Nyt se sitten alkoi, tuo kauan kaivattu loma! Oltiinhan sitä ehditty jo tovi jos toinenkin odottaa. Olikin kaikintavoin tosi kiireinen ja rankka kesä. Ja vaikka välillä tuntui että ei se loma-aika koskaan tule ja että josko lomalle ylipäätään lainkaan pääsee, ainakaan pitkälle sellaiselle, niin tässä sitä nyt istutaan. Ilman, että tarvii reiluun pariin viikkoon ajatella Aikaista herätystä. Tai ihan kamalan aikaista sellaista ainakaan. Se kun on tuttujuttu että Iivari meidän taloudessa varmasti pitää huolen siitä, ettei täällä kuhnita turhan myöhäseen aamusella. Joku rotihan se on lomasta huolimatta oltava ja aamutoimiin partojen päästävä ajallansa;) Hyvä tietty niin, pysytään jonkinmoisessa aikataulussa siitä huolimatta ettei äiteen tarvii viimeistään kello silloinjasilloin olla ajamassa kohti työmaata. Kun vaan osaisi tuon karvavekkarin illalla virittää niin ettei ihan samoihin aikoihin ala piippailla kuin herätys työaamuina...
Ja mitenkö lomailemme? Suoraan sanoen en tiedä, ja tällä hetkellä olen aivan liian uupunut edes miettimään moisia. Enkä toisaalta missään nimessä halua lomalle tiukkaa etukäteen sovittua aikataulua että silloin mennään sinne ja sitten sieltä täytyykin pikaisesti kiiruhtaa tuonne. Aikataulujen mukaan joutuu tarpeeksi normaalia arkea elämään joten EIkiitos lomalla sellaiselle. Aluksi pari päivää menee varmaan huiliessa, rentoutuessa ja tämän väsyneen olon karkottamisessa. Sitten katsotaan ilmojen mukaan mitä mieli tekee tehdä ja minne mennä. Aika näyttää. Ulkoilu nyt on kaikesta muusta huolimatta se no. 1.Iivari on jo hyvissä ajoin aloittanut lomavalmistelunsa, ressukka kun ilmeisesti luulee pääsevänsä rannalle. Siihen malliin on herra paastonnut ja jättänyt ruoka-annoksia väliin. Vaikkei tarviisi, tuota kroppaa kehtaisi näyttää missä vain (eikä pieni lisäkään ympärysmittoihin pahaa tekisi). Ei vaan, syksyistä juoksuaikakautta sekin tietää. Niin kuin sekin, mistä jo taisin viimeksi kirjoittaa, että ulkona mennään tuhatta ja sataa kirsut maata viistäen. Ja kovasti, normaalia paljon kovemmin, täytyy juniorin myös pitää kirjaa siitä milloin naapurin tytöt rapuissa liikkuvat. Pojat on poikia (huoh). Mutta onneksi tuo Arttu sentään on se rauhallisempi versio eikä sisätiloissa mieltänsä menetä moisten hommien vuoksi, vaan vain vierestä katselee kun nuorempi hösää hirmuisesti tohottaen sinne ja tänne, ees sun taas.
Iloisen syksyistä viikon jatkoa toivotamme! Ajatella, että on vasta tiistai, ja mulla kun on ihan perjantaiolo, mistä johtunee???!!! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti