Aamulla metsässä

Katseltiin ja kuunneltiin luontoaIstuttiin

ja nautittiin Leikittiin keppileikkejä

Pistettiin painiksi

Kotimatkalla ihmeteltiin hevosia

Haun hurmaa

Aamulla suunnattiin hakumetsään, mukana treeneissä 9 koiraa. Iivarille, niinkuin muillekin penskoille, tehtiin tuuliharjoituksia jotta oppisi käyttämään nenäänsä ja ottamaan maalimiehestä ilmavainun oikein. Neljä ukkoa piilossa, ja Iisku teki ihan kivasti töitä, tää oli sentään jätkän eka tuuliharjoitus. Ii oli vain niin intoa täysi ettei meinannut malttaa palkkaa odottaa rauhassa, vaan pusuja ukoille jakelemalla ja päälle pomppimalla yritti vauhdittaa palkkaamista. Noh, eiköhän tuosta vouhkaamisesta päästä iän ja kokemuksen ja sen kaipaamani maltin lisääntymisen myötä pois. Artulla myös neljä ukkoa, kaikki 'valmiina', toiset lähempänä toiset kauempana. Ihan mainiosti toimi tauon jälkeen Arttukin eikä juurikaan haahuillut omilla teillään. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit. Nyt taitaakin tulla taas pitempi tauko kun menee kalenterit ja aikataulut ristiin, voipi olla että vasta uuden vuoden puolella päästään seuraavan kerran mukaan:(

Sää oli harmaa, sade alkoi vasta viimeistä koiraa treenatessa. Kotimatkalla satoikin sitten jo oikein kunnolla, eli hyvin ajoitetut treenit kun ei sen enempiä ehditty kastua. Nyt auringon laskettua on kirkas taivas ja hiukka tuntuisi siltä että viilenee ja tuuli kuivattaa ilmaa. Jospa huomenna olisikin sitten vähän seesteisempää näiden harmaiden päivien jälkeen, toivoa sopii!

Hakusnakut päiväsapuskan jälkeen:

Sataa sataa ropisee...

Vettä on tullut enempi vähempi taivaan täydeltä koko päivän, tätäpä tää marraskuu on:) Tänään onkin lenkkeilyt jätetty vähemmälle ja äiteen harmaat aivosolut pistetty koetukselle kun on yritetty keksiä pojille ajanvietettä kotosalla. On tehty laatikkoleikkejä, namien piilotusta, opeteltu niitänäitä temppuja ja tehty pientä tottistelua eteisessä. Pikku hiljaa alkaa Iivarillakin olla malttia pysyä käskystä istumassa vähän pitempäänkin, ja muutenkin Kuunnella. Innolla on penska mukana kaikessa touhussa, kuten isoveikka myös. Namipalkalla on ihme vaikutus! Laatikkoleikit on oiva tapa keksiä muden kannalta helppoa viihdykettä. Ainoo vaan ettei nuita voi ilman valvontaa jättää puuhaboxejansa touhuamaan, Iivari kun vetelee suihinsa namien loputtua pahvitkin. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on ollut tukehtua maitopurkin palaseen, hmmm, josko hivenen malttia saisi vielä tulla tuohonkin hommaan...

Käytiin päivällä kaupassa hakemassa possun kieltä pojille huomiseen hakutreeniin ja mudelle lihasoppa-ainekset hakutreenin jälkeen nautittavaksi. Parrat ahkerasti auttoi sopan valmistuksessa, pitivät huolen siitä ettei kaikki porkkanat päässeet kasariin muhimaan. Nykysin kun Artullekin porkkana maittaa, aikana ennen Iivaria ei herra suostunut porkkanoita popsimaan. Eikä muuten kuivaa ruisleipääkään mikä sekin nykyisin tekee hyvin kauppansa:) Nyt on sitten sopat ja kielet hellalla porisemassa ja jäpikät mukavasti väsyneitä touhuiluista ja nukkuvat peppu vasten peppua soffan vieressä.

Aamusta suunnataan hakutreeneihin oli sää mikä tahansa, on ollut sen verta taukoa että tekee enempi kuin hyvää reenailu silläkin saralla. Eli saappaat, sadehousut, sadetakit ja -viitat mukaan niin eipä siinä marraskuun sateet haittaa ja treenin tiimellyksissä yleensä huonompikin sää pian unohtuu! Mutta kyllä tässä lunta kaipaillaan, sehän on tällä hetkellä muisto vain, vai pitäiskö sanoa menneen talven lumia ..

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

Putsausta ja palaveria

Tänään oltiin Nealla trimmauksessa. Iivarista kuoriutui pentukarvatupsakkeiden alta hieno nuori snautseri, ikää 5,5 kk.Ennen Nummisiin lähtöä näytti Iiskun pää tältä:
ja profiili kotiin tultua tältä:
Aikamoinen ero vai mitä?! Artun trimmattu syksy-look:
Pidettiin Pirjon kaa eilen palaveria UKUn asioista. Snautserit hoitivat koirajäsenten asioita, tai no, ainakin nuo nuoremmat parrat Mercu ja Iivari olivat siinä aktiivisia, aikuiset Pimu ja Arttu enempi sivusta seurasivat ja antoivat nuorukaisten keskenään touhuta. Ja kyllä sitä touhua ja tohinaa taas riittikin, formulointia ja painia tuntitolkulla:)
Talvi sitten tältä erää tuli ja meni, kääks, taas on lisättävä päivittäiseen ohjelmaan kuratassujen kuuraus:( Ja niin on pimiää ettei eteensä meinaa nähdä, vaikka kyllä täällä katulamput palaa, ainakin osa niistä. Tarkkana saa olla että huomaa pimiät pyörät (prkl!!) tarpeeksi ajoissa ja pitää heijastinliivit muistaa pukea että meidät, mustissa kulkeva immeinen mustien koirien kanssa huomataan. Iivarilla ei ole heijastinliiviä (HYI mude!) mutta heijastinremmi sentään ettei ihan huomaamaton ole sekään. Ei auta kuin pitää peukkuja että lunta taas jossain vaiheessa tulisi, vaikkei toi säätiedotus ihan heti sellasta iloa tainnut luvatakaan. No, näillä mennään, eli ei muuta kuin ulos tassut kuraamaan:=)

Perjantai ja 13.pvä...

... ei kuitenkaan mikään huonon onnen päivä ...

Kävin tänään postissa hakemassa Hollolan Nahkapajalta tilatut nahkataluttimet pojille, Iivarikin sai ihan isojen poikien remmin:) Onkin muuten tosi hyväntuntuset, paksua pehmeetä nahkaa ja pituutta parisen metriä kun inhoan sellasia lyhyitä hihnoja joilla koira ei pääse mihinkään ilman että taluttavan käden täytyy venyä aivan yli mittojensa. Iivarillahan ei nahkaremmiä vielä ollutkaan ja Artunkin remmi alkoi vedellä viimisiään eli oli aika ohut toisesta päästään, ihan kuin siihen olisi jotkut naskalit joskus iskeneet...

Pitihän ne uudet remmit heti koelenkittää joten jätettiin auto parkkiin keskustaan ja käveltiin rantaan. Pakkasta oli sen verran että vähäinen lumi narskui talvisesti kenkien alla ja aurinko paistoi, tosi mahtava keli, on se kiva että ainakin hetken on talvi täällä etelässäkin! Harvoinpa marraskuussa tällaisia kelejä on. Nautittiin rauhallisesta, osin jäätyneestä järvimaisemasta ja Iivari pääsi kokeilemaan miltä jää tassujen alla tuntuu.Ruokkijoihin tottuneet pullasorsat tulla taapersi vedestä nurmikolle kun mentiin ohi, odottivat kai päiväruokaa. No eihän meillä ollut kuin Natural Menua jotka jätettiin snautserien palkaksi edelleen, mutta pojilla riitti ihmettelemistä kun kaakattava sorsalauma tepasteli meitä kohti eikä juuri ollut moksiskaan kun jätkät niitä kohti yrittivät ryntäillä, sorsapaisti kenties mielessä.Hitsi kun ei tämä olo ota parantuakseen. Eilen oli ihan ok olo ja päivä menikin siivoillessa, jo olikin nimittäin aika, mistäköhän tota karvan tupsaketta, pölyä ja roskaa oikein tulee?!? Ilta hurvahti treenikentällä enkä olevinaan palellut kun olin tupannut aika monta kerrosta vaatetusta, mutta kylmää kai sittenkin sain kun tänään on taas ollut sitten kehnompi vointi, lisäksi alkoi päätä särkeä. Saa nähdä miten viikonlopun ohjelmien kanssa käy, nyt ainakin on melko varma että huomisaamun hakutreenit jääpi väliin, huoh, mutta ei auta, ei paljon houkuta puolikuntosena lähteä rämpimään metsään, niin hauskaa kuin se aina kyllä on, ja tekisi taas pojillekin hyvää. Sunnuntaina olisi Nealla Iivarin pentueen pentutapaaminen, yritetään päästä paikalle mutta katotaan miten käypi ellei olo huomenissa parane.

Uskalsin eilen jo laittaa eteiseen yhden maton, ja se on ainakin toistaiseksi saanut olla ihan koskemattomana. Iivarin sisäsiisteys on erittäin hyvällä mallilla, no tietty nyt kun olen kotosalla ja käydään ulkonakin useemmin ei lätäköitä juurikaan tule. Ei ole siis tarvis joka kerta ulos mennessä viedä roskispussia mukana, eikä enää tarvii kerätä pissalehtiä varastoon. Niitä itse asiassa onkin vaatehuoneessa monta kassillista -Kiitos Pirjolle!- ja uskoisin eli toivon että niillä pärjätään loppuun asti eli siihen ettei lattialla tarvii papruja enää pitää. Sitten saa eteisen ison matonkin lattialle, ehkä uudeksi vuodeksi?! Hampaatkin kun on kakaralta kokonaan vaihtunut niin kovastihan tuo Pikku-Ii on aikuisuutta kohti menossa:=)

Iivari ei todellakaan ole mikään pelkuri, mutta imuria pikkuherra Inhoaa ja pelkää, oli eilenkin taas ihan paniikissa kun otin imurin esiin. Ensin haukkuu kamalasti ja sitten alkaa ulista ja hurjana ryntäillä paikasta toiseen sitä mukaan kun imurin kanssa siirryn etiäpäin. Moppikin aiheuttaa aikamoista kammoa, en oikein ymmärrä kun sehän nyt ei ääntä päästä, aiemmin oli penska aina päätänsä pesuaineämpäriin työntämässä, mutta nyt sekin aiheuttaa kauhistuksen väreitä. Nojuu, jos olisi mahdollista olla imuroimatta ja moppaamatta, olisin kernaasti kun ei kuulu mun lempiharrastuksiin ja mukavampaakin tekemistä olisi, mutta eihän tuo auta, aika ajoin sitä on tehtävä joten herran on vaan parempi totutella siihen, ja eiköhän tuo kammo iän myötä laannu, nähtäväksi jää...

Iivarin tiedot on muuten nyt lisätty poikain kotisivuille, tekstiä vielä puuttuu, odotellaan että runosuoni alkaisi kukkia... Tuulalle kiitokset avustasi!

Hyvää viikonloppua kaikille,
toivottavasti tervettä ja talvista!

Lumisia polkuja

Nyt on sitten satanut sen verran lunta että voipi sanoa että lunta on maassa, jippii! Mittari tosin näyttää nollaa ja kadut alkaa olla kuran puolella, pysyis nyt pikkasen pakkasen puolella ja tulisi lunta lisää, mikäs sen mukavampaa:=) Heti on paljon valosampaa iltasin, ja pysyy tassutkin puhtaampina.

Näin hyvin onnistui meillä eilen kimppakuvat lumisella pellolla, no, onhan ne pojat sentään samassa kuvassa:


Tässä yritelmiä tämän aamun metsälenkiltä, välillä kuonot osoittaa samaankin suuntaan:
Iivari on sellanen sähikäinen että kun sen on saanut asettumaan Artun viereen, niin johan se siitä ponnahtaa johkin suuntaan ennenku kamera on valmiina. Maltti olisi valttia, myös kuvaajalle, ei nimittäin aina meinaa hermo kestää pitkiä viritelmiä ja asetelmia ja odotuksia...

Harmittaa vaan vietävästi kun loma (lue: lomautus) on mennyt erinomaisen puolikuntosena, en tiedä mikä sika- tai muu lentsu vaanii, jatkuvasti on vähän ontuva ja kuumeinen olo. Katotaan kaataako petiin kokonaan, mutta siihen asti yritetään täysillä nauttia talvisista maisemista -niin kauan kuin talvista onnea kestää- ja paarustaa poikien perässä lumisilla poluilla vaikka pää kainalossa.

Talvea odotellessa

Kalenteri on sitten käännetty jo marraskuun puolelle ja vuosi vierii kohta loppuaan. Kesäajastakin on siirrytty talviaikaan. Nyt vain odotellaan että talvi tulisi, ja toivottavasti tulisikin sellainen kunnollinen luminen talvi eikä mitään kura-aikakautta... Tänään kyllä oli taas aivan mahtava sää lenkkeillä ja innostuttiinkin aamulla parisen tuntia kiertämään peltoja, metsiä ja niittyjä. Oli just sellanen sopivan kirpakka ja kuiva syyskeli ja vielä tuo aurinkoinen lämmittikin kun vähän ylemmäksi nousi. Lenkin lopulla pojat malttoivat kerrankin molemmat hetken istua aloillaan kuvattavana.
Parisen viikkoa sitten ehdittiin jo iloita lumesta, mutta lyhyeksihän se ilo jäi. Pojat partsilla ihmettelivät taivaalta leijailevia lumihiutaleita jotka muuten olikin tosi isoja. Iivari tietty varsinkin oli ihmeissään, olihan se Iiskun eka kosketus tuohon outoon valkeaan aineeseen.
Vähän aikaa kun oltiin partsilta lumentuloa ihailtu, olihan sitä lähdettävä ihan ulos katsomaan ja kokemaan. Iivari oli aivan innoissaan, hepuloi, hyppi ja pomppi ja luminen nurmikko maistui tosi hyvälle:=)

Kesä- ja talviajan lisäksi Iivarilla on ihan oma aikansa, nimittäin ipana-aika mikä ilmenee siten että pikkuparta herää öisin (ei onneksi ihan joka yö) siinä kolmen huitteilla ja alkaa touhuilla omia touhujaan. Milloin herra tekee muuttoa ja siirtää koirasohvaa makkarista olkkariin, milloin kolisten kantelee puruluita ja leikkii leluilla tai muuten vaan tassuttelee pitkin kämppää. Se ei koskaan yritäkään herättää, mutta heräähän tuohon ja sitten onkin loppuyö sellasta hajanaista unta kun miettii että kohta soi kello:( Kun sille sitten rähähtää että nyt riittää niin kyllä se onneksi uskoo, vähän kuin harmitellen huokaa ja käy maate.

Mitenhän tuon Iivarin kellon saisi rukattua että heräisi edes pari tuntia myöhemmin... Eikä tähän heräilyyn vaikuta mitenkään se, mitä illalla ollaan tehty, eli ollaanko enempi löhöilty vai vietetty ilta pääkoppaa ja/tai kroppaa rasittamalla. No, ehkä tuo iän myötä oppii sen kellon siirtämään ihan meidän muiden normaaliaikaan, toivossa on ainakin hyvä elää:)

Iivari täyttää ylihuomenna 5 kk. Korkeutta on jo lähes Artun verran ja painoakin reilut 10 kg. Hampaat on melki kokonaan vaihtunut, yksi neulahammas on yläkulmurin vieressä enää, sekin niin heiluvainen että varmaan tän illan aikana irtoaa.
Kyllähän Ii on noita hampaita käyttänytkin. Vaikka leluja ja puruluita on tarjolla niin viime viikolla osoitti vähemmän kivaa innostusta tuunata eteisen lattiaa ja seiniä uuteen uskoon, iiks. Niinpä tossa äsken käytettiin taas vähän teippiä ja siveltiin voimakasta etikka-chilipippuriseosta vähän sinne ja tänne. Iivari tuli kiinnostuneena haistelemaan ja maistelemaan - ja lähti aika vauhtia livohkaan, ei se niin hyvää se seos mamman kädessä tällä kertaa ollutkaan. Toivottavasti tuo karkotin tehoaa eikä lisää tuhoja tule.
Yleensä sanotaan että pennut ottaa oppia vanhemmista koirista, niin hyvässä kuin pahassa. Onhan se niinkin, mutta meillä kyllä Arttu on myös ottanut oppia Iivarista. Ennen ei Arttu ole reagoinut yhtään rappukäytävästä kuuluviin ääniin, paitsi kun ovikello soi. Iivari aika herkästi rappukäytävästä jotain kuullessaan päästää VUHVUHin ja aika montakin sellaista, ja tietty saa Artun mukaan siihen vouhkaamaan. Aina ei Arttu edes tiedä mille Iivari vuhhittelee, mutta täytyyhän sitä seuraksi ja ainakin muodon vuoksi olla mukana tohinoissa.

Poikien yhteiselo sujuu edelleen sopuisasti eikä aihetta keskinäiseen rähinöintiin ole ilmennyt. Tänään tekivät todellista yhteistyötä keittiössä mudelta salaa, tai yrittivät ainakin. Arttuhan ei koskaan ole kärkkynyt eikä yrittänytkään ottaa mitään pöydiltä, mutta kummasti toisen kannustus saa aikaan vaikka mitä! Olin laittanut lihamurekkeen folion alla padassa keittiön työpöydälle, ja kappas, yllätin molemmat pojat kurkottelemassa herkkua kohti. Arttu tietty isompana sai kuononsa kiinni pataan ja Iivari pomppi vierellä kannustamassa että Jee, isoveikka, yritä vielä, kyllä se sulta onnistuu ku sä oot isompi! No, onneksi olin hollilla ja kuulin rapinan ja jäi murekkeet tällä kertaa pojilta saamatta :)

Että semmoista ne partapojat keskenään kehittelee, nähtäväksi jää mitä kaikkea vielä saavatkaan aikaiseksi!