Talvea odotellessa

Kalenteri on sitten käännetty jo marraskuun puolelle ja vuosi vierii kohta loppuaan. Kesäajastakin on siirrytty talviaikaan. Nyt vain odotellaan että talvi tulisi, ja toivottavasti tulisikin sellainen kunnollinen luminen talvi eikä mitään kura-aikakautta... Tänään kyllä oli taas aivan mahtava sää lenkkeillä ja innostuttiinkin aamulla parisen tuntia kiertämään peltoja, metsiä ja niittyjä. Oli just sellanen sopivan kirpakka ja kuiva syyskeli ja vielä tuo aurinkoinen lämmittikin kun vähän ylemmäksi nousi. Lenkin lopulla pojat malttoivat kerrankin molemmat hetken istua aloillaan kuvattavana.
Parisen viikkoa sitten ehdittiin jo iloita lumesta, mutta lyhyeksihän se ilo jäi. Pojat partsilla ihmettelivät taivaalta leijailevia lumihiutaleita jotka muuten olikin tosi isoja. Iivari tietty varsinkin oli ihmeissään, olihan se Iiskun eka kosketus tuohon outoon valkeaan aineeseen.
Vähän aikaa kun oltiin partsilta lumentuloa ihailtu, olihan sitä lähdettävä ihan ulos katsomaan ja kokemaan. Iivari oli aivan innoissaan, hepuloi, hyppi ja pomppi ja luminen nurmikko maistui tosi hyvälle:=)

Kesä- ja talviajan lisäksi Iivarilla on ihan oma aikansa, nimittäin ipana-aika mikä ilmenee siten että pikkuparta herää öisin (ei onneksi ihan joka yö) siinä kolmen huitteilla ja alkaa touhuilla omia touhujaan. Milloin herra tekee muuttoa ja siirtää koirasohvaa makkarista olkkariin, milloin kolisten kantelee puruluita ja leikkii leluilla tai muuten vaan tassuttelee pitkin kämppää. Se ei koskaan yritäkään herättää, mutta heräähän tuohon ja sitten onkin loppuyö sellasta hajanaista unta kun miettii että kohta soi kello:( Kun sille sitten rähähtää että nyt riittää niin kyllä se onneksi uskoo, vähän kuin harmitellen huokaa ja käy maate.

Mitenhän tuon Iivarin kellon saisi rukattua että heräisi edes pari tuntia myöhemmin... Eikä tähän heräilyyn vaikuta mitenkään se, mitä illalla ollaan tehty, eli ollaanko enempi löhöilty vai vietetty ilta pääkoppaa ja/tai kroppaa rasittamalla. No, ehkä tuo iän myötä oppii sen kellon siirtämään ihan meidän muiden normaaliaikaan, toivossa on ainakin hyvä elää:)

Iivari täyttää ylihuomenna 5 kk. Korkeutta on jo lähes Artun verran ja painoakin reilut 10 kg. Hampaat on melki kokonaan vaihtunut, yksi neulahammas on yläkulmurin vieressä enää, sekin niin heiluvainen että varmaan tän illan aikana irtoaa.
Kyllähän Ii on noita hampaita käyttänytkin. Vaikka leluja ja puruluita on tarjolla niin viime viikolla osoitti vähemmän kivaa innostusta tuunata eteisen lattiaa ja seiniä uuteen uskoon, iiks. Niinpä tossa äsken käytettiin taas vähän teippiä ja siveltiin voimakasta etikka-chilipippuriseosta vähän sinne ja tänne. Iivari tuli kiinnostuneena haistelemaan ja maistelemaan - ja lähti aika vauhtia livohkaan, ei se niin hyvää se seos mamman kädessä tällä kertaa ollutkaan. Toivottavasti tuo karkotin tehoaa eikä lisää tuhoja tule.
Yleensä sanotaan että pennut ottaa oppia vanhemmista koirista, niin hyvässä kuin pahassa. Onhan se niinkin, mutta meillä kyllä Arttu on myös ottanut oppia Iivarista. Ennen ei Arttu ole reagoinut yhtään rappukäytävästä kuuluviin ääniin, paitsi kun ovikello soi. Iivari aika herkästi rappukäytävästä jotain kuullessaan päästää VUHVUHin ja aika montakin sellaista, ja tietty saa Artun mukaan siihen vouhkaamaan. Aina ei Arttu edes tiedä mille Iivari vuhhittelee, mutta täytyyhän sitä seuraksi ja ainakin muodon vuoksi olla mukana tohinoissa.

Poikien yhteiselo sujuu edelleen sopuisasti eikä aihetta keskinäiseen rähinöintiin ole ilmennyt. Tänään tekivät todellista yhteistyötä keittiössä mudelta salaa, tai yrittivät ainakin. Arttuhan ei koskaan ole kärkkynyt eikä yrittänytkään ottaa mitään pöydiltä, mutta kummasti toisen kannustus saa aikaan vaikka mitä! Olin laittanut lihamurekkeen folion alla padassa keittiön työpöydälle, ja kappas, yllätin molemmat pojat kurkottelemassa herkkua kohti. Arttu tietty isompana sai kuononsa kiinni pataan ja Iivari pomppi vierellä kannustamassa että Jee, isoveikka, yritä vielä, kyllä se sulta onnistuu ku sä oot isompi! No, onneksi olin hollilla ja kuulin rapinan ja jäi murekkeet tällä kertaa pojilta saamatta :)

Että semmoista ne partapojat keskenään kehittelee, nähtäväksi jää mitä kaikkea vielä saavatkaan aikaiseksi!