Totaalisia kastumisia

Oliskohan ensimmäistä kertaa tänä kesänä kun ollaan yhden päivän aikana kastuttu kokonaista kolme kertaa, ja kunnolla. Aamulenkillä tuli vettä, alkuillan pikkulenkillä (joka ukkostelun takia jäi tosi pikkuiseksi) tuli vettä ja myöhäisemmän illan pitemmällä lenkillä tuli vettä, joka lenkki sitten ei ihan normaalin pituinen ollut sekään. Enpä aamulla ikkunasta ulos katsonut kun lähettiin. Tai mitäpä se olisi katsomisesta parantunut, meidän ikkunoista kun ei näy kuin muovin harmaata pintaa. Normaaleissa lenkkivetimissä lähdin, sortsit ja t-paita. Huppari sentäs oli lisänä. Ja vettä tulikin ihan kunnolla, muutaman jyrähdyksen kera. En enää viittiny palata vermeitä vaihtamaan, vahinko kun oli jo tapahtunut. Samoin kävi nyt illalla, ilma tuntui selkiintyvän, mutta kas, kun matkaan päästiin niin taivas repesi. Joten märissä tossuissa lampsin senkin lenkin:=) Nyt on taivas taas selkeä, harmi vaan että äiteelle iski iso väsy joten lenkkeilyä ei taideta tänään enää jatkaa.

Iivaria ei kovakaan sade näytä haittaavan, nenä käy ahkerasti tienvarren pusikoissa ja ruohotupsuissa ja nuorta nausteria saa välillä hoputtaa matkaa jatkamaan. Arttu sen sijaan jotenkin nykyisin vaikuttaa siltä että ei kiva juttu kun kokonaan kastuu ja kulkee korvat luimussa häntä alhaalla.

Päivän pienet lenkit näkyy Iivarissa sitten siten että herra on täysi ylivirtanen ja noukkii pöydältä nenäliinat, käsirasvat, selaa läpi UKUn kansiot eikä oikein tiedä mihin puhtinsa purkaisi. Niinpä piiiitkästä aikaa ulkoa tultua tehtiin puuhaboxeja ja nyt tuhisee kuonot nameja piiloista etsien. Ja välillä täytyy niiden tietty käydä tsekkaamassa ohikulkevaa väkeä parvekkeelta ja ilmoittaa että hei, me ollaan täällä taas - watch out!

Eilen oli pojilla suihkuilta, mutta meni sen verta myöhäseksi että jäi harjaamiset. Artun parta olikin aamulla näköinen kun märällä parralla nukkumaan meni. Eli nyt harja, kampa ja karsta kätöseen ja partoja setvimään. Voisi vaikka samalla luoda silmäyksen alkavaan BB:hen. Ei todellakaan kuulu mun suosikkiohjelmiin mutta musta on mielenkiintoista aina katsoa minkä sortin kuuluisuuden hamuajia siellä tällä kertaa on mukana. Ja onhan se aika jännä ajatella että jotkut vapaaehtoisesti haluavat sulkeutua moneksi kuukaudeksi neljän seinän sisään. Ei olisi musta moiseen, ahtaan paikan kammo ja ahdistus iskisi varmaan ennen kuin homma ehtisi alkaakaan. Mutta suotakoon se ilo heille jotka siihen kykenevät (tai uskovat kykenevänsä).

Huomisillan ohjelmassa onkin sitten Iivarin rokotus. Ja sitten on jaksettava vielä reilu viikko ennenkuin lomalaitumelle päästään. Pitäisi vaan sitä ennen ehtiä hoitaa sen tuhat ja 11 asiaa. Mistähän johtuu että kun saa toisesta päästä asioita hoidettua, toisesta päästä tunkee uusia hoidettavien kasaan?! HUH ei jaksaisi oikein enää, vaan ei auta kuin yrittää jaksaa jatkaa ja selvitä siihen asti että saadaan auton nokka kohti maalaismaisemaa. Mukavaa viikonjatkoa!

Upea pilvimuodostelma sateiden lomassa

Arttu ja ilta-auringon kajo

PS: Mun kapanossisormi voi hyvin ja paksusti. Ei ole kovin kipeä, mutta ei ihan kivutonkaan. Remmiä pystyy jo pitämään ja kengännauhoja solmimaan. Turvotusta on ja outoa pistelyä välillä, ikään kuin puutumista sormen päässä. Taipuileekin jonkun verran jo:)