä onkin vierähtänyt aikaa. Puhdasta tuli ja jätkä on entistä ehompi, ihan kuin eri nausteri kun pääsi eilen karvoistaan ja nyt vielä saatiin hilseet ja muut töhnät iholta pois. Meno on sitte ollu sen mukaista; täällä on formuloitu ja rallateltu vauhdilla ja kovalla mölinällä. Iivari on viimeistellyt isoveikan siistimisen nuolemalla Artun silmät ja korvat. Sehän on Iipan aamurutiini muutoinkin, jonka Arttu kestää ja sallii, muttei kamalasti moisesta huomionosoituksesta välittäis.Huomenaamulla on Arskan lekuri, mennään ottamaan se haimakoe ja Suprelorin. Se tietää siis sitä että aamuruokaa ei tässä talossa jaella, täytyy antaa iltamuona mahdollisimman myöhään ja aamupala on vasta sitten verikokeen jälkeen. Musta tuntuu että aina kun syystä tai toisesta käydään lääkärillä on koirat ruokottomassa kunnossa, pitkäkarvaisia ja kuraisia. Kiva kerrankin kun saa viedä siistin koiran vastaanotolle:) Tai no siistin, siis jos tässä tämän illan ja huomisaamun lenkit saadaan suoritettua ilman mullassa ja hiekassa kiehnäämisiä...
Aamupäivällä vietettiin pitkä tovi rantsussa niitä näitä touhuillen; lintuja bongaillen, järvivettä maistellen ja tietty kepinpurijat keppejäkin löysi.
Poseeraustakin harjoiteltiin,
kunnes Iivari sanoi moro, tää riitti mulle nyt :=)

Kuvailuja

Eilen illalla lähettiin ulkoilemaan kamera taskussa, tarkoituksena ottaa keväinen yhteispotretti pojista nyt kun Arttukin näyttää enempi snautserilta kuin roduttomalta karvaturrikalta. No, yritys hyvä kymppi, kuvattavat ei vaan ollu oikein yhteistyöhaluisia. Kun toinen oli asennossa edes joten kuten, kääntyi toisen pää väärään aikaan väärään suuntaan.
Enempi kiinnosti kaikki muu mitä metsänlaidasta löytyi, kuten kepit ja kuivat heinänkorret,ja kuivassa ruohikossa kieriskely, kuvausrekvisiittaa á la Arttu:
Kiveltä tuijotettiin ohikulkevia koiruuksia ja kuvaajan houkuttelut kaikui kuuroille korville.Jatkettiin matkaa ja yritettiin josko poseeraus onnistuis toisaalla paremmin, tai no, ehkä otetaan kuvaussessio uusiksi toisen kerran.Meillä katkee kohta vedentulo melki koko päiväksi yläkerran kylppärirempan takia, muistinpas onneksi varata juomavettä pulloihin. Pyykkivuori odottakoot päivää uutta, nyt suuntaamme ulkoilmaan, kamera taskussa. Eli sitä kunnollista yhteispotrettia odotellessa...