HUH!

Huhheijjaa, pikku hiljaa alkaa tosissaan ottaa äiteen voimille tämä yhä jatkuva kuumuus. Juu, ei saisi valittaa ei, mutta kun tää kroppa on selkeesti ohjelmoitu huomattavasti kylmempiin ilmanaloihin niin eihän se yksinkertasesti toimi helteessä. Tuppaa pyörryttämään ja heikottamaan, muisti pätkii, ajatus katkeilee ...

Eipä välitä nuo nausterit trooppisesta ilmanalasta sen enempää, makaa retkottavat vaan pitkin pituuttaan. Toissa yönä heräilin milloin tuskanhikeen, milloin siihen että Iivari äänekkäästi läähättäen vaihto paikkaa alvariinsa, yritti reppana ettiä sitä mahdollisimman viileetä kohtaa lattialla, sellasta vaan kun on mahotonta löytää. Viilein paikka minkä Iippa nyt on keksinyt on makkarin viimisin nurkka ja sinne yleensä majottuu. Tosin ei koskaan pitkäksi aikaa, välistä kun täytyy käydä tsekkaamassa josko jossain kuiteski olis vielä vähän viileempi, Ja kun ei sellasta löydy, palaa herra hetken päästä takaisin nurkkaansa, lähteäkseen pian taas uudelleen rapsuttelemaan… Siinähän kuljeskelee, mutta Iipan mielestä nurkkaan ainoa tie vie sängyn kautta hypäten, tietenkin. Sängyn vieritsekin kyllä pääsisi, mutta eihän sitä nyt voi päiväpeiton päältä kävellä, silloin kun se on lattialle yötä varten mytätty.Vaikka tuntuu välistä ettei aivotkaan toimi ihan normaalilla tasolla, niin sain eilen illalla loistavan idean: avaanpas keittiön ja makkarin ikkunat oikeen kunnolla. Ja voi hitsinpitsi, kyllä oli sitte ihana nukkua kunnolla pitkästä aikaa vähän viileemmässä, ei tarvinnu pyöriä ja hyöriä hien puskiessa pintaan. Pojatki nukku paljon rauhallisemmin. Nytkin on vielä olohuoneessa ja makkarissa kivan vilposta kun ei aurinko paista aamusta tänne puolelle.

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiinki sitte jo kuudelta ja suunnattiin kunnon aamulenkille. Pitkästä aikaa muuten, en ees muista millonka viimeks ollaan vedetty oikeen kunnon lenkki...? Ja kyllä teki hyvää kaikille:)

Muutenhan meitin, niinku varmaan kaikkien koirallisten, lenkkeily on ollukki sellasta köpöttelyä. Vielä joku hetki sitte en edes ois uskonu kahden nuoren snautseripojan niin rauhaisaan tahtiin kykenevän kulkemaan. Alkuminuutit mennä hurvelletaan mutta kummasti kuumuus pian saa nuo rauhottumaan ja hiljakseen tassutellen tienvieriä nuuskuttamaan, paitsi kun pellolla näkyy pupu tai tiellä traktori tai rullaluistelija, tai puussa orava, tai … tai ...

Torstaina saatiin sentäs vihdoin vettä. Tosin eihän sitä kauaa satanut mutta se tuli sitäkin rajummin. Kun töistä kotio ajelin, kattelin että meidän ympärillä on taivas sen näköinen ettei kannata kamalan pitkälle lenkille lähteä (niin ku me nyt muuteska näillä keleillä kauas mentäs…). Korttelilenkkiä sitten vaan tehtiin ja tovi ennen ku oltiin takas pihalla, taivas repesi jylisten ja vettä alko tulla ainaki kymmenestä saavista kaatamalla ja parissa sekunnissa kastuttiin läpimäriksi. Ihanaa, äitee nautti ku pikkutyttö, eipähän tarvinnu hetkeen hikoilla. Oisin tehny vähän pitemmänki lenkin kun kerta ei tarvinnu auringon paahteessa tuskailla, vaikka nahkaläpsykkäät litiskin vettä ja lippiksestä valu vettä kuohuvan kosken lailla ja t-paita ja sortsit myös oli aivan märät. Koirat näytti uitetuilta, ja siltä niistä vissiin tuntukin koska ne oli hyvin haipakkaa kääntymässä kotipihalle eikä osoittaneet mitään halukkuutta jatkaa lenkkiä. Ja vaikka sitten sateen jälkeen kosteus-% oli aika huima niin olihan tuo jonkun asteen tiputtanu lämpöä.
Meil ei ole sisällä lämpömittaria, ja mitäpä sillä sinänsä tekiskään. +25 tai +45, samapa tuo, hemmetin kuuma on joka tapauksessa, paitsi nyt toi ikkunoiden avaaminen tuo vähän helpotusta. Mutta eihän niitäkään voi koko aikaa sepposen selällään pitää.

Helteen myötä on meidän talon remonttireiskatkin aikaistaneet töihin tuloansa. Eilissä aamuna heräsin viiden huitteilla kolinaan parvekkeella, ja tänäänkin olivat jo puol 8n aikaan hommissa kun lenkiltä tultiin. Pitkää päivää jaksavat kelistä huolimatta tehdä, ykskin ilta vielä puoli kasin aikaan koneet surrasi. Parrat ei onneksi (tai ihme kyllä) reagoineet mitenkään siihen että partsilta kuuluu omituisia ääniä omituiseen aikaan, näin näköjään ovat tottuneet että talossa kuuluu ja tapahtuu kummia oli kello mitä tahansa. Että semmosia vahtikoiria...

Kohtapuoliin lähetään ajamaan kohti Mäntsälää, Iivari on kehässä puolenpäivän aikaan. Joten täytyy tästä ruveta täyttämään vesipulloja ja kastelemaan pyyhkeitä että saadaan koirat pidettyä mahdollisimman viileinä. Ainiin, ja täytyyhän tuo näyttelykoira vielä ehtiä harjatakin...