Aurinkoa

Viikonloppu on mennyt aurinkoisissa merkeissä. Voisipa melkein sanoa että liiankin lämmintä on snautseriporukalle ollut ja päiväajan ulkoilut on jääny aika lyhkösiksi tassutteluiksi. Eilenkin Arttu jo 10 minuutin jälkeen heitti varjoon ittensä pitkin pituuttaan jotta mähän en enää kävele. Houkuttelemalla sen niiltä sijoiltaan kuiteskin saa hetken päästä liikkeelle. Hiljaa mennään ja vältetään turhia rehkimisiä. Mitä turhia, hiki tulee ilmankin.

Tänä aamuna meillä oli iso ilo tavata Kaija joka oli tullut Järvenpäähän sukuloimaan. Treffattiin tutulla paikalla Siwan parkkiksella ja siitä ajettiin rantaan ja tehtiin puolisentoista tunnin kävely. Puoli yheksän aikaan kun lähtee liikenteeseen, ei vielä ole tukahduttavan lämmin, mutta vaikkei vauhti nytkään ollut päätä huimaava niin kyllähän siinä lämmin tuli (varsinkin kun ei ollut sortseja jalassa...). Artun annettiin välillä juoda järvivettä, taisi maistua makoisalle, ja kieriä milloin ruohikossa milloin hiekassa (herra ei selvästi halua pitää itseään putipuhtoisena, viikko sitten kun pestiin turkki). Mihinkään hajuun ei onneksi eksynyt, en olisikaan mieluusti heti taas ryhtynyt kylvetyspuuhiin.
Meillä Kaijan kanssahan riitti taas juttua, enimmäkseen tietty snautsereista mutta muustakin. Johan viime tapaamisesta onkin puolisen vuotta, tässä välillä vain puhelimitse ja sähköisesti pidetty yhteyttä. Joten tosi mukava oli taas nähdä, vaikka vain pikaisestikin, uusiksi otetaan heti kun taas näille suunnille tulet!

Arttu on ansiokkaasti hoitanut talovahdin virkaa nuoremman vahdin poissa ollessa. Ja niinkuin sitä aina kehun ettei se sisällä hauku, niin nytpä kun Iivari ei ole naapurien kulkemisesta huolta pitämässä, on Arttu jonkun verran normaalia enempi kommentoinut avoimista ikkunoista kuuluvia ääniä. Aika vähäisesti tosin, mitä nyt muodon vuoksi ettei naapurit luule ettei täällä enää partoja ole lainkaan. Mutta muuten tuo on vain letkotellut, parvekkeen ovi on auki lähes jatkuvasti niin sielläkin pötköttelee niin että turkki on auringon kuumuttama kun välillä sisällä käy viilentymässä. Saahan tuo siellä olla, ehtona että suu pysyy kiinni. Jos mölyä alkaa kuulua liikaa, käy käsky sisälle. Tietää sen ja monesti tuleekin haukahdusten jälkeen ihan iteksiään sisälle.

Unohdin tyystin että tänään on kaupat kiinni. Eilen käväsin kaupassa vaan pikasesti ja ajattelin tänään käydä paremmalla ajalla enempi ostoksia tekemässä, mutta eipäs sitte tarviikaan. Onneksi sen verran on kaapissa tavaraa että tän päivän muonitus jotenkin onnistuu. Joten nyt tästä on lähettävä kattomaan mitä sitä lounaaksi on tarjolla. Sitten odotellaan iltapäivällä kehäkuulumisia.
Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa!