Pikkuhöpeltäjä Iivari täyttää tänään 3 vuotta - PALJON ONNEA!!!
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
torstai 31. toukokuuta 2012
Kesä alkaa...
Ennenvanhaan, siihen vanhaan hyvään aikaan, tämä oli päivä jolloin päälle puettiin uusi kesämekko, jalkaan laitettiin sandaalit, joskus punaiset lakerikengät, ja iso rusetti hiuksissa laulettiin suvivirttä koulun juhlasalissa. Heti, siis Heti, todistusten jaon jälkeen oli juoksujalkaa kiirehdittävä kotiin jossa olikin jo auto pakattuna tupaten täyteen koiraa, kasseja ja nyssäköitä. Äitini ei suostunut hetkeäkään ylimääräistä aikaa kaupungissa viettämään kun koulun ovet kesäksi sulkeutui. Eli kun pyhävaatteet oli vaihdettu mökkisellaisiin, suuntasi meidän revohka kiireenvilkkaa mökille, kokonaista kolmeksi kuukaudeksi. Perheen isä kävi töissä mökiltä käsin siiheksi kun oma lomansa alkoi.
Nykyisin ei vissiin saa enää suvivirttäkään laulaa? Eikä lomakaan kestä koko kesää. Toista se oli silloin ennen...
Huomenna pitäisi kalenterin mukaan alkaa kesä. Illan kelistä, 13 astetta ja pilvinen taivas, sitä ei ihan heti huomaa. Ei sen puoleen, hien sain pintaan tässäkin säässä. Oli aika vauhdikas tunti ja vartti. Juoksijoita ja rullaluistelijoita ja -hiihtäjiä oli liikenteessä sankoin joukoin. Me snautserien kanssa siellä seassa. Koiria ei juuri tullut vastaan. Paitsi että kun kaikista noista viilettäjistä kiitettävän kunniallisesti selvittiin, voisi jopa sanoa että oli rentouttavaa ulkoilua ja taas voi olla snautserien käytöksestä tyytyväinen (vai oliko mulla vaan hyvä ja anteeksiantava päivä?), niin eikös rapuissa tullut vastaan yläkerran isohurja. Nuori emäntänsä pysähtyi ylärapuille odottamaan kun kuuli meidän tulevan. Sitähän ei voinut olla kuulematta, jätkät jo alaovella vaistosi kuka ylhäältä tulee. Joten onneksi ei ihan kuonokkain jouduttu, vaan päästiin turvallisesti kotiovesta sisään. Erittäin meluisasti tosin, anteeksi naapurit...
Aika on taas iltapalojen, stixien ja Ciminal Mindsin, sarja johon olen jäänyt koukkuun. Ja tulee näköjään kahdelta kanavalta samaan aikaan, just huomasin, hmph, sain vain toisen tallennukseen.
Siispä hyvää viikonloppua ja sitä alkavaa kesää!
Nykyisin ei vissiin saa enää suvivirttäkään laulaa? Eikä lomakaan kestä koko kesää. Toista se oli silloin ennen...
Huomenna pitäisi kalenterin mukaan alkaa kesä. Illan kelistä, 13 astetta ja pilvinen taivas, sitä ei ihan heti huomaa. Ei sen puoleen, hien sain pintaan tässäkin säässä. Oli aika vauhdikas tunti ja vartti. Juoksijoita ja rullaluistelijoita ja -hiihtäjiä oli liikenteessä sankoin joukoin. Me snautserien kanssa siellä seassa. Koiria ei juuri tullut vastaan. Paitsi että kun kaikista noista viilettäjistä kiitettävän kunniallisesti selvittiin, voisi jopa sanoa että oli rentouttavaa ulkoilua ja taas voi olla snautserien käytöksestä tyytyväinen (vai oliko mulla vaan hyvä ja anteeksiantava päivä?), niin eikös rapuissa tullut vastaan yläkerran isohurja. Nuori emäntänsä pysähtyi ylärapuille odottamaan kun kuuli meidän tulevan. Sitähän ei voinut olla kuulematta, jätkät jo alaovella vaistosi kuka ylhäältä tulee. Joten onneksi ei ihan kuonokkain jouduttu, vaan päästiin turvallisesti kotiovesta sisään. Erittäin meluisasti tosin, anteeksi naapurit...
Aika on taas iltapalojen, stixien ja Ciminal Mindsin, sarja johon olen jäänyt koukkuun. Ja tulee näköjään kahdelta kanavalta samaan aikaan, just huomasin, hmph, sain vain toisen tallennukseen.
Siispä hyvää viikonloppua ja sitä alkavaa kesää!
tiistai 29. toukokuuta 2012
Moletain erkkarikuvia
Moletain arvosteluja
Tässä Iivarin saamat arvostelut kv-näyttelyistä.
Lauantain KV-näyttelyn tuomari kroatialainen Dubravka Reicher antoi Iivarista tällaisen arvion:
"3 years, well proport., correct head, very good neck & topline, well devd. (?) chest, good angul., correct coat, good bite."
Kanadasta kotoisin oleva Kim Leblanc sunnuntain KV:ssa puolestaan arvosteli Iipan näin:
"Ex. coat quality, very good breed type, exc. tail carriage, clean coming and going, correct body prop., side gait very good."
Lyhyet, ytimekkäät ja hienot arvostelut.
Perjantaisen erkkarin arvostelu on näyttelyjen kotimaisella kielellä, joten jos blogia lukee joku liettuan kielen taitoinen, saapi ilmoittautua avittamaan sen tulkitsemisessa;)
Sain facebookin kautta pari 'virallista' kuvaa erkkarista, mutta bloggeri ei nyt jonkun errorin vuoksi anna lisätä mitään kuvia joten laittelen niitä sitten myöhemmin kun errorit ohi.
Lauantain KV-näyttelyn tuomari kroatialainen Dubravka Reicher antoi Iivarista tällaisen arvion:
"3 years, well proport., correct head, very good neck & topline, well devd. (?) chest, good angul., correct coat, good bite."
Kanadasta kotoisin oleva Kim Leblanc sunnuntain KV:ssa puolestaan arvosteli Iipan näin:
"Ex. coat quality, very good breed type, exc. tail carriage, clean coming and going, correct body prop., side gait very good."
Lyhyet, ytimekkäät ja hienot arvostelut.
Perjantaisen erkkarin arvostelu on näyttelyjen kotimaisella kielellä, joten jos blogia lukee joku liettuan kielen taitoinen, saapi ilmoittautua avittamaan sen tulkitsemisessa;)
Sain facebookin kautta pari 'virallista' kuvaa erkkarista, mutta bloggeri ei nyt jonkun errorin vuoksi anna lisätä mitään kuvia joten laittelen niitä sitten myöhemmin kun errorit ohi.
maanantai 28. toukokuuta 2012
Moletain matkaaja turvallisesti kotona:)
Iivari on saapunut kotiin, mukanansa iso kassilllinen täynnä viikonlopun saalista;)
Hyvin sujui poikien jälleentapaaminen, tosin Iippa yritti alkuun vähän yrmytellä ja öristä isoveikalle, ja ihmekös tuo, pitkä väsyttävä ja stressaava matka takana. Mutta kun Arttu fiksuna ei moiseen reagoinut, ja minä totesin että moinen käytös ei ole sopivaa oli sitten kuinka tahansa uusi titteli plakkarissa, niin öykkäröinti meni aika nopeasti ohi. Nyt on taidettu putsata Arskan korvatkin jo moneen kertaan. Kait ne siivoomisen tarpeessa olikin kun ei niitä kukaan monen moneen päivään ole ollut tsekkaamassa. Yhdessä nuo jo viettivät aikaansa partsilla vahtien, Iivarinhan piti tietysti heti kulmakunnalle informeerata että hänkin on taas mukana muonavahvuudessa. Ja johan tuo höpelö ehti repästä mukaansa veskipaperirullankin ja levitellä sen pitkin huushollia;) Vanhat kujeet heti mielessä kun kotia pääsee...
Matka oli kuulemma mennyt hyvin ja Iippa käyttäytynyt hienosti. Oli jopa syönyt ahneesti ruokansa mitä ei aina reissuilla ole tapahtunut. Joten nälkiintyneen näköinen ei tuo ole, mutta kyllä ruoka kotikupista silti maistui erinonmaisen hyvin.
Nealle vielä onnea ja iso kiitos Iipan hyvästä huolenpidosta, ja tietysti Iipasta itsestään, että ollaan se meille saatu! Ei ole mulla hätä päiviä päästää jätkää matkaan kun tietää että kyllä siitä huolta pidetään:=)
Laitan myöhemmin arvostelut jahka jaksan niihin perehtyä ja outoja käsialoja tulkita, tosin yksi taitaa olla liettualaista kieltä joten se jäänee ikuiseksi salaisuudeksi mitä siinä lukee, muttei kait kovin huonoa voi olla kun kerta sillä Liettuan CH titteli heltisi:)
Hetihän me ruvettiin kuvaamaan kotiinpalaajaa saaliinsa kera, Artulla oli tärkeääkin tärkeämpi tehtävä olla äiteen kuvausassistenttina. Tässä kuvia, en malta nyt kirjotella enempiä, on niiiiin ihana kun porukka on koossa taas:=) Kyllä tota hurveloa olikin ikävä, vaikka mukavan rauhallistahan tuo elo vain Arskan kanssa oli...
Vielä tuo reissumieskin jaksaa tuossa eestaas hilppasta mutta eiköhän kohta tehtävän pissalenkin jälkeen uni maita, omalla patjalla.
Mutta siis, tässä muutamia kuvia Iipasta ja isosta Moletain saaliista ja pojista jälleen yhdessä parvekkeella vahtia pitämässä.
... ja nyt pitäisi sitten miettiä että mihin nuo kaikki pokaalit saadaan mahtumaan ...
Hyvin sujui poikien jälleentapaaminen, tosin Iippa yritti alkuun vähän yrmytellä ja öristä isoveikalle, ja ihmekös tuo, pitkä väsyttävä ja stressaava matka takana. Mutta kun Arttu fiksuna ei moiseen reagoinut, ja minä totesin että moinen käytös ei ole sopivaa oli sitten kuinka tahansa uusi titteli plakkarissa, niin öykkäröinti meni aika nopeasti ohi. Nyt on taidettu putsata Arskan korvatkin jo moneen kertaan. Kait ne siivoomisen tarpeessa olikin kun ei niitä kukaan monen moneen päivään ole ollut tsekkaamassa. Yhdessä nuo jo viettivät aikaansa partsilla vahtien, Iivarinhan piti tietysti heti kulmakunnalle informeerata että hänkin on taas mukana muonavahvuudessa. Ja johan tuo höpelö ehti repästä mukaansa veskipaperirullankin ja levitellä sen pitkin huushollia;) Vanhat kujeet heti mielessä kun kotia pääsee...
Matka oli kuulemma mennyt hyvin ja Iippa käyttäytynyt hienosti. Oli jopa syönyt ahneesti ruokansa mitä ei aina reissuilla ole tapahtunut. Joten nälkiintyneen näköinen ei tuo ole, mutta kyllä ruoka kotikupista silti maistui erinonmaisen hyvin.
Nealle vielä onnea ja iso kiitos Iipan hyvästä huolenpidosta, ja tietysti Iipasta itsestään, että ollaan se meille saatu! Ei ole mulla hätä päiviä päästää jätkää matkaan kun tietää että kyllä siitä huolta pidetään:=)
Laitan myöhemmin arvostelut jahka jaksan niihin perehtyä ja outoja käsialoja tulkita, tosin yksi taitaa olla liettualaista kieltä joten se jäänee ikuiseksi salaisuudeksi mitä siinä lukee, muttei kait kovin huonoa voi olla kun kerta sillä Liettuan CH titteli heltisi:)
Hetihän me ruvettiin kuvaamaan kotiinpalaajaa saaliinsa kera, Artulla oli tärkeääkin tärkeämpi tehtävä olla äiteen kuvausassistenttina. Tässä kuvia, en malta nyt kirjotella enempiä, on niiiiin ihana kun porukka on koossa taas:=) Kyllä tota hurveloa olikin ikävä, vaikka mukavan rauhallistahan tuo elo vain Arskan kanssa oli...
Vielä tuo reissumieskin jaksaa tuossa eestaas hilppasta mutta eiköhän kohta tehtävän pissalenkin jälkeen uni maita, omalla patjalla.
Mutta siis, tässä muutamia kuvia Iipasta ja isosta Moletain saaliista ja pojista jälleen yhdessä parvekkeella vahtia pitämässä.
Liettuan muotovalion diplomi
Veljekset jälleen kimpassa vahtia pitämässä
Tämän kaiken minä sain, näyttää Iivari
Kolmen näyttelyn pokaalit ja ruusukkeet
Iivari, Lithuanian Champion;)
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Moletaista jälleen upea tulos
Nealla ja Iivarilla hieno viikonloppu Moletaissa, tämän päivän kansainvälisessä näyttelyssä Iivari oli jälleen ROP, SERTI ja CACIB!!
Arvostelevana tuomarina oli Kim Leblanc Kanadasta.
Kolmesta näyttelystä kolme ROPpia, kolme sertiä, kaksi CACIBia ja tärkeimpänä tietysti Liettuan muotovalion arvo. WAU!!! Kotijoukkue riemuitsee:=)
Arvostelevana tuomarina oli Kim Leblanc Kanadasta.
Kolmesta näyttelystä kolme ROPpia, kolme sertiä, kaksi CACIBia ja tärkeimpänä tietysti Liettuan muotovalion arvo. WAU!!! Kotijoukkue riemuitsee:=)
Aurinkoa
Viikonloppu on mennyt aurinkoisissa merkeissä. Voisipa melkein sanoa että liiankin lämmintä on snautseriporukalle ollut ja päiväajan ulkoilut on jääny aika lyhkösiksi tassutteluiksi. Eilenkin Arttu jo 10 minuutin jälkeen heitti varjoon ittensä pitkin pituuttaan jotta mähän en enää kävele. Houkuttelemalla sen niiltä sijoiltaan kuiteskin saa hetken päästä liikkeelle. Hiljaa mennään ja vältetään turhia rehkimisiä. Mitä turhia, hiki tulee ilmankin.
Tänä aamuna meillä oli iso ilo tavata Kaija joka oli tullut Järvenpäähän sukuloimaan. Treffattiin tutulla paikalla Siwan parkkiksella ja siitä ajettiin rantaan ja tehtiin puolisentoista tunnin kävely. Puoli yheksän aikaan kun lähtee liikenteeseen, ei vielä ole tukahduttavan lämmin, mutta vaikkei vauhti nytkään ollut päätä huimaava niin kyllähän siinä lämmin tuli (varsinkin kun ei ollut sortseja jalassa...). Artun annettiin välillä juoda järvivettä, taisi maistua makoisalle, ja kieriä milloin ruohikossa milloin hiekassa (herra ei selvästi halua pitää itseään putipuhtoisena, viikko sitten kun pestiin turkki). Mihinkään hajuun ei onneksi eksynyt, en olisikaan mieluusti heti taas ryhtynyt kylvetyspuuhiin.
Meillä Kaijan kanssahan riitti taas juttua, enimmäkseen tietty snautsereista mutta muustakin. Johan viime tapaamisesta onkin puolisen vuotta, tässä välillä vain puhelimitse ja sähköisesti pidetty yhteyttä. Joten tosi mukava oli taas nähdä, vaikka vain pikaisestikin, uusiksi otetaan heti kun taas näille suunnille tulet!
Arttu on ansiokkaasti hoitanut talovahdin virkaa nuoremman vahdin poissa ollessa. Ja niinkuin sitä aina kehun ettei se sisällä hauku, niin nytpä kun Iivari ei ole naapurien kulkemisesta huolta pitämässä, on Arttu jonkun verran normaalia enempi kommentoinut avoimista ikkunoista kuuluvia ääniä. Aika vähäisesti tosin, mitä nyt muodon vuoksi ettei naapurit luule ettei täällä enää partoja ole lainkaan. Mutta muuten tuo on vain letkotellut, parvekkeen ovi on auki lähes jatkuvasti niin sielläkin pötköttelee niin että turkki on auringon kuumuttama kun välillä sisällä käy viilentymässä. Saahan tuo siellä olla, ehtona että suu pysyy kiinni. Jos mölyä alkaa kuulua liikaa, käy käsky sisälle. Tietää sen ja monesti tuleekin haukahdusten jälkeen ihan iteksiään sisälle.
Unohdin tyystin että tänään on kaupat kiinni. Eilen käväsin kaupassa vaan pikasesti ja ajattelin tänään käydä paremmalla ajalla enempi ostoksia tekemässä, mutta eipäs sitte tarviikaan. Onneksi sen verran on kaapissa tavaraa että tän päivän muonitus jotenkin onnistuu. Joten nyt tästä on lähettävä kattomaan mitä sitä lounaaksi on tarjolla. Sitten odotellaan iltapäivällä kehäkuulumisia.
Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa!
Meillä Kaijan kanssahan riitti taas juttua, enimmäkseen tietty snautsereista mutta muustakin. Johan viime tapaamisesta onkin puolisen vuotta, tässä välillä vain puhelimitse ja sähköisesti pidetty yhteyttä. Joten tosi mukava oli taas nähdä, vaikka vain pikaisestikin, uusiksi otetaan heti kun taas näille suunnille tulet!
Arttu on ansiokkaasti hoitanut talovahdin virkaa nuoremman vahdin poissa ollessa. Ja niinkuin sitä aina kehun ettei se sisällä hauku, niin nytpä kun Iivari ei ole naapurien kulkemisesta huolta pitämässä, on Arttu jonkun verran normaalia enempi kommentoinut avoimista ikkunoista kuuluvia ääniä. Aika vähäisesti tosin, mitä nyt muodon vuoksi ettei naapurit luule ettei täällä enää partoja ole lainkaan. Mutta muuten tuo on vain letkotellut, parvekkeen ovi on auki lähes jatkuvasti niin sielläkin pötköttelee niin että turkki on auringon kuumuttama kun välillä sisällä käy viilentymässä. Saahan tuo siellä olla, ehtona että suu pysyy kiinni. Jos mölyä alkaa kuulua liikaa, käy käsky sisälle. Tietää sen ja monesti tuleekin haukahdusten jälkeen ihan iteksiään sisälle.
Unohdin tyystin että tänään on kaupat kiinni. Eilen käväsin kaupassa vaan pikasesti ja ajattelin tänään käydä paremmalla ajalla enempi ostoksia tekemässä, mutta eipäs sitte tarviikaan. Onneksi sen verran on kaapissa tavaraa että tän päivän muonitus jotenkin onnistuu. Joten nyt tästä on lähettävä kattomaan mitä sitä lounaaksi on tarjolla. Sitten odotellaan iltapäivällä kehäkuulumisia.
Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)