Viime viikolla pärjäsi vielä sortseissa ja t-paidassa. Enää ei. Syysmyräkän tuivertaessa on ollu pakko kaivaa esiin vähän suojaavammat vermeet. Sadetakkikaan ei ole ollu turha vaatekappale. Tosin kun vettä välillä tulee kaatamalla, välillä vähemmän kaatamalla ja välillä ei vaihteeksi ollenkaan, on ajoitus mättänyt. Silloin kun en ole laittanu sadetakkia, on vettä tullut sitte taivaan täydeltä ja lenkiltä palannut paitsi kaksi likomärkää snautseria, myös likomärkä äitee. Vaan jos sitä kerta jo vartin päästä on kastunut läpeensä, miksi ei samalla tehdä pitempää lenkkiä, samalla kastumisella? Niinpä yhtenäkin iltana tallusteltiin rankkasateen pieksäessä reilu tunti. Tossut, tassut, vaatteet ja parrat vettä valuen. Toisena iltana sitten taas muistin olla fiksu ja puin päälleni sadetakin. Ei satanut, hiki vain tuli. Pimeässä illassa heijastimiakin taas tarvitaan. Märkä asfaltti imee vähäisenkin valon. Eikä sitä valoa liiemmälti ole kun harva se katulamppu on pimeänä. Olis vähän kaupungilla hommia niiden korjaamisessa.Aamulenkki tehtiin tänään vaihteeksi taas rannassa. Tuuli oli kova ja aallot löi vaahtopäinä rantakiville, muttei satanut. Paitsi pienenpientä tihkua, ja kun järven suihkulähde roiski vettä ohi käveltäessä, oli tällä kertaa sadetakki tarpeen. Seuraavaksi täytyy kaivaa vielä hanskat kaapin uumenista, näillä keleillä alkaa sormet pian olla kohmeessa. Eikä saappaatkaan varmaan pahasta ole jos vedentulo jatkuu tähän malliin:)
Jokunen kuva kohmeisilla sormilla tuli näpsittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti