Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun Artun kanssa haettiin kotiin Nealta pieni musta pallero jonka Iivariksi olin nimennyt. Pikaseen on vuosi kulunut, ja nyt voi vain miettiä ja muistella, että mitä oli ennen Iivaria?? Ei muista, ei. Paitsi että himpun verran rauhallisempaa varmaankin:=)
Pikku-Ii pienessä boxissaan matkusti huiman matkan Nummisista Järvenpäähän. Vaan eipä tuo kauaa boxissaan viihtynyt. Sen siliän tien kun luukku aukesi, tuli pieni musta snautseri rohkeasti ulos boxistaan, syöksyi tutkimaan uutta ympäristöään ja tekemään tuttavuutta uuden uutukaisen isoveikkansa kanssa. Ja siitä hetkestä lähtienhän nuo ovat erottamattomia olleet...
Enää ei oikein voi jätkää Pikku-Iiksi sanoa, korkeutta kun on parisen senttiä enempi kuin 4 vuotta vanhemmalla isoveikka-Artulla. Vaan äiteen silmissä se on, ja luultavasti tulee aina olemaan, se pieni musta parta pikkuboxissaan, eli Pikku-Ii. Niinhän se noiden nuorimmaisten kanssa menee, eikös vaan?
Mitä on sitten vuoden aikana tapahtunut? Kasvua, kehitystä, oppimista, hurvellusta, riekkumista, vauhtia ja vipinää, menoa ja meininkä. Nojaa, ja ehkä pikkasen lisää harmaita hiuksia äiteelle... Mutta ei, sekuntiakaan en ole katunut päätöstäni tuon pojan ottamisesta. Päätöstä, minkä tein noin puolentoista vuorokauden miettimisen jälkeen siitä kun Nea soitti että joskos tämän penskan Artun pikkuveikaksi huolisit.
Nopea päätös? Juu, kyllä. Paitsi että olihan tuo toisen koiran, tai siis snautserin, hankkiminen päässä pyörinyt jo pitkään, joten sinänsä ihan harkittu homma kaikkinensa oli kyllä. Mitäpäs sitä enää miettimään kun sopivan tuntuinen snautseri kohdalle sattuu. Ja sitä paitsi, olihan sillä hyvä ja enteellinen nimi, 'Master'... Jonka nimen nuoriherra hienosti on jo lunastanutkin, kun taisipa Nea jossain vaiheessa hiukka empiä että näinkö siitä on Arttu-Masterin saappaita täyttämään... Ja hyvinpä tuo Nea näyttää tietävän minkälaisen koiran haluan, ja minkä sorttinen hurvelo tähän kotiin passaa ;=)
Vuosi takana, toivottavasti huimasti vuosia vielä edessäpäin, meillä kaikilla, yhdessä! Only time will tell...
Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun Artun kanssa haettiin kotiin Nealta pieni musta pallero jonka Iivariksi olin nimennyt. Pikaseen on vuosi kulunut, ja nyt voi vain miettiä ja muistella, että mitä oli ennen Iivaria?? Ei muista, ei. Paitsi että himpun verran rauhallisempaa varmaankin:=)
Pikku-Ii pienessä boxissaan matkusti huiman matkan Nummisista Järvenpäähän. Vaan eipä tuo kauaa boxissaan viihtynyt. Sen siliän tien kun luukku aukesi, tuli pieni musta snautseri rohkeasti ulos boxistaan, syöksyi tutkimaan uutta ympäristöään ja tekemään tuttavuutta uuden uutukaisen isoveikkansa kanssa. Ja siitä hetkestä lähtienhän nuo ovat erottamattomia olleet...
Enää ei oikein voi jätkää Pikku-Iiksi sanoa, korkeutta kun on parisen senttiä enempi kuin 4 vuotta vanhemmalla isoveikka-Artulla. Vaan äiteen silmissä se on, ja luultavasti tulee aina olemaan, se pieni musta parta pikkuboxissaan, eli Pikku-Ii. Niinhän se noiden nuorimmaisten kanssa menee, eikös vaan?
Mitä on sitten vuoden aikana tapahtunut? Kasvua, kehitystä, oppimista, hurvellusta, riekkumista, vauhtia ja vipinää, menoa ja meininkä. Nojaa, ja ehkä pikkasen lisää harmaita hiuksia äiteelle... Mutta ei, sekuntiakaan en ole katunut päätöstäni tuon pojan ottamisesta. Päätöstä, minkä tein noin puolentoista vuorokauden miettimisen jälkeen siitä kun Nea soitti että joskos tämän penskan Artun pikkuveikaksi huolisit.
Nopea päätös? Juu, kyllä. Paitsi että olihan tuo toisen koiran, tai siis snautserin, hankkiminen päässä pyörinyt jo pitkään, joten sinänsä ihan harkittu homma kaikkinensa oli kyllä. Mitäpäs sitä enää miettimään kun sopivan tuntuinen snautseri kohdalle sattuu. Ja sitä paitsi, olihan sillä hyvä ja enteellinen nimi, 'Master'... Jonka nimen nuoriherra hienosti on jo lunastanutkin, kun taisipa Nea jossain vaiheessa hiukka empiä että näinkö siitä on Arttu-Masterin saappaita täyttämään... Ja hyvinpä tuo Nea näyttää tietävän minkälaisen koiran haluan, ja minkä sorttinen hurvelo tähän kotiin passaa ;=)
Vuosi takana, toivottavasti huimasti vuosia vielä edessäpäin, meillä kaikilla, yhdessä! Only time will tell...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti